ADHD:n Käypä hoito -suositus uudistui
Hoitosuositus korostaa elintapojen vaikutusta toimintakykyyn.
Lääkäriseura Duodecim on julkaissut uudistetun Käypä hoito -suosituksen ADHD:sta. Tavoitteena on yhtenäistää ADHD:n diagnostiikkaa, hoitoa ja kuntoutusta.
Suositus tarjoaa tuoreinta näyttöön perustuvaa tietoa hoitoratkaisujen tueksi ja vastaa tavallisimpiin ADHD:ta koskeviin kysymyksiin.
Uudistettu suositus tarkentaa ADHD:n diagnosointiprosessia. Tarkkaavuuteen, yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen liittyvien toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmien arviointi on aloitettava aina yleistilanteen selvittämisellä.
– Käytännössä kyse on siitä, että ensin ei lähdetä täyttämään ADHD-kyselylomaketta, vaan arvioidaan henkilön toimintakykyä, vaikeuksia ja vahvuuksia laajemminkin ja kiinnitetään huomiota myös toimintakykyyn vaikuttaviin seikkoihin kuten elintapoihin. Uni, liikunta, ravitsemus ja digilaitteiden käyttö vaikuttavat merkittävällä tavalla toimintakykyyn, myös ADHD-diagnoosin saaneilla, kertoo suositustyöryhmän puheenjohtaja, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anita Puustjärvi tiedotteessa.
Ylidiagnosointi vaarana
Kattava kokonaistilanteen arviointi on tärkeää, sillä liian varhainen ADHD-oireisiin kohdentunut arviointi voi altistaa ADHD:n ylidiagnosoinnille. Vaarana on myös, että muut vaikeuksia selittävät syyt tai samanaikaiset häiriöt jäävät tunnistamatta.
– Jos oireet viittaavat ADHD:hen, aiheuttavat huomattavaa haittaa, eivätkä selity pelkästään elämäntilanteella tai elintavoilla, selvitetään ADHD:n mahdollisuutta tarkemmin. Silloinkaan diagnoosi ei voi perustua pelkästään kyselylomakkeisiin, Puustjärvi muistuttaa.
Tutkimukset vaativat yleensä aikaa ja useita tapaamisia, sillä ADHD:n diagnosointiin tarvitaan tietoa oireiden kehittymisestä ja esiintymisestä sekä henkilön toimintakyvystä eri tilanteissa nyt ja aiemmin.
Hoito eniten hyötyville
Diagnosointia koskevilla tarkennuksilla halutaan kohdentaa diagnostiset tutkimukset ja kohdennettu hoito niihin, jotka siitä eniten hyötyvät.
– ADHD-tutkimusten suuri kysyntä ruuhkauttaa palveluja ja hidastaa vaikeaoireisten tutkimuksiin ja hoitoon pääsyä. Heidän olisi saatava hoitoa ilman pitkää jonottamista.
Tutkimusnäytön mukaan varhainen runsas altistuminen sähköiselle medialle voi haitata lapsen säätelytaitojen, kuten keskittymisen ja tunnetaitojen, kehitystä.
– ADHD-oireisilla lapsilla vaikeudet voivat ilmetä voimakkaampina kuin mitä ne muuten olisivat. Runsas ruutuaika lapsuudessa voinee myös muovata aivoja ADHD-tyyppisten oireiden suuntaan vaikkei neurobiologista alttiutta olisikaan, Puustjärvi kertoo.
Nuorilla ja aikuisilla runsas digialtistus lisää koettuja keskittymisvaikeuksia ja altistuminen ADHD-aiheisille somesisällöille myös ADHD-oireiden liiallista itsearviointia.
Arjen tukitoimet keskeisiä
Lieväoireisilla henkilöillä arjen tukitoimet ja lääkkeettömät hoitomuodot ovat ensisijaisia. Tukitoimet ja tarvittavat muutokset elintapoihin kannattaa aloittaa heti, kun ADHD:hen viittaavia oireita havaitaan. Jos ne lievittävät oireita riittävästi, tarkempia ADHD-tutkimuksia ei välttämättä edes tarvita.
ADHD-diagnoosin varmistuttua suositellaan arjen tukitoimien lisäksi ikäryhmän mukaisia psykososiaalisia hoitomuotoja. Lapsilla ja nuorilla niitä ovat käyttäytymisen ohjaamiseen perustuvat menetelmät sekä taitoharjoittelu, esimerkiksi keskittymisen harjoittelu leikin avulla tai organisointitaitojen harjoittelu koulussa. Aikuisilla kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia lievittää ADHD:n oireita sekä samanaikaisia masennus- ja ahdistusoireita. Liikunta vähentää ADHD-oireita, joten sitä suositellaan kaikille.
Lääkehoidon tarvetta tulee arvioida osana hoidon kokonaisuutta. Jos lääkehoito aloitetaan, sen seurannan täytyy olla systemaattista ja erityisesti alussa riittävän tiivistä. Lääkehoito yhdistetään yleensä psykososiaalisiin hoitoihin.
– Lääkehoidolla ei voi korvata tukitoimia tai pedagogisia järjestelyitä. Ja päinvastoin parhainkaan psykososiaalinen hoito ei välttämättä korvaa lääkehoitoa, kun oireet ovat vaikeat, Puustjärvi sanoo.
