Husin Uuden lastensairaalan kipukeskuksen osastonylilääkäri Minna Ståhlin äänestä kuulee jännityksen ja innostuksen.

Ståhl uskoo, että lasten erikoissairaanhoidossa on alkamassa jotain merkittävää.

Lasten kipukeskus on mukana hankkeessa, jonka tavoite on kunnianhimoinen: ettei yksikään lapsi enää traumatisoituisi terveydenhuollon kokemuksista.

Lasten erikoissairaanhoitoon luodaan tästä keväästä alkaen traumavapaan hoidon toimintamallia.

– Lapsuusiän medikaalisella traumalla tarkoitetaan terveydenhuollossa syntynyttä psyykkistä traumaa. Se kyllä tunnistetaan, mutta sitä ei ole ehkäisty systemaattisesti. Haluamme muuttaa kivun ja pelon hoitoon liittyviä asenteita, ajattelutapoja ja toimintamalleja, Ståhl kertoo.

Huomioivan asenteen pitäisi alkaa heti silloin, kun lapsi tulee sairaalan ovesta sisään.

Pelon taustalla usein puutteellinen kivunhoito

Trauma voi syntyä jo keskolassa tai vastaanottokäynnillä, jossa lapsen ahdistusta ei huomioida.

Trauma voi liittyä kipuun, pelkoon tai kokemukseen siitä, ettei lapsi ole tullut kohdatuksi ja kuulluksi.

– Usein taustalla on puutteellinen kivunhoito tai kiireessä toteutettu hoito. Esimerkiksi verinäyte voidaan joutua ottamaan vastustelevalta lapselta, jos puudutukseen tai rauhoittamiseen ei ole varattu aikaa. Kokemus voi jättää pysyvän jäljen, Ståhl selittää.

Erityisen merkityksellisiä ovat hänen mukaansa tilanteet, joissa toimenpiteet toistuvat, kuten diabeteksen hoidon alkuvaiheessa tai syöpähoitojen aikana. Ensimmäiset kokemukset voivat määrittää koko hoitopolun sävyn.

– Jos lapsi traumatisoituu jo ensiavussa, osastohoidosta voi tulla vaikea.

Tarvitaan ajattelutavan muutos

Suomessa kivunhoitoon on jo käytettävissä monia keinoja: on puudutevoiteita, ilokaasua, sairaalaklovneja ja lääkkeettömiä menetelmiä.

Ongelma ei Minna Ståhlin mukaan olekaan keinojen puute, vaan niiden epätasainen ja ei-systemaattinen käyttö.

Trauma-free Care -hankkeen tavoitteena on juurruttaa uudenlainen työote läpi terveydenhuollon ja osaksi sairaaloiden rakenteita.

– Kyse ei ole yksittäisistä toimenpiteistä tai tempauksista vaan ajattelutavan muutoksesta. Jokainen kohtaaminen voi olla joko luottamusta vahvistava tai sitä heikentävä.

Erityisen tärkeää on kouluttaa henkilöstö tunnistamaan lapsen pelko ja ahdistus.

Käytännössä uusi työote voi tarkoittaa esimerkiksi systemaattista kivunlievityksen ennakointia ja lapsen ja perheen toiveiden kartoittamista jo ennen toimenpidettä.

Lapsi voi saada etukäteen esimerkiksi kortin, jossa hän saa toivoa, mitä hän haluaa, kun häneltä otetaan verikoe.

Laboratoriokärryssä voi olla valmiina työkalupakki kivun ja pelon hallintaan.

– Siellä voisi olla vaikka VR-lasit, saippuakuplat tai musiikkia, Ståhl ideoi.

Kun lapsi kohdataan hyvin ensimmäisillä hoitokerroilla, myöhemmät toimenpiteet sujuvat todennäköisesti paremmin.

– Pitkällä aikavälillä tämä voi vähentää pistospelkoa, hoidon vastustamista ja jopa terveydenhuollon välttelyä aikuisuudessa.

Kansainvälistä osaamista tueksi

Idea traumavapaan hoidon edistämisestä tuli Kummit ry:stä, joka myös rahoittaa hanketta kaikissa yliopistosairaaloissa.

Hankkeen kouluttajina toimivat Piet Leroy Maastrichtin yliopistosta ja Baruch S. Krauss Bostonin lastensairaalasta.

He ovat kehittäneet traumavapaan hoidon toimintamalleja ja kouluttaneet sairaaloita eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Keväällä 2027 he tulevat myös Suomeen.

Minna Ståhl korostaa, että tarkoitus ei ole tarjota sairaaloihin valmista mallia, vaan rakentaa ratkaisut kunkin yksikön omista tarpeista ja lähtökohdista.

Yliopistosairaaloiden paikalliset vastuuhenkilöt koordinoivat kehittämistyötä omissa organisaatioissaan ja arvioivat, mikä toimii ja mihin kaivataan muutosta.

Tarvitaan myös johdon sitoutumista

Minna Ståhlin lisäksi Husin tehokolmikossa ovat kipuhoitaja Anette Lemström ja osastonhoitaja Eeva Heikkilä.

– Olen todella iloinen siitä, että Husista mukana ovat kipukeskuksen lisäksi molemmat lasten ensiavut, laboratorio sekä osasto, jossa hoidetaan paljon kirurgisia lapsipotilaita. Tämä edellyttää henkilöstön motivaation lisäksi johdon sitoutumista.

Minna Ståhl näkee, että toimintatavan muutokset vaativat sekä henkilöstön motivaatiota että johdon sitoutumista.

Ståhl uskoo, että onnistuessaan hanke voi laajentua lasten erikoissairaanhoidosta koko terveydenhuoltoon.

Eikä Ståhlia haittaa se, että uudistamistyötä tehdään kaiken muun työn ohella.

– Kun on pioneerin roolissa, sitä elää ja palaa asialle. Tämä on hieno mahdollisuus kipukeskukselle, mutta jos meillä ei jatkossa ole vaikkapa vaikeita pistospelkoisia lapsia, se hyödyttää kaikkia.

Lue lisää: Vähiin käy mutta ei lopu