Valheiden äärellä
Koronapandemian aikana monet ihmettelivät tällaista. Joku puolituttu oli mennyt Youtubeen katsomaan koronaskeptisiä videoita ja tuli sieltä muuttuneena takaisin. Rokote oli vaarallinen ja ehkäpä jopa osa maailmanlaajuista salaliittoa, hän ajatteli. Tolkun ihmiset, joita tämänkin lehden lukijakunta lienee edustaa, ihmettelivät: Miten helposti ihminen onkaan taivuteltavissa uskomaan vaikka mihin?
Tässä kolumnissa esitän vastalauseen. Ei heitä tarvinnut taivutella. He menivät kuulemaan mitä halusivat kuulla. Mistä tiedän? Siitä, että mikään ei ole niin vaikeaa kuin taivutella ihminen muuttamaan mielipiteensä. On itse asiassa järjenvastaista ajatella, että olisimme helposti taivuteltavissa. Jos se olisi helppoa, lobbarit olisivat yhtä pienituloisia kuin me freetoimittajat.
Yhdysvaltain kongressi- ja presidentinvaalit ovat maailman suurin mielipidevaikuttamisen karnevaali. Televisiomainoksia ostetaan ja lehtisiä jaetaan, ja tuhannet ihmiset koputtavat miljoonien äänestäjien ovelle ja soittelevat miljoonien ihmisten kotiin. Onneksemme tutkijat ovat lyöttäytyneet kampanjoihin mukaan, ja keränneet aineistoa kampanjoiden vaikutuksesta ihmisten mielipiteisiin. Vuonna 2017 näistä tutkimuksista julkaistiin laaja meta-analyysi, johon oli sisällytetty 49 tutkimusta, ja mitkä olivat sen tulokset: Kampanjoilla oli tuskin mitään vaikutusta ihmisten lukkoon lyötyihin mielipiteisiin.
Jos siis kampanjoihin laitetut miljoonat eivät saa ihmisiä muuttamaan mieltään, miten sen tekisivät pari Youtubessa vietettyä iltaa? Siksi uskon, että Youtube ei varsinaisesti käännyttänyt ketään.
Valeuutisten, eli valheiden, voimaa vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin on ehkä myös liioiteltu. Monet varmasti muistavat Pizzagaten. Yhdysvaltain 2016 presidentinvaalien aikana levinneen valheen, jonka mukaan demokraatit pyörittivät lapsiseksirinkiä Comet Ping Pong -pizzerian kellarissa. Uutinen levisi ympäri maailmaa ja sai valtavasti huomiota.
Kysymys vain kuuluu, uskoivatko valheen levittäjät siihen itsekään. Sillä jos ihmiset oikeasti uskoivat, että uutinen on totta, miksi he eivät menneet vapauttamaan lapsia? Vain Edgar W. Welch meni, kiväärin kanssa, ja sai neljä vuotta vankeutta.
Vuonna 2019 vain neljä prosenttia Twitterissä kiertävistä uutisista olivat valetta. Valheet lakkaavat kiertämästä siksikin, että niitä ei jaeta. Pari vuotta sitten julkaistu tutkimus New Media & Society -sarjassa osoitti, että suurin osa ihmisistä ei jaa valeuutisia, koska niiden jakamisesta tulee mainehaitta. Samassa tutkimuksessa suurin osa kertoi, että he suostuisivat jakamaan valeuutisia vain jos siitä maksettaisiin heille.
Mutta mihin perustuu epämääräisissä medioissa kiertävien valheiden tenho? Kenties siihen, että suurin osa niistä kertoo ihmisiä uhkaavista vaaroista. Lääketieteen puolella nämä vaarat ovat usein näkymättömiä: rokotteen ainesosa tai 5G-säteily. Kun meitä varoitetaan uhasta, sillä on erityinen psykologinen vaikutus. Se saa meidät näkemään valeuutisten kertojan asiantuntevampana kuin tämä onkaan. Uhkasta kertominen antaa arvovaltaa.
Paras tapa taistella näitä valheita vastaan on tietenkin panna tuo arvovalta koetukselle. Jos joku bluffaa, kortit pitää katsoa.
Kun Edgar Welch meni kiväärin kanssa pizzeriaan, hän teki juuri niin; paljasti, että koko uutinen oli roskaa. Moni valeuutinen on kuitenkin rakennettu niin, että niitä on mahdotonta testata. ”Koronavirus kehitettiin salaisessa laboratoriossa Kiinassa”! Voi olla, mutta mistä löytyy se Edgar Welch, joka katsoo nämä kortit? Mitä enemmän uutisessa on väitteitä, joita on mahdotonta tarkastaa tai edes laittaa testiin, sitä varmemmin se jää kiertämään.




