Kuntoutuspsykoterapiaa sai naisista joka kuudes
Kela selvitti, kuinka suuri osa 1997 syntyneistä sai mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa, kuntoutuspsykoterapiaa tai määräaikaista tai pysyvää työkyvyttömyyseläkettä 16-vuotissyntymäpäivästä 2025 loppuun.
Joka kolmas vuonna 1997 syntynyt nainen oli 28 vuoden ikään mennessä saanut mielenterveyteen tai neurokirjoon liittyvää sairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutuspsykoterapiaa. Miehistä vastaava osuus oli noin joka seitsemäs. Näin kertoo Kela.
Naisista 33,9 prosenttia ja miehistä 15,3 prosenttia oli 28 vuoden ikään mennessä saanut vähintään yhtä tarkastelluista etuuksista tai kuntoutuspsykoterapiaa.
Tarkastelu kuvaa tiettävästi ensimmäistä kertaa, kuinka suurelle osalle yhdestä Suomessa syntyneestä ikäluokasta kertyi näitä etuuksia tai kuntoutuspsykoterapiaa nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden aikana.
Kelan tutkimuspäällikkö Miika Vuori sanoo, että siinä mielessä väestöosuudet eivät olleet täysin yllätys, koska jo aiemmista tilastoista on tiedetty, että mielenterveysperusteisten etuuksien ja kuntoutuspsykoterapian vuosittainen esiintyvyys nuorilla aikuisilla on melko korkea.
– Sen sijaan se, kuinka suurelle osalle yhtä kokonaista syntymäkohorttia mielenterveysperusteisia etuuksia ja kuntoutuspsykoterapiaa kertyy nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden aikana, on nähdäkseni ollut jopa yllättävän huonosti tunnettu. Juuri tämä kumulatiivinen näkökulma teki ilmiön mittakaavan näkyväksi.
Työkyvyttömyyseläkkeet yhtä yleisiä nuorilla miehillä ja naisilla
Mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa oli saanut 25 prosenttia naisista ja 12 prosenttia miehistä. Kuntoutuspsykoterapiaa oli saanut 16 prosenttia naisista ja alle 4 prosenttia miehistä. Puolet kuntoutuspsykoterapiaa saaneista oli saanut myös sairauspäivärahaa.
– Tärkeä yksittäinen havainto liittyi kenties kuntoutuspsykoterapiaan. Vuonna 1997 Suomessa syntyneistä naisista 15,9 prosenttia eli käytännössä noin joka kuudes oli saanut kuntoutuspsykoterapiaa ennen 29 vuoden ikää. Tämä viittaa siihen, että kyse ei ole väestötasolla marginaalisesta palvelusta vaan merkittävästä osasta nuorten aikuisten saamaa tukea, Vuori mainitsee.
Määräaikaista tai pysyvää työkyvyttömyyseläkettä sai 3,5 prosenttia naisista ja 3,4 prosenttia miehistä. Työkyvyttömyyseläkettä saaneiden osuudet olivat siis lähes samat, vaikka sairauspäivärahassa ja kuntoutuspsykoterapiassa sukupuolierot olivat suuria.
Työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla olevissa diagnooseissa oli kuitenkin selvä ero. Älylliseen kehitysvammaisuuteen tai neurokehitykselliseen oireyhtymään liittyvä diagnoosi sisältyi eläkkeen perusteisiin 62 prosentilla miehistä ja 37 prosentilla naisista.
Nuorten työkyvyttömyyseläkkeitä koskevissa rekistereissä ja tilastoissa mielenterveysperusteisuus on laaja kattokäsite, joka kattaa myös neurokehityksellisiin oireyhtymiin ja älylliseen kehitysvammaisuuteen liittyviä diagnooseja. Työkyvyttömyyseläkkeissä nämä diagnoosit korostuvat nuorilla miehillä.
Tarkastelussa kaikki 1997 syntyneet
Tarkastelussa oli mukana yli 57 000 vuonna 1997 Suomessa syntynyttä, jotka olivat seurannan alkaessa elossa ja asuivat Suomessa. Aineistossa oli runsaat 28 000 naista ja runsaat 29 000 miestä.
Etuuksia tai kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden osuudet laskettiin suhteessa koko seurannan alun väestöön. Tarkastelussa huomioitiin ensimmäisen sairauspäivärahakauden sekä ensimmäisen myönnetyn määräaikaisen tai pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen perusteena ollut ICD-10-luokituksen F10–F99-diagnoosi ja vähintään yksi Kelan korvaama kuntoutuspsykoterapiakäynti.
– Pyrimme käynnissä olevassa tutkimuksessa, joka kattaa vuosina 1997–2007 syntyneen väestön, ymmärtämään paremmin sitä, millaisia hoito-, kuntoutus- ja etuuspolkuja nuorille ja nuorille aikuisille muodostuu lapsuudesta varhaiseen aikuisuuteen. Kelan rekistereistä tunnistamme esimerkiksi ADHD-lääkityksen ja muiden psyykenlääkkeiden käyttöä sekä niiden yhteyksiä myöhempiin palvelu-, kuntoutus- ja etuuspolkuihin. Tämä mahdollistaa pitkittäistarkastelut, joissa voidaan seurata erilaisia kehityspolkuja pitkän ajan kuluessa. Tässä mielessä tutkimusasetelma muistuttaa elämänkulkututkimuksen lähestymistapoja, joissa kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset kehityspolut lapsuudesta aikuisuuteen.
Vuori kertoo, että jatkotutkimuksissa tavoitteena on päästä tarkastelemaan nuorten palvelu-, kuntoutus- ja etuuspolkuja nykyistä laajemmin.
– Tutkimusblogissa mukana olivat Kelan rekistereistä tunnistettavat sairauspäiväraha, kuntoutuspsykoterapia ja työkyvyttömyyseläke, mutta kokonaiskuva on vielä puutteellinen.
– Laajemmin ajatellen tarvitsisimme aiempaa parempaa tietoa siitä, miten palvelut, kuntoutus ja toimeentuloturva muodostavat kokonaisuuden nuorten näkökulmasta. Kutsuisin käynnissä olevaa Kelan tutkimuksen näkökulmaa järjestelmäepidemiologiseksi. Emme tarkastele pelkästään asetettuja diagnooseja, vaan ennen kaikkea sitä, kuinka suuri osa väestöstä kohtaa nuoruuden aikana palvelu-, kuntoutus- ja etuusjärjestelmän ja millaisia polkuja järjestelmässä muodostuu. Nykyisin tieto on hajallaan useissa rekistereissä ja organisaatioissa, mikä vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostamista.
