Kirjeitä alkoi liikkua muutama viikko sitten.

Lähettäjä: Yhdysvaltain oikeusministeriö. Vastaanottajia: Journal of the American Medical Association. The New England Journal of Medicine. Obstetrics & Gynecology. Chest.

Ja monia muita.

Lääketieteen kansainväliset julkaisut ovat joutuneet Yhdysvalloissa ennennäkemättömän vaikutusyrityksen kohteiksi (1).

Oikeusministeriöstä saapunut näennäisen harmiton kirje sisältää viisi kysymystä, jotka utelevat lehden suhdetta misinformaatioon, poikkeaviin näkökulmiin ja ulkopuoliseen vaikuttamiseen. Aloitus ei kuitenkaan jätä epäselvää.

– Tietooni on tullut, että yhä useampi julkaisu myöntää olevansa osapuoli tieteellisissä kiistoissa, kirjeen allekirjoittanut liittovaltion edustaja ilmaisee ja muistuttaa lehtien verohelpotuksista.

Brittilehti The Lancet tiivisti: kirje on juoni, jolla pelotellaan lehtiä ja yritetään vaikuttaa julkaisupolitiikkaan (2).

Tiedelehdet ovat olleet lääketieteen voittokulussa korvaamattomia. Ne jakavat tutkittua tietoa ja kertovat, mitkä hoidot tehoavat, mitkä eivät ja mitkä ovat vaarallisia. Ne kertovat myös, miten terveydenhuolto kannattaisi järjestää.

Lehdet käyttävät ulkopuolisia asiantuntijoita, ja tieteelliset toimittajat ovat perehtyneet aloihinsa. Artikkelit vertaisarvioidaan. Julkaisupäätökset tehdään tiedon uutuusarvon, merkittävyyden ja näytön vakuuttavuuden perusteella.

Tiede voi olla väärässä.

Mutta niin kauan kuin parempaa ei ole, sitä pitää kunnioittaa.

Me emme tee politiikkaa. Autamme tiedettä. Olemme misinformaation vastalääke.

Yhdysvaltalainen kirjeposti kertoo, miten pitkälle tieteen kyseenalaistaminen pahimmillaan menee.

Ilmiö lähtee liikkeelle pienestä. Ensin hyökätään yksittäisiä tutkijoita vastaan. Maalitetaan, häiritään ja annetaan tappouhkauksia. Kunnes poliittisen liikehdinnän kautta ollaan yhteiskunnan yläkerroksissa.

Kaikki tämä on anteeksiantamatonta. Jos tutkija ei uskalla tuoda näkemyksiään julki, tieteellisen tiedon kertyminen hidastuu ja potilaat kärsivät.

Tunneperäisen reagoinnin sijaan tarvitaan asiallista keskustelua. Ei pidä olla salaisuuksia, joista ei saa puhua, kuten aktivismin kohteiksi joutuneet lääkärit artikkelissamme sivuilla 826–31 sanovat.

Lääkäri haluaa potilaan parasta. Aktivisti myös. Yhteinen sävel on mahdollista löytää, kunhan kaikki ilmaisevat mielipiteensä asiallisesti.

Kirje hallinnosta tiedelehden toimitukseen ei sitä ole.