Kun sota pitkittyy
Miten konfliktin pitkittyminen näkyy avustustyössä ja mitä siitä seuraa? Kolme lääkäriä kertoo.
Inari Listo
anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri
Gaza
Inari Listo työskenteli Gazan eteläosassa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n kenttäsairaalassa kuusi viikkoa viime joulukuun lopusta lähtien. Husin anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri halusi lähteä Gazaan avustustyöhön, koska hätä oli valtava.
Terveydenhuolto oli Gazassa tasokasta ennen sotaa. Nyt se on romahtanut. Tarpeet ovat suuret kaikilla lääketieteen aloilla.
Sodan jatkuminen näkyy terveydenhuollossa muun muassa operaatioiden pidentymisinä. Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kenttäsairaala on toiminut nyt vuoden.
Vastaavaa lääkevalikoimaa kuin Suomessa ei ollut, ja siksi oli selvittävä niukilla lääkkeillä. Esimerkiksi sevofluraanista oli pulaa, mutta toimituskatko oli onneksi väliaikainen.
Kipulääkkeinä käytettiin parasetamolia, ibuprofeenia, tramadolia ja morfiinia sekä neuropaattiseen kipuun gabapentiiniä.
Myös kipulääkkeistä oli paikoitellen vajetta, esimerkiksi mikstuuramuotoa lapsille ei välttämättä ollut saatavilla koko ajan. Kivunhoitoon käytettiin myös perifeerisiä puudutuksia aina kun mahdollista.
Räjähdys- ja ampumisvammoja
Listo teki anestesialääkärinä periaatteessa samanlaista työtä kuin Suomessa, mutta hieman eri välineillä ja toisenlaisen ryhmän kanssa.
Suurin osa vammoista oli räjähdysten tai ampumisten aiheuttamia, ja niitä leikkasi delegaattien ja paikallisten työntekijöiden tiimi kenttäsairaalan kahdessa leikkaussalissa.
Sinnikkäästi eteenpäin
Liston mukaan gazalaiset olivat todella sinnikkäitä ja osasivat pitää yllä huumoria hämmästyttävällä tavalla. Paikalliset terveydenhuollon ammattilaiset tekivät töitä täysipainoisesti.
– Jaksaminen ei heiltä loppunut. He olivat hyväksyneet, että täytyy tehdä mitä voidaan ja jatkaa sinnikkäästi eteenpäin.
Punaisen Ristin delegaattien rotaatiomallin mukaan kohteessa työskennellään joko kuusi viikkoa tai kolme kuukautta. Välissä on pakollinen kahden viikon loma, jos työjakso on kolme kuukautta.
Liston mukaan kuusi viikkoa jaksoi hyvin, vaikka konflikti on karmiva ja sen jatkuminen tuntuu kamalalta.
– Pitää vetää aika tarkat rajat, mitä jää miettimään ja mitä purkaa toimintaan.
Turvallisuudesta huolehdittiin
Listolla säilyi turvallisuuden tunne hyvänä koko työjakson, josta pari viikkoa oli tulitaukoa. Ollessaan päällä sotatilanne näkyi ja kuului jatkuvasti.
Punainen Risti huolehti hyvin turvallisuudesta. Ohjeet olivat tiukat. Jos räjähti kuuluvasti, toimintaohjeet tulivat pian.
Listo on viestitellyt paikallisten terveydenhuollon työntekijöiden kanssa kotiin palaamisen jälkeen. Tilanne Gazassa on traaginen, koska konflikti on jatkunut tulitauon jälkeen.
– Eskalaatio on ollut aikamoinen, ja monia vaaratilanteita on tullut. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että porukka jatkaa töitä samanlaisella hyvällä asenteella kuin meidän tiimimme.
Kariantti Kallio
anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri
Jemen, Burundi, Ukraina, Keski-Afrikan tasavalta, Haiti, Itä-Kongo
Pitkittyneet sodat ja konfliktit näkyvät terveydenhuollossa muun muassa lääkkeiden tai tuotteiden toimitusketjujen äkillisinä katkeamisina, kertoo Husin anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Kariantti Kallio .
Hän on ollut Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön avustustyössä kaksi kertaa Jemenissä ja Burundissa sekä kerran Keski-Afrikan tasavallassa, Ukrainassa, Haitissa ja viimeksi Itä-Kongossa.
Kun maa ajautuu sotaan, terveydenhuollon painopiste siirtyy traumapotilaiden ja sotavammojen hoitoon. Esimerkiksi pitkäaikaissairauksien hoito jää vähemmälle.
Kallio on myös nähnyt, ettei terveydenhuollon opetusta enää ole tai sen taso on laskenut. Kouluista on vähennetty opettajia, professoreja ja muuta henkilökuntaa.
– Vaikutukset ovat kauaskantoiset. Joissakin ammattikunnissa ei ole enää työtä jatkavaa sukupolvea.
Resurssien puute ilmenee myös erikoistumisessa. Pitää lähteä ulkomaille, koska kotimaassa erikoistuminen ei onnistu.
– Tämä on kuitenkin kallista. Jos lähtö silti onnistuu, lääkäri ei välttämättä palaa takaisin kotimaahansa valmistuttuaan.
Ukraina oli erilainen
Kallio oli Ukrainassa huhtikuussa 2022. Kukaan ei silloin tiennyt, minkälaista apua tarvitaan koska maassa oli kehittynyt terveyden- ja sairaanhoito.
Ei myöskään tiedetty, miten raskas, mekanisoitu sota vaikuttaa.
Kallio ja ryhmä kiersivät ympäri Ukrainaa selvittämässä tarpeita. Hän teki enimmäkseen lääketieteellistä arviointia, mutta oli jonkin verran myös sairaalassa muussa kuin kliinisessä työssä.
– Kiersimme ensin Pohjois-Ukrainassa Žytomyrin alueella, josta Venäjän armeija oli juuri vetäytynyt. Tämän jälkeen siirryimme idemmäs Donetskin alueelle.
Lääkärit Ilman Rajoja on pitänyt kaikilla Kallion työjaksoilla hyvää huolta ammattilaisten turvallisuudesta.
Epätasa-arvo näkyy
Jokainen Kallion avustusmatka on tuonut esiin maailman epätasa-arvoisuuden.
Hänen on vaikea hyväksyä, että ihmisen selviytymismahdollisuudet muodostuvat alusta asti sen mukaan, mihin päin maailmaa on sattunut syntymään. Tämä on niitä perimmäisiä syitä, miksi Kallio kiinnostui avustustyöstä.
Vaikka sodat ja konfliktit tuntuvat saavan ihmisistä esiin pahimmat puolet, ne tuovat hänen mukaansa välillä ilmi myös ihmisten parhaimpia piirteitä. Niitä ovat yhteisöllisyys, lähimmäisestä välittäminen ja rohkeus toimia pelkojen sekä uhkien keskellä.
– Aika merkittäviä tekoja tehdään sodissa ja konflikteissa toisten ihmisten puolesta. Se on toisaalta myös rohkaisevaa.
Juho Kahranaho
Anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri
Länsiranta, Haiti
Auttamisen halu motivoi Juho Kahranahoa lähtemään avustustyöhön maailmalle. Kymenlaakson keskussairaalan anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri ajatteli lisäksi, että voisi olla ammatillisesti hyödyllistä haastaa itseään erilaisissa olosuhteissa. Kahranaho työskenteli Punaisen Ristin avustustyöntekijänä Länsirannalla ja Haitissa vuonna 2021.
Työstä kertyi monenlaisia oppeja. Uusissa olosuhteissa oli Suomea rajatummat resurssit, joilla piti opetella pärjäämään. Hänestä oli erityisen arvokasta työskennellä moniammatillisissa ja -kulttuurisissa ympäristöissä.
Kahranaho toimi Haitin maanjäristyksen jälkeen anestesialääkärinä kirurgisessa kenttäsairaalassa osana kansainvälistä tiimiä.
Sopeutumista tilanteisiin
Länsirannalla hänen piti mennä koronasairaalaan avustamaan, mutta sairaalaan ei tullutkaan potilaita. Työkomennuksille on hänen mukaansa tyypillistä, että muuttuviin tilanteisiin pitää osata mukautua ja tehdä muutakin kuin oli alun perin tarkoitus.
– Meninkin avustamaan Palestiinan Punaista Puolikuuta kenttäsairaalan kehittämisessä. Koulutimme henkilökuntaa ja autoimme kaikessa, missä pystyimme.
Gazassa oli juuri ollut eskaloitunut konfliktitilanne, kun Kahranaho saapui Länsirannalle. Sen vuoksi terveydenhuollossa haluttiin varautua muuttuviin tilanteisiin ja kehittää kapasiteettia, vaikka Länsirannalla ei ollut akuuttia sotatilaa. Niin ikään luonnonkatastrofeihin, kuten maanjäristyksiin, oli syytä varautua.
Palestiinan Punaisen Puolikuun vastuulla on ambulanssitoiminta, jota tehostettiin koulutuksella. Kahranaho oli myös mukana parantamassa traumatiimin toimintaa.
Maalaisjärki mukaan
Punainen Risti pitää hänen mukaansa erittäin hyvää huolta työntekijöiden turvallisuudesta.
Suoranaisia vaaratilanteita ei tullut vastaan, mutta maalaisjärki piti olla mukana.
– Haitin turvallisuustilanne oli huono, ja sen vuoksi liikkuminen oli rajoitettua. Vastaan ei kuitenkaan tullut mitään, joka olisi pelottanut ja uhannut turvallisuutta.
Avustustyöhön lähtevän pitää käydä Punaisen Ristin peruskoulutukset ja turvallisuuskurssi. Lisäksi ulkomaille tullessa käydään läpi turvallisuusopastus paikallisen organisaation kanssa.
Työkuormitusta pystyi Kahranahon mukaan hallitsemaan varsin hyvin. Haitissa hän päivysti vuorotellen paikallisen anestesialääkärin kanssa. Lepohetkiä ja vapaapäiviä järjestettiin aina mahdollisuuksien mukaan.
Kuormituksen hallitsemista auttoi myös hyvä valmistautuminen työkomennukselle ja työtovereiden vankka tuki. Kahranahon mielestä työjaksoon voi asennoitua, kun tietää kauanko se kestää. Hän esimerkiksi tiesi tarkkaan, kuinka kauan työskentelee Haitissa.
Kahranaho tekee parhaillaan tehohoidon lisäkoulutusta ja käy välillä tekemässä Helsingissä yliopistopalveluja.
– Tämä vie paljon aikaa, mutta aion kyllä lähteä myöhemmin uudestaan avustustyöhön.
