Sairaalan joulu osui ajan hermoon

Tässä on jotain, jota en olisi uskonut kuulevani. Kuuntele laulu, kuuntele sanat. Me suomalaiset tarvitsemme laulun juuri nyt. Sellaisena kuin kuulemme sen tässä.

Laulu on Sairaalan joulu, josta Lääkärilehti kertoi artikkelissaan (1). 

Kuulijalle laulu hengittää myötätuntoa, toivoa ja hyvää tekemisen voimaa. Nimenä voisi hyvinkin olla ”Ihmisen laulu”. Kuulen laulun, sen melodisen sykkeen, soitinten vuoropuhelun, laulajien ja soittajien yhteistyön. Tunnistan ainutlaatuisen tunnelman.

Laulun sanoilla on salaiset voimat. Eleettömästi, elämää kunnioittavalla tavalla laulu kertoo ihmisistä ja ihmisten työstä. Ei joulu työn vastuullisuutta vähennä – ei kiire, ei potilaiden hädän kohtaaminen jouluyönäkään katoa. Myös jouluna työtä tehdään kuten aina – hetkessä eläen, yhdessä toimien.

 Ajattelen tätä aikaa, yksinäisyyttä ja ihmisten huolta, kodeissa koettua pelkoa, sairastavia perheitä ja ikääntyviä ilman yhteisön turvaa, ilman yhtäkään paikalla olevaa.

Tässä maailman ajassa ammatillinen asiantuntijuus on edellytys sairaalatyölle, jolle henkilöstön yhteistyö ja sairaalan sisään puhallettu myötätunto antaa siivet. Kuulemani joululaulu kantaa meidät siihen arkeen, jossa sairaalatyö kohtaa suomalainen väestöterveyden ja hyvinvointialueiden sääntelytalouden. 

Sanoilla on salaiset voimat, jolle musiikillinen esitys rakentaa yhteistyön siivet.

Kohtaamme sairaalassa ihmisiä: terveitä ja sairaita, hoitajia ja hoidettavia. Sanalla sanoen koko suomalainen terveydenhuolto etsii ihmiskasvoista työilmastoa. Suomalaista lääketiedettä ei adresseilla rakenneta, eikä sairaalatyötä ”sometwiiteillä” paranneta.

Yhdessä tekemisen tahto on pandemiajoulun sanoma, joka kantaa viisasta viestiä maamme hyvinvointialueiden todellisilta vaikuttajilta – näiltä sairaalatyön ammattilaisilta, aidoilta arjen sankareilta. 

Laulu on kokonaisuus, jossa sävel ja sanat kohtaavat myötätunnon ja yhdessä tekemisen työilmaston.

Näinä aikoina elämän epävarmuudesta huolimatta odotukset yhteisen hyvän olemassaoloon kasvaa. Lauluntekijöiden ajattelussa sairaalatyön kokonaisuus avautuu oikeaan kulmaan tavalla, jossa jokainen lause kuljettaa sairaalamaailmaa, missä vallitsee ”hyvä tahto ihmisten kesken”. Sanat eivät ole sanoja, niillä on syvä yhteiskunnallinen merkitys. 

Ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen on parhaimmillaan ”ihmisen puhetta toiselle ihmiselle”.

Laulun teksti kuljettaa kuulijan sinne, missä tarvitaan kokeneita käsiä, kuulevia korvia ja ajattelevia ammattilaisia. Siellä missä hätä on suurin, on apukin lähellä - sairaalassa jouluyönä.

Kiitos Kuopion yliopistollisen sairaalan Kysin Neurokeskus. Kiitos sanoista, kiitos musiikista, kiitos ajankohtaisuudesta.

Erityiskiitos sanoituksesta Anna-Mari Kantanen ja säveltäjä, sovittaja Miika Korhonen. Sadun pikkuprinssin sanoin: ”Ihminen, joka katsoo sydämellään, näkee enemmän”.