Suomalaisten toivottu perhekoko on noin kaksi lasta, mutta usein sitä ei saavuteta. Syistä vain osa on biologisia. Niistäkään kaikkiin ei voi itse vaikuttaa. Nykyään esimerkiksi epäillään, että jo kohdunaikainen altistuminen kemikaaleille ja ympäristömyrkyille saattaa vaikuttaa sperman laatuun aikuisiällä.

Osaan kuitenkin voi vaikuttaa, mutta sitä varten pitäisi tietää, mihin. Tässä monella nuorella aikuisella on aukko sivistyksessä.

Tutkimusten mukaan ihmisillä on heikot tiedot hedelmällisyydestä ja ylioptimistiset käsitykset lapsettomuushoitojen mahdollisuuksista.

Koulujen terveystiedon opetuksessa painopiste on edelleen vahvasti raskauksien ehkäisyssä. Siinä on onnistuttu: teiniraskaudet ja abortit ovat olleet Suomessa alhaisella tasolla jo pitkään. Nuorten maksuton ehkäisy kunnissa on yleistynyt.

Tahaton lapsettomuus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tiedon puute heijastuu lääkärien työhön.

– Vastaanotolla käy ilmi, että asioita ei ole käyty kunnolla nuoruusiässä läpi, kertoo gynekologi Rauni Klami Tyksin lapsettomuusklinikalta.

Raskaaksi tulemiseen liittyy paljon harhaluuloja. Moni esimerkiksi luulee, että jos kuukautiskierto pyörii, raskaus on mahdollinen. Näin ei välttämättä ole. 

– Yleisen harhaluulon mukaan 35–40 vuotta on kelpo ikä ryhtyä perustamaan perhettä. Elintapojen merkitys hahmotetaan vielä huonommin, sanoo Klami.

Lisääntymislääketieteen dosentti Antti Perheentupa  Tyksistä kertoo törmänneensä samaan ilmiöön. Lääkäritkään eivät ole immuuneja väärille luuloille.

– Väistämättä tässä työssä tulee vastaan se, että lapsia ruvetaan hankkimaan liian myöhään ja odotukset hedelmöityshoidoista ovat epärealistisia. 

Julkisella puolella ikäraja hoitoon ottamiselle on 40 vuotta. Sen yli mentäessä raskaus omilla munasoluilla on epätodennäköinen. Hedelmöityshoito ei merkittävästi paranna iän vaikutusta raskaaksi tulemiseen.

Medialla on osansa virheellisten mielikuvien luomisessa. Julkkisten ikäraskauksista kertovissa iloisissa vauvauutisissa ei välttämättä kerrota, montako epäonnistumista on takana ja kenen munasoluilla raskaus on alkanut. 

– Yhteiskunnassa nuoruusikä jatkuu nykyään pidempään kuin ennen, mutta biologia ei ole muuttunut, Klami toteaa.

Syntyvyys laskee globaalisti

Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, syntyvyys on laskenut pitkään. Vuonna 2022 Suomen kokonaishedelmällisyysluku oli 1,32. Tilastokeskuksen mukaan se on alhaisin 150 vuoteen. 

Luku kuvaa yhden naisen elämänsä aikana synnyttämien lasten määrää. Väestömäärää riittävästi ylläpitävä luku olisi 2,1 (jos maahanmuuttoa ei huomioida). Se on viimeksi saavutettu Suomessa 1968.

Maailman fertiliteettiyhdistysten järjestö IFFS julkaisi vuoden alussa tieteellisen selvityksen maailman väestönkehityksen tilanteesta. Ennusteen mukaan lukuisissa maissa väkiluku tulee laskemaan alle puoleen nykyisestä vuoteen 2100 mennessä.

Yhdistys on aloittanut More Joy -kampanjan, joka pyrkii nostamaan lapsettomuuden hoidon hallitusten, yritysten ja terveydenhuollon prioriteetiksi.

Antti Perheentupa toimii IFFS:n Suomen edustajana. Hänen mukaansa hoidon saatavuus on Suomessa parempi kuin monessa muussa maassa. Täysin tasa-arvoista se ei kuitenkaan ole meilläkään, esimerkiksi miesparien ja itsellisten miesten on mahdotonta perustaa biologista omaa perhettä, koska lainsäädäntö ei salli sijaissynnytystä.

Perheentuvan mielestä Suomessa syntyvyyden laskun taittamiseksi olisi olennaista tehdä muutoksia, jotka kannustaisivat perustamaan perheen aiemmin. Nykyisin taloudelliset kannusteet kohdistuvat iän puolesta väärään ikäryhmään. 

– Tukia pitäisi saada kohdistettua alle 25-vuotiaisiin, koska se on hedelmällisyyden kannalta parempi ikä monestakin vinkkelistä.

Lue lisää: Syntyvyyden lasku vaikuttaa lasten terveydenhuoltoon

Väestöliitto on ehdottanut Suomeen kansallista ohjausryhmää selvittämään lastensaantia tukevia toimia ja rakenteita. Koulujen opetussuunnitelmiin halutaan lisää hedelmällisyystietoutta.

Esimerkiksi Ranskassa on pureuduttu syntyvyyden laskuun valtiontasolla eri innolla kuin meillä, kertoo Väestöliiton johtava tutkija Venla Berg. Hän koordinoi asiantuntijoista koostuvaa Synty-verkostoa.

– Ranskassa on kansallinen ohjausryhmä, vaikka fertiliteettiluku on korkeampi kuin muualla Euroopassa. Suomi on syntyvyyden häntäpäässä, mutta silti täällä ei ole tehty vastaavaa. 

Unissakävelyä lapsettomuuteen

Bergin mukaan tahattomasta lapsettomuudesta ei vieläkään puhuta tarpeeksi. Asiaa on pyritty edistämään yksittäisissä hankkeissa, esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulun jo päättyneessä Vivassa (Viisaat valinnat), mutta kansallista agendaa ei ole toiveista huolimatta ole. 

Keskeinen ongelma on aiheen herkkyys. Poliitikot kavahtavat puuttua vahvasti henkilökohtaiseen päätökseen. Poliittinen kanta perhekokoon kalskahtaa herkästi patistamiselta ja yksilönvapauteen puuttumiselta. 

”Synnytystalkoita” tuskin aikoo enää kukaan poliitikko Antti Rinteen  jälkeen ehdottaa. Olisi kuitenkin tärkeää, ettei asioista vaieta ja anneta siten tilaa väärien tietojen ja mystiikan rehottamiselle. 

Lapsettomuushoidot korostuvat aiheesta puhuttaessa Bergin mielestä liikaa. 

– Se on väärä pää, mistä asiaa pitäisi alkaa ratkoa. Ongelmaan pitäisi puuttua jo aiemmin.

Eli muun muassa tarjoamalla nuorille enemmän tietoa hedelmällisyyteen vaikuttavista tekijöistä. Lasten saaminen ei kuitenkaan ole vain biologiaa. Faktojen lisäksi tarvittaisiin kouluissa ja yhteiskunnassa laajemmin ja monipuolisemmin puhetta erilaisista tavoista tulla vanhemmaksi, perheestä ja omien valintojen merkityksestä. Näitä voitaisiin Bergin mielestä hyvin pohtia jo yläkoulussa.

– Asian ajattelu tulisi luontevaksi jo ennen kuin se on omalla kohdalla ajankohtaista. Siten voitaisiin estää niin sanottua unissakävelyä lapsettomuuteen.

Lue lisää: MTV: Lapsettomien osuus Suomessa maailman korkein?

Ei patistamiselle

Myös Tyksin Rauni Klami on sitä mieltä, että lapsettomuudesta ja hedelmällisyyden luonnollisesta kestosta pitäisi antaa enemmän tietoa.

Lasten hankinnan puheeksi ottamista voidaan pitää tungettelevana, sanoo gynekologi Rauni Klami.

Klami toimii aktiivisena lapsi- ja nuorisogynekologisessa yhdistyksessä ja kirjoitti Duodecimiin artikkelin viime vuonna siitä, miten hedelmällisyydestä kannattaa puhua tytöille. 

"Setämiesten" alullepanemat synnytystalkoot on esimerkki siitä, miten ei kannata.

– Se on irvikuva. Toisaalta esimerkiksi Ville Niinistö on avannut lapsettomuuskriisiään sosiaalisessa mediassa. Hän tekee sitä kautta ymmärrettäväksi aiheeseen liittyviä epäkohtia.

Niinistö on kertonut läpikäyneensä puolisonsa kanssa kuusi keskenmenoa ennen lapsen saamista. 

Klami toivoo myös, että hedelmällisyystietoutta kouluissa lisättäisiin. Tahattoman lapsettomuuden onnistunut käsittely vaatii osaamista. Hän kertoo positiivisen esimerkin poikansa terveystiedon tunnilta.

– Opettaja oli sanonut, että tiesittekö, että jokaisessa Suomen koululuokassa on hedelmöityshoidolla syntynyt lapsi. Todennäköisesti myös teillä.

Vanhemmat myös voisivat puhua enemmän lasten kanssa seksiin ja lisääntymisterveyteen liittyvistä asioista.

Klamin mielestä yhteiskunnalle olisi tehokasta tehdä lapsettomuushoidot saavutettaviksi mahdollisimman monille. Lapsitoive ei saisi kilpistyä jonoihin, resurssien puutteeseen tai epätasa-arvoon. 

Pelätään loukkaantumista

Ei lasten hankinnan esille nostaminen ole välttämättä helppoa lääkärillekään. Aihetta arkaillaan, koska se voidaan kokea tungettelevaksi. Myös elintavoista huomauttamisesta voidaan loukkaantua. Kuitenkin esimerkiksi tupakointi ja ylipaino vaikuttavat merkittävästi hedelmällisyyteen.

– Ylipainoon on vaikeaa puuttua vastaanotolla loukkaamatta, mutta lääketieteellisessä mielessä se on hyvin tärkeä asia, sanoo Klami.

Julkisella puolella lapsettomuushoitojen painoraja on 35 BMI, joka on merkittävän ja vaikean lihavuuden rajalla.

Myös Antti Perheentupa peräänkuuluttaa vastuuta kertoa potilaalle lääketieteelliset realiteetit hedelmällisyydestä, kun se on tarpeen, vaikka ne eivät aina vastaanottajaa miellyttäisikään. Koska jos ei lääkäri, kukas sitten.

– Lapsettomuuslääkärinä minua huolettavat ihmiset, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät niitä saa.