The New York Times kertoi taannoin 19-vuotiaan Matteo Sachmanin traagisesta onnettomuudesta metron raiteilla. Kun hänen ystävänsä ja tuttavansa kuulivat kuolemasta, he alkoivat etsiä lisätietoja verkosta.

Toisella puolella maailmaa intialainen mies havaitsi piikin Google Trendsissä. Moni tahtoi näköjään tietää, mitä Sachmanille tapahtui, mutta Matteo Sachmanin kuolemasta ei löytynyt mitään tietoa verkosta. Se tarkoitti, että yksityiskohdat saattoi vapaasti keksiä.

Intialaismies teki itse vain pikaisen haun Sachmanin nimellä LinkedInissä ja syötti sen jälkeen tarvittavat ohjeet tekoälyohjelmalle, jolta hän pyysi uutisartikkelia 19-vuotiaan metro-onnettomuudesta.

Pian newyorkilaiset tiedon etsijät löysivät FSK Hub -nimisen intialaisen valeuutissivuston artikkelin ystävästään. Artikkelissa juuri mikään ei pitänyt paikkaansa. Pian onnettomuutta käsitelleitä valeuutisia ilmaantui myös videomuodossa Youtubeen.

Bisneksen teko tuntemattomien tragedialla perustuu mainosnäytöistä saataviin tuloihin. Tällaisten artikkelien ja videoiden mainosnäytöillä ei yleensä tienaa kuin pennosia, mutta kun niitä voi tuottaa pienessä ajassa suuria määriä, tuototkin kasvavat. ChatGPT ja muut tekoäly-tekstigeneraattorit ovat mahdollistaneet valeuutissivustojen uuden tulemisen.

Googlen hakutrendejä seuraavat valeuutismaakarit hyödyntävät tietotyhjiöitä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa asiasta, tapahtumasta tai ilmiöstä ei löydy internethakujen avulla juuri mitään tietoa. Disinformaation levittäjien on helppo iskeä tällaisiin kohtiin. He täyttävät tyhjiötä nopeasti tekoälykuonalla, joka antaa tilanteesta harhaanjohtavaa tai valheellista tietoa.

Sivustojen omistajat tuskin suovat juurikaan ajatuksia vainajan läheisille, joiden suruaikaa varjostavat verkossa kummittelevat valheet.

Viime vuosina on tutkittu paljon somealustojen roolia ja vaikutusta mis- ja disinformaation leviämiseen. Hakukoneet ovat jääneet vähemmälle huomiolle, vaikka niillä on keskeinen asema internetin informaatioympäristössä. Joulukuussa Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin tiettävästi ensimmäistä kertaa sitä, miten tiedon etsiminen hakukoneesta vaikuttaa misinformaatioon uskomiseen.

Tutkijat antoivat osallistujille luettavaksi väärää tietoa sisältäviä uutisia ja pyysivät näitä etsimään Googlen avulla lisätietoa ja lähteitä aiheisiin liittyen. Yhdessä kokeessa he saivat luettavakseen valeuutisen, jossa väitettiin, että Yhdysvaltain hallitus aiheutti tahallaan nälänhädän koronasulkujen avulla.

Kun osallistujat etsivät tietoja tahallaan aiheutetusta nälänhädästä, he löysivät lähteitä, joiden olisi pitänyt herättää epäilyksiä. Sen sijaan hakukoneen avulla löytynyt informaatio oli omiaan vakuuttamaan osallistujat siitä, että valeuutinen piti paikkansa.

Koska tahallista nälänhätää ei ollut, siitä ei ollut olemassa luotettavia lähteitä. Tietotyhjiö avasi tilan disinformaatiolle.

Koronapandemian alkuvaiheissa nähtiin käytännössä, mitä tapahtuu, kun globaalissa terveyskriisissä on tietotyhjiöitä. Oli epätietoisuutta niin taudin alkuperästä, tarttumistavoista kuin vaarallisuudesta, joten internet tulvi hetkessä salaliittoteorioita, huhuja, mielikuvituksellisia parannuskeinoja ja ties mitä.

Tietotyhjiöitä syntyy aina yllättävien uutistapahtumien yhteydessä. Siksi medialukutaidon opetuksessa pitääkin keskittyä vahinkojen ennaltaehkäisemiseen.

Nykyään puhutaankin rokottamisesta väärää tietoa vastaan. Kun lisätiedon etsiminen hakukoneista voi vahvistaa disinformaatiota, pääpainon pitää olla vanhoissa kunnon lähdekritiikin taidoissa.