Kuvantamislöydösten merkitys ja ymmärrys korostuvat silmätautien hoidossa
Lääkärikäyntejä joudutaan usein korvaamaan kuvantamistutkimuksilla riittämättömien resurssien vuoksi.
Silmätautien kuvantamisen laatu on parantunut, ja diagnostiikasta on tullut tarkempaa.
Lääkärikäyntejä joudutaan usein korvaamaan kuvantamistutkimuksilla riittämättömien resurssien vuoksi, jolloin kuvantamislöydösten merkitys ja ymmärrys korostuvat.
Lääketieteen lisensiaatti Tommi Karttunen tutkii väitöskirjassaan verkkokalvon ja suonikalvon sairauksien kuvantamista.
Väitös koostuu kolmesta osatyöstä, joissa silmänpohjan kuvantamismenetelmiä on hyödynnetty diabeettisen makulopatian, siirtogeenisen uudissuonihiirimallin ja silmänpohjan kostean ikärappeuman tutkimisessa.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin deksametasoni-lääkeimplantin tehoa vaikeahoitoisessa diabeettisessa makulopatiassa.
Tulosten mukaan deksametasoni-implantti voi näillä potilailla tuoda avun makulaturvotukseen.
Hyperreflektiivisten pisteiden runsas määrä verkkokalvolla OCT- eli valokerroskuvauksessa voi diabeettista makulopatiaa sairastavilla olla merkki makulaturvotuksen taustalla olevasta tulehduksesta.
Deksametasoni-implantti voi toimia hoitovaihtoehtona
Toisessa osatyössä tutkittiin haitallista verkkokalvon uudissuonitusta mallintavaa siirtogeenistä hiirimallia.
OCT-kuvauksessa ja silmän väriainekuvauksessa näkyvät löydökset korreloivat histologisten löydösten kanssa, mikä osoitti tautimallin toimivaksi.
Kolmanteen osatyöhön osallistui kosteaa silmänpohjarappeumaa sairastavia, joiden verkkokalvon happisaturaatiota tutkittiin Oxymap-laitteistolla uudissuonitusta estävän anti-VEGF-injektiohoidon aikana.
Pitkälle edenneessä rappeumassa laskimoiden halkaisijan todettiin pienenevän, mutta injektiohoito ei vaikuttanut verkkokalvon verisuonten happisaturaatioon tai verisuonten halkaisijaan.
Deksametasoni-implantti voi tulosten perusteella toimia vaikeasta diabeettisesta makulopatiasta kärsiville hoitovaihtoehtona anti-VEGF-injektioille.
Transgeenistä uudissuonihiirimallia voidaan hyödyntää mahdollisten uusien hoitomuotojen kehittämisessä verkkokalvon ja suonikalvon sairauksiin.
Anti-VEGF-hoito on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu turvalliseksi hoitomuodoksi silmänpohjan kosteassa ikärappeumassa. Tätä tukee myös väitöstutkimuksessa todettu verkkokalvon happisaturaation muuttumattomuus hoidon aikana.
Tommi Karttusen väitöskirja Targeting retinal and choroidal diseases – imaging modalities in clinical and translational research tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 16.1.2025.
