Lääkäriliiton valtuuskunta päätti pari viikkoa sitten pitää ennallaan kantansa eutanasiaan ja lääkäriavusteiseen itsemurhaan. Liitto vastustaa niiden laillistamista.

Päätökseen oli ladattu odotuksia, sillä yhteiskunnan ja lääkärien mielipiteet ovat muuttuneet jatkuvasti sallivammiksi.

Käsittelyä pohjusti Tampereen yliopiston tekemä kysely lääkäreille. Tutkijaryhmä päätyi tasapeliin: voimakkaasti vastustavia ja kannattavia lääkäreitä oli yhtä paljon.

Yleismedia tulkitsi toisin. Se laski mukaan lievemmät kannat ja päätteli, että ensimmäisen kerran enemmistö lääkäreistä kannatti laillistamista.

Valtuuskunnan keskustelu oli tältä pohjalta yllättävää.

Hallitus esitti kannan pitämistä ennallaan. Vastaesityksessä valtuutettu Juha Hänninen toivoi Lääkäriliiton muuttavan kannan neutraaliksi – olevan siis ottamatta kantaa.

Hännistä lukuun ottamatta puheenvuorot keskittyivät kannattamaan hallituksen esitystä. Voitto äänestyksessä oli selvä.

Kahden vaiheilla olleiden valtuutettujen päitä näyttää kääntäneen kolme asiaa.

Ensimmäinen on palliatiivisen erityispätevyyden lääkärien mielipide. He suhtautuivat kyselyssä eutanasiaan muita lääkäreitä kriittisemmin eivätkä olleet halukkaita siihen itse osallistumaan.

Toinen on ajankohta. Terveydenhuollon kriisi ei ole oikea aika lieventää suhdetta eutanasiaan, moni saattoi ajatella.

Kolmas on valmistelun ytimessä ollut yli satasivuinen taustaselvitys. Selvitys oli vaikuttanut valtuutettujen ajatteluun laajentamalla eutanasian yksilön kärsimyksestä etiikkaan, lääkärien ammattikunnan rooliin ja lainsäädännön vaikeuteen.

Jo yksin peruskäsitteet todettiin epämääräisiksi. Sietämättömälle kärsimykselle ei esimerkiksi löytynyt yleisesti hyväksyttyä määritelmää.

Raportin perusteella kipu ei ole tärkein syy pyytää lääkäriavusteista itsemurhaa. Keskeisiä ovat masennus, toivottomuus ja psykososiaaliset ongelmat.

Valtuutettuja saattoi myös havahduttaa se, ettei eutanasia ole missään laillista. Maissa, joissa sitä tehdään, teko on kriminalisoitu mutta rangaistuksen voi välttää. Lääkärit ovat lähes aina vastustaneet sallivaa linjaa siihen asti, kunnes lainsäätäjä on päättänyt toisin. Osassa maita kielteinen kanta on säilynyt sen jälkeen.

Selvitys jätti ilmaan valtavia kysymyksiä.

Perustuuko potilaan pyyntö aina oikeaan tietoon? Voiko itsemääräämisoikeus sivuuttaa velvollisuuden ihmiselämän suojaamiseen? Mitä on kärsimyksen oleellinen lievitys? Ja niin edelleen.

Kokonaisuutena selvitys oli monipuolinen, kattava ja perusteellinen. Viitteitä on 507. Rauhallisin mielin voi sanoa, että valtuuskunnan päätös perustui tietoon.

Kaikin osin neutraalina selvitystä ei voi kuitenkaan pitää. Teksti keskittyy ongelmiin sekä riskeihin, ja viimeinen sana jää kovin usein eutanasiaa vastustaville näkökulmille.

Päätös on nyt tehty. On aika siirtää katse palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon. Kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tekemistä, muistuttavat alan ammattilaiset.