Lääkäri Maria Silvoniemi muistaa tilanteen edelleen hyvin.

Nuori perheenäiti kuoli osastolla. Hänellä oli vaikea sairaus taustalla, mutta kuolema tuli silti yllättäen. Omaiset olivat ahdistuneita ja hämmentyneitä.

­– Minun olisi pitänyt kiirehtiä muihin päivän töihin, mutta oli vaikea jättää perhettä siihen. Soitin Harrille, joka lupasi tulla paikalle. Samalla Harri huomasi, että myös minä koin tilanteen raskaana ja tunteita herättävänä. Hän kuunteli hetken ja osasi muutamalla lauseella auttaa myös minua jaksamaan paremmin tilanteessa.

Harrilla Silvoniemi tarkoittaa Turun yliopistollisen sairaalan pappia, joka on nyt jo eläkkeellä.

Tapahtuneesta on jo useampi vuosi, mutta se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, jolloin Silvoniemi on tukeutunut sairaalapapin apuun.

Tyksissä on kuusi sairaalapappia

Silvoniemi ja sairaalapappi Katri Helin istuvat Helinin työhuoneessa Tyksin T-sairaalassa.

Matka papin luo ei ollut pitkä: Silvoniemen ei tarvinnut kuin nousta hissillä kuudenteen kerrokseen.

– On hienoa ja tärkeää, että pappi on samassa talossa. Jos potilas on hädissään sairauden kanssa, tiedän, että pappi on nopeasti saatavilla. Minua auttaa ja helpottaa tieto, että hänellä on potilaalle aikaa, vaikka itse pitää jo mennä muualle, Silvoniemi sanoo.

Tyksin sairaaloissa pappeja on peräti kuusi, ja he ovat niin potilaita, läheisiä kuin henkilökuntaakin varten. Seitsemäs pappi työskentelee pääsääntöisesti vanhusyksiköissä, mutta tarvittaessa myös Tyksin osastoilla.

Papit kohtaavat sairaalassa tuhansia ihmisiä vuosittain, mutta silti etenkin osalle terveydenhuollon henkilökunnasta heidän työnsä on edelleen vierasta.

Papit myös päivystävät

Sairaalasielunhoidolla on Suomessa jo pitkät perinteet, ja pappeja on ollut sairaaloissa yli sata vuotta.

Tyksissäkin he kuuluvat niin sanotusti kalustoon, eli heillä on omat työhuoneet, ja perustyöajan lisäksi he päivystävät.

Katri Helin on työskennellyt sairaalapappina 11 vuotta. Ennen Tyksiä hän työskenteli kaupunginsairaalassa ja saattohoitokodissa.

– Olen ihannetyössäni, Helin hymyilee.

Ihannetyö tarkoittaa käytännössä sitä, että hän on terveydenhuollon henkinen ja hengellinen tuki.

Helin kertoo, että potilaat kaipaavat pappia etenkin silloin, kun oma elämäntilanne pelottaa. Potilasta voi mietityttää, miten hän jaksaa tulevat hoidot tai mitä jos ei voikaan enää palata kotiin. Mistä löytää toivoa ja mielen voimavaroja?

– Joillakin osastoilla käymme erityisen paljon, kuten esimerkiksi syövillä, palliatiivisella ja neuro-osastoilla.. Päivystysluontoisesti menemme tilanteisiin heti, ja pääsemme yleensä todella nopeasti paikalle. Kuolematapauksissa menemme paikalle pyydettäessä.

Potilas voi myös haluta, että hänen kanssaan rukoillaan tai vietetään ehtoollishetki vuoteen äärellä.

– Lisäksi tarjoamme läheisille keskusteluapua ja psykososiaalista tukea. Kun ihminen puhuu meille, hän tietää, että uskaltaa ottaa asioita esille. Me myös kunnioitamme jokaisen vakaumusta, oli se mikä tahansa, Helin kertoo.

Vaikeat potilastapaukset puhuttavat

Maria Silvoniemi työskentelee Tyksissä keuhkosairauksien erikoislääkärinä ja hoitaa enimmäkseen keuhkosyöpäpotilaita. Hän on myös palliatiivisella poliklinikalla päivän viikossa.

Silvoniemi on ohjannut papin luokse potilaita ja läheisiä, mutta hakeutunut papin puheille myös itse useamman kerran.

– Olen halunnut keskustella esimerkiksi vaikeista potilastapauksista.

Katri Helin nyökyttelee, että juuri haastavat tilanteet potilaiden tai omaisten kanssa ovat asioita, joita lääkärit eniten haluavat purkaa.

– Heitä saattaa mietityttää esimerkiksi elvytyskielto ja se, miten he pystyvät kohtaamaan tilanteessa potilaan ja läheiset. Tai sitten he voivat tarvita tukea siihen, miten pystyvät kertomaan potilaalle vaikean uutisen.

Myös hoitovirheitä puretaan papin kanssa. Tai jos joku potilas tulee jostain syystä niin sanotusti iholle.

Yhdessä keskustellen käydään läpi mitä tapahtui ja miltä tilanne tuntui.

– Se vain toimii, kun saa ääneen pohtia omia ajatuksiaan. Jo se voi loksauttaa asioita kohdalleen. Ja täällä on tilaa olla myös epävarma omassa ammattitaidossaan. Moni pohtii omaa riittämättömyyden tunnettaan.

Keskustelut käydään kahden kesken joko papin työhuoneessa tai Tyksin hiljaisessa huoneessa.

Vaikka lähes kaikki nykyään kirjataan johonkin, pitää Maria Silvoniemi (vas.) tärkeänä, että papin kanssa käytyjä keskusteluja ei kirjata mihinkään. Katri Helin painottaa, että papin luona on lupa näyttää myös oma epävarmuus.

Työnohjauksessa pappi neutraloi tilannetta

Sairaalapappi on mukana henkilökunnan kanssa purkutilaisuuksissa traumaattisten tilanteiden jälkeen.

– Koronapandemian aikana olimme infektio-osastolla henkilökunnan käytettävissä koko ajan, Helin kertoo.

Pappien tehtäviin kuuluu myös terveydenhuollon ammattilaisten työnohjaus. Maria Silvoniemi pitää sitä tärkeänä.

– Klinikassamme järjestetään työnohjauksia kerran kuussa, ja ohjaajana toimii sairaalapappi. Käymme läpi esimerkiksi raskaita potilastapauksia, työssä esiin tulleita eettisiä ongelmia tai lääkärinä olemista ja omaa jaksamista vaikeiden tilanteiden keskellä.

Silvoniemen mielestä on hyvä, ettei pappi ole lääketieteen edustaja. Työnohjauksessa hän neutraloi tilannetta.

– Pappi keskittyy enemmän tunteeseen, eli purkaminen menee oikeaan suuntaan.

Keskusteluja ei kirjata järjestelmiin

Lääkärin on lupa puhua papin kanssa myös silloin, jos henkilökohtaisessa elämässä on huolia tai kriisi.

Tilanteen mukaan papin kanssa tavataan kerran tai useammin.

– Minulle on sanottu, että minulle on helpompi puhua, koska en tee keskusteluista kirjauksia. Olemme sopivasti ulkopuolisia toimijoita, emmekä ole potilastietojärjestelmässä. Meille voi vapaasti tuulettaa tunteitaan, Katri Helin pohtii.

Maria Silvoniemi pitää tätä potilaan kannaltakin tärkeänä asiana.

– Potilaan ei tarvitse miettiä, vaikuttaako hänen puhumisensa jotenkin esimerkiksi hoitoon.

Jo ajatus avusta voi rauhoittaa

Vaikka pappi on Tyksissä jatkuvasti lähellä, on Maria Silvoniemi huomannut, että lääkäreiden on edelleen vaikea pyytää heiltä apua.

– Minutkin on koulutettu aikoinaan niin, että lääkärit eivät saisi tuntea mitään. Tai että asiat pidetään sisällä.

Kun Silvoniemi oli nuori lääkäri, häneltä kysyttiin, miksi hän ajattelee potilaita kotonakin. Sanottiin, että hän murehtii heitä siksi, koska on vielä niin nuori.

– Olen sama ihminen töissä ja kotona, eivät potilastapaukset lähde mielestä pois paikkaa vaihtamalla. On jotenkin epäreilua, että me näemme pahoja potilastapauksia, mutta ne pitäisi vain unohtaa, eikä käsitellä. Lopputulos voi olla se, että lääkäreistä tulee kyynisiä.

– Ja sen kovan kuoren alla voidaan kuitenkin huonosti, Katri Helin lisää.

Papin kanssa voi keskustella joko hänen työhuoneessaan tai kuvassa näkyvässä hiljaisessa huoneessa. Tyksissä on erikseen vielä kappeli, jossa järjestetään esimerkiksi siunaustilaisuuksia.

Jo ajatus siitä, että saa papilta apua, voi rauhoittaa. Kun on kerran ottanut häneen yhteyttä, seuraava kerta on jo helpompi.

– Itse ainakin tarvitsen apua. Se voi olla ihan lyhyt, konkreettinen hetki ja muutama sana, ne riittävät joskus. Muistan edelleen muutamia Harrin klassisia lauseita, joita hän on sanonut vaikeissa tilanteissa, ja toistan niitä joskus mielessäni, Silvoniemi kertoo.

Hänellä onkin vahva viesti ja toive kollegoille:

– Jokaisen pitäisi etsiä itselleen oma pappi.

Lue lisää: Empatia lääketieteessä