Elämässään koville joutuneet luottavat vähemmän sote-palveluihin
Muita kriittisempiä ovat matalasti koulutetut, toimeentulotukea tarvinneet, palveluja riittämättömästi saaneet sekä terveydentilansa huonoksi kokevat.
Suomessa väestöryhmien välillä on eroa siinä, kuinka paljon ne luottavat sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Tämä ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemasta tuoreesta Suomalaisten hyvinvointi 2022 -teoksesta. Teos kuvaa laajasti väestön hyvinvoinnin tilaa. Eriarvoisuus on neljän vuoden välein julkaistavan kirjan läpileikkaava teema.
Matalasti koulutetut, toimeentulotukea tarvinneet, palveluja riittämättömästi saaneet sekä he, jotka kokevat terveydentilansa huonoksi, ovat muita kriittisempiä palvelujärjestelmää kohtaan. Lisäksi luottamus terveys- ja sosiaalipalvelujen toimintaan on yleisestikin heikentynyt vuodesta 2018 vuoteen 2020.
– Luottamus järjestelmään on silti vankka, vaikka se onkin hieman heikentynyt vuodesta 2018. Julkisen rahoituksen kannatus on jopa hieman vahvistunut. Myös asiakasmaksuihin suhtaudutaan aiempaa ymmärtäväisemmin, sanoo THL:n johtava asiantuntija Anna-Mari Aalto tiedotteessa.
Väestöryhmien väliset erot eivät kapene
Keskimäärin suomalaiset kokevat elämänsä merkitykselliseksi, terveytensä hyväksi ja ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Väestöryhmien välisten erojen kaventumisesta terveydessä ja hyvinvoinnissa on kuitenkin niukasti merkkejä.
– Hyvinvointi on monimutkainen kokonaisuus, johon useat sosiaaliset tekijät ovat yhteydessä. Koulutus, työmarkkina-asema, sukupuoli, etninen tausta ja esimerkiksi asuinalue erottelevat väestöä hyvinvoinnin suhteen edelleen. Esimerkiksi tulotaso on yhteydessä niin menetettyihin elinvuosiin, ihmissuhteisiin kuin yleiseen tyytyväisyyteen omasta elämästä, vaikka tuloerot sinänsä eivät viime vuosina näytä kasvaneen, sanoo THL:n tutkimusprofessori Sakari Karvonen tiedotteessa.
Yhteiskunnan kestävyyden turvaaminen ja väestörakenteen muutokset ovat tällä hetkellä merkittävimpiä haasteita hyvinvointipolitiikalle. Haasteita tuovat niin väestön ikääntyminen kuin maahanmuuttokin.
Väestön ikääntyminen kasvattaa terveys- ja sosiaaliturvamenoja, heikentää taloudellista huoltosuhdetta ja koettelee rahoitusjärjestelmän kantokykyä. Maahan muuttaneen väestön osuuden kasvu edellyttää palvelujärjestelmältä kehittymistä.
