Ajassa kiinni
Lääkärilehtien on reagoitava median muutoksiin, jos aikovat pysyä elossa. Paperi ei ole menossa mihinkään – ratkaisevaa on yhteispeli sähkön kanssa.
"Lääketieteellisten lehtien päivät ovat luetut."
Näin ennusti British Medical Journalin entinen päätoimittaja Richard Smith vuonna 2016. Tutkijat jakaisivat tuloksensa verkkoon ilman elitistilehtiä ja etukäteisarviointia, hän arvioi.
Myös muilta julkaisijoilta ja journalisteilta on kuultu lääkärilehdille madonlukuja.
”Riippumattomuus on uskottavan median lähtökohta ja haluan sitä vaalia.”
Kuusi vuotta myöhemmin kenttää hallitsevat Suomessa tutut tekijät: satavuotias Lääkärilehti, vielä vanhempi Aikakauskirja Duodecim ja Mediuutiset.
Lääkärilehti yhdistää tiedettä, ammattiasioita ja terveyspolitiikkaa. Duodecim profiloituu tiedejulkaisuksi. Alma Median Mediuutiset on ajankohtaislehti, joka on suunnattu muillekin kuin lääkäreille.
Miksi kolmikko on säilyy vaikka media ja lääketieteellinen julkaiseminen elävät suurta murrosta?
Monimuotoisuutta
Syksyllä Duodecimin pääsihteerin työnsä jättävä Matti Rautalahti ottaa kysymykseen aikaperspektiiviä. Hän ei halua vähätellä muutoksia, mutta sanoo ihmisillä olevan taipumusta ajatella, että juuri tämänhetkinen murros on suurin ja vaikein.
– Olen kuunnellut puheita media-alan kriiseistä koko työurani, hän kertoo.
– Lukemista on toki siirtynyt kuuntelemiseksi ja katselemiseksi, mutta lääkärilehdet ovat tähän reagoineet. Monimuotoisuus on lisääntynyt, ja näin kehitys todennäköisesti jatkuu, Rautalahti sanoo.
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen miettii lääkärilehtien tulevaisuutta Rautalahden tavoin julkaisijan ja kustantajan roolissa.
– Moni media, myös Lääkärilehti, on siirtynyt verkkoon ensin -toimintamalliin. Se saattaa herättää kysymyksiä, mihin tarvitaan enää paperista lehteä, sanoo Aaltonen.
– En näe tätä joko-tai-asiana. Se on sekä-että. Pidemmät jutut halutaan lukea paperilehdestä, hän pohtii.
Ilman akkua
Anestesiologian erikoislääkärillä Ulla Ahlmen-Laiholla on takanaan kolmivuotiskausi Julkisen sanan neuvostossa. Väitöskirjassaan vuonna 2019 hän tutki lääkärien näkemyksiä mediasta.
Ahlmen-Laiho pitää paperilehden käyttöliittymää edelleen verrattomana.
– Kun paperinen Lääkärilehti on meillä yleensä keittiön pöydällä, sitä tulee lueskeltua aamiaista ja illallista syödessä – eikä se ole kiinni siitä, onko akku ladattu, Ahlmen-Laiho kuvaa.
Myös Rautalahden mukaan paperille painetun julkaisun ehdoton etu on käyttöliittymän joustavuus.
”Olen kuunnellut puheita media-alan kriiseistä koko työurani.”
Esiin nousee kuitenkin vääjäämättä kysymys kertakäyttöisyyden ekologisuudesta.
– Se voi lopulta olla paperijulkaisemisen joutsenlaulu, hän sanoo.
Kielellä arvoa
Suomenkielisillä lääketieteen julkaisuilla on arvokas yhteiskunnallinen tehtävä, josta ennen puhuttiin kansansivistyksenä. Ne ovat välttämätön termipankki siitä, miten lääketiedettä puhutaan suomeksi.
– Olen poiminut lääkärilehdistä juttuja käytettäväksi opetuksessa. Vaikka opiskelijoiden tulee harjaantua englanninkieliseen tekstiin, varsinkin alkuvaiheessa tarvitaan suomenkielisiä aineistoja, Ahlmen-Laiho kertoo.
Heini Peltolan (ym.) laatima tutkimus verkkomedioissa paljasti, ettei suomalaisia tieteellisiä lehtiä juuri käytetty lähteinä, vaikka sisältö voi olla lukijalle relevantimpaa kuin luonnontieteellisesti vaikeat tutkimustulokset.
– Vaikka kotimaisuus kiinnostaa, aineistossa näkyi vahvasti ulkomaisten ja englanninkielisten lähteiden suosiminen, tutkijat kirjoittivat Tieteessä tapahtuu -lehdessä vuonna 2021.
Luonteva paikka
Lääkärilehti ja Duodecim ovat myös järjestölehtiä.
Duodecimin Rautalahti kertoo kysyvänsä ajoittain, miksi järjestölehtien perinteinen sisältö ja formaatti koetaan vähemmän kiinnostavaksi kuin tiede- tai uutislehtien. Terveyspolitiikka tuntuu kiinnostavan vielä vähemmän.
Ahlmen-Laiho pitää silti tärkeänä nostaa esille ammattikuntaa ja terveydenhuoltoa puhuttavia aiheita sekä edunvalvonta-asioita.
– Myös arvoista ja lääkärin etiikasta keskustelemiseen on järjestöjulkaisuille luonteva paikka, hän painottaa.
Riippumatonta vai ei?
Ammattiliitoissa ja etenkin puolueissa on kipuiltu journalistisen riippumattomuuden sekä järjestön viestintätarpeiden välillä.
Lääkäriliiton Aaltosella on suhteesta vankka näkemys.
Hän vertaa Lääkäriliittoa julkaisijana Sanoma-konserniin tai Alma Mediaan.
”Kriittisiä puheenvuoroja on tärkeä tuoda esille ja herättää keskustelua liiton sekä ammattikunnan toiminnasta.”
Ulla Ahlmen-Laiho
– Riippumattomuus on uskottavan median lähtökohta ja haluan sitä vaalia. Lääkärilehdessä keskeisintä on julkaista lääkäreitä kiinnostavia asioita ja vertaisarvioituja tiedeartikkeleita.
– Lääkärilehti on toki Lääkäriliitolle kanava tavoittaa jäsenet, mutta tämän sisällön tulee erottua. Lääkärilehdellä ei ole – eikä minun toiminnanjohtaja-aikanani tule olemaan – ennakkosensuuria, Aaltonen sanoo.
Ahlmen-Laiho muistuttaa, että lainkin mukaan päätoimittaja on veto- ja juridisessa vastuussa lehden sisällöstä. Lisäksi Journalistin ohjeet edellyttävät, että mikään taho ei sanele, mistä kirjoitetaan.
Ristipaineissa journalismi voi kuitenkin muuttua nyökyttelyksi.
– Kriittisiä puheenvuoroja on tärkeä tuoda esille ja herättää keskustelua liiton sekä ammattikunnan toiminnasta. Professioammatit tarkastelevat työtään ja sen yhteiskunnallista merkitystä usein kuplan sisältä, hän sanoo.
Vauhtia vai malttia?
Tieteellisessä julkaisemisessa kehitys kulkee kohti nopeampaa julkaisuprosessia.
COVID-vuosina tapahtui juuri näin. Nicholas Fraserin ja kumppanien vuoden 2020 analyysin mukaan preprint-servereillä julkaistiin epidemian neljän ensimmäisen kuukauden aikana runsaat 6 700 käsikirjoitusta.
Nyt niitä on kymmeniä tuhansia.
Seurauksena on nähty ennennäkemätön määrä poisvedettyjä tieteellisiä artikkeleja ja median kohuotsikkoja, jotka keikuttivat lääkemarkkinoitakin.
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, viestinnän professori Esa Väliverronen muistuttaakin, että tieteen ja tiedejulkaisemisen omat prosessit on pidettävä kunnossa.
– Kelvottomasta tutkimuksesta ja julkaisemisesta voi muuten tulla itsessään misinformaation lähde, hän sanoi kirjoituksessaan Tieteessä tapahtuu -lehdessä (5/2022).
Väliverronen kuitenkin korostaa, että kehitettäessä lääkkeitä ja rokotteita julkaisuprosessin nopeudella on arvoa.
Kirjoittaja on Tiedetoimittajain liiton pääsihteeri. Hän oli Lääkärilehden toimittaja vuosina 2000–2014
