Tarinan mukaan säähavaintopallo iskeytyi menneenä vuosikymmenenä maanviljelijä H. Moilasen pelloille. Kun toimittajat saapuivat paikalle, mykkänä seissyt Moilanen synnytti sanonnan kuvaamaan pöllämystynyttä henkilöä, jonka olemus on kuin kysymysmerkki. Mielikuva Moilasesta on usein vähän negatiivinenkin; kysymyksiä on, mutta ei vastauksia.

Väitän, että maanviljelijä Moilanen on kuitenkin väheksytty arjen sankari, sillä kysymykset ovat joskus tärkeämpiä kuin välitön vastaus.

Harry Köhlerin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2019 tarkastetussa väitöskirjassa Hoitava viestintä, lääkärin vaikuttava viestintä potilaskohtaamisessa todetaan, että kahdella kysymyksellä voidaan merkittävästi vahvistaa hoitokohtaamisen vaikuttavuutta ja valitun hoidon toteutumista:

1. Miten vaiva vaikuttaa elämääsi?

2. Miten itse olet hoitanut vaivaa tähän mennessä?

Näiden kysymysten – ja niiden jatkokysymysten – kautta lääkärin ymmärrys potilaalle merkityksellisistä arvoista syvenee, ja potilaan luottamus sekä sitoutuminen hoitoon vahvistuvat.

Ne auttavat myös kohdentamaan hoitotavoitteen siihen, mikä potilaalle on tärkeintä. Tämä on olennaista, sillä ylihoitoa tapahtuu usein myös asiantuntijalähtöisesti, ei potilaan odotuksista käsin. Vaikka tutkimus tehtiin tuki- ja liikuntaelinsairauksien klinikassa, kysymykset toimivat yli erikoisalojen sekä sosiaali- että terveyspalveluissa.

Hyödyllistä hoitoa

Samansuuntaisesti Aleksi Raudasojan tuore väitöskirja De-implementation of low-value care nostaa esiin perustavan kysymyksen: onko hoito, jota annamme, ylipäätään hyödyllistä? Mikä estää luopumasta vähähyötyisistä hoidoista?

Esteet eivät liity lääketieteelliseen tietoon vaan oletettuihin potilaiden odotuksiin, virheiden ja alihoidon pelkoon sekä työkuorman ja ajanpuutteen realiteetteihin.

Raudasojan työn ohjaaja, professori Kari Tikkinen , arvioi Suomen Kuvalehdessä, että jopa 20–30 % potilaille säännönmukaisesti annetuista hoidoista on turhia tai potilaalle vähähyötyisiä. Tämä kuormittaa terveydenhuoltoa, syö resursseja tehottomasti ja tuhlaa satoja miljoonia euroja. Jo yli kymmenen vuotta professori Teppo Järvinen on varoittanut samasta ilmiöstä, kutsuen ylidiagnosointia Suomen suurimmaksi sairaudeksi.

Vastauksia

Kun nämä kysymykset kasvavat ohittamattomiksi, on pakko pysähtyä myös vastaamaan. Potilaalle vastaus tarkoittaa, että hänen elämälleen merkityksellinen asia on ymmärretty, ja että siihen vastataan vain lisäarvoa tuottavalla, näyttöön perustuvalla hoidolla.

Aika on kypsä.

Tuskin moni haluaa romuttaa järjestelmää kalliilla hoidoilla, joista hyötyy korkeintaan harva ja jotka tuottavat voittoa lähinnä yrityksille.

Kysymyksillä on valtava voima. Maailmaa on aina muutettu enemmän kysymysmerkeillä kuin huutomerkeillä. Myös kysymyksen laadulla on väliä: jos Alexander Fleming olisi petrimaljojensa äärellä kysynyt ”Kuka jätti nämä auki?” sen sijaan, että kysyi ”Miksi home tappaa bakteerit?”, antibiootteja olisi saatu odottaa vielä pitkään.

Siksi tervehdin ilolla jokaista H. Moilasta – ja tunnistan itsenikin sellaiseksi. Jos haluat omaan Moilasen työkalupakkiin yhden tehokkaan ja laadukkaan kysymyksen, kokemukseni mukaan se on: Kerro lisää.

Kirjoittaja toimii palvelutehtävässä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtajana.