Hoitotakuun kiristyminen ei taio lisää lääkäreitä perusterveydenhuoltoon.

Hoitotakuun kiristyminen on lähivuosien tervetulleimpia uudistuksia perusterveydenhuollossa. Se korjaa terveydenhuollon merkittävintä ongelmaa – hoitoon pääsyä – edullisesti ja nopeasti. Kun sairauksiin päästään käsiksi ajoissa, potilaiden siirtely vähenee, yhdenvertaisuus vahvistuu ja kustannukset putoavat.

Eduskunnalle lähtenyt lakiesitys sisältää nyt kaksi aikarajaa. Ensimmäinen porras on ensi vuoden syyskuussa. Hoitoon pitää silloin päästä kahdessa viikossa. Vuoden 2024 marraskuussa raja putoaa viikkoon (1). Laskuri alkaa juosta hoidontarpeen arvioinnista, joka sekin pitää tehdä aiempaa ripemmin.

Nykyisin käynneistä toteutuu viikossa 60 prosenttia ja kahdessa viikossa 75 prosenttia (2).

Muutos on siis suuri. Varsinkin kun takuun piiriin kuuluvat fyysisten vaivojen lisäksi psyykkiset ongelmat.

Lääkärin näkökulmasta kysymys on ilmeinen: millä työvoimalla takuu aiotaan toteuttaa? Jos resursseja ei saada lisää, hoitotakuu joudutaan ottamaan nykyisten viranhaltijoiden selkänahasta. STM:n arvio lisätyövoiman tarpeesta vuoteen 2026 mennessä on 672 lääkärityövuotta ja 476 hoitajatyövuotta (2). Siis yli 1 100 työpaikkaa.

Terveyskeskusten lääkärityövoima 2021 -tutkimuksen mukaan terveyskeskuksissa on edelleen lääkärivajetta (3). Tehtäviä oli hoitamatta lähes 300. Lisävakanssien tarpeeksi arvioitiin 203.

Kuten yleislääketieteen professori Juha Auvinen Pohjolan lääkäripäivillä totesi, takuun kiristäminen ei onnistu kikkailemalla etävastaanotoilla tai hoitajien lääkärikonsultaatioilla (4).

Valtion vastaus on lakoninen. Jos hyvinvointialue ei pysty antamaan palveluja itse, se ostaa ne.

Työvoimaa toki löytyy yksityisistä palveluista, mutta sen houkuttelemiseksi julkiseen terveydenhuoltoon olot terveyskeskuksissa täytyy saada kuntoon. STM on perustanut myös ohjelman pohtimaan työvoiman saatavuutta. Tuloksia on lupa odottaa tämän vaalikauden aikana (5).

Sosiaali- ja terveysministeriön arvioimista noin 120 miljoonan euron vuosikustannuksista osa kyetään myös rahoittamaan järjestelmän sisältä, koska erikoissairaanhoidon tarve ja etenkin päivystysten käyttö vähenee.

Hyvällä syyllä voi kuitenkin ihmetellä, miten tämä nyt toteutuisi, kun nykyisestäkin kolmen kuukauden hoitotakuusta luistetaan. Mikä takaa, että hyvinvointialueet suhtautuisivat takuuseen kuntia vakavammin? Kontrolli rajoittuu lähinnä siihen, että hyvinvointialueen tulee julkaista tieto perusterveydenhuollon hoitoonpääsystä kalenterikuukausittain.

Panokset ovat korkeat. Sote-uudistus lupaa parantaa perusterveydenhuoltoa. Jos hoitotakuu jää puolitiehen, lupaus muuttuu katteettomaksi ja säästöt hukataan.

Takuun kiristäminen on hyvinvointialueille nyt ensimmäinen näytön paikka. Muutokseen on syytä herätä ajoissa.Yleislääkärien ja hoitajien virkoja tulee lisätä etupainotteisesti. Samalla on kohennettava hoidon jatkuvuutta.

Pelkkä lain säätäminen ei jonoja lyhennä. Eikä taio lääkäreitä lisää julkiseen terveydenhuoltoon.