Lääketutkimus on kriisissä – erityistukea tarvittaisiin
Suomessa tehdään nyt historiallisen vähän kliinisiä lääketutkimuksia, kertoo Husin teettämä selvitys.
Vuonna 2022 Suomessa rekisteröitiin 107 uutta kliinistä lääketutkimusta, kun parhaina vuosina luku on ollut jopa 285. Esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan lääketutkimusten määrät ovat kaksinkertaiset Suomeen verrattuna.
Terveydenhuollossa kliinisissä lääketutkimuksissa lääkettä tutkitaan potilailla, jotta saadaan uusia hoitoja ja lääkkeitä markkinoille. Lääketutkimuksissa käytettävät lääkkeet ovat potilaille ja sairaalalle maksuttomia, koska tutkimuksen rahoittajat maksavat tutkimuslääkkeet. Tämä tuo miljoonien eurojen säästöt vuositasolla. Lisäksi tutkimukset tukevat sekä lääkäreiden että sairaanhoitajien ammatillista urakehitystä.
– Tutkimukset ovat myös ainoa mahdollisuus kehittää uusi hoito sairauksiin, joihin ei vielä ole mitään lääkehoitoa ja sellaisille potilasryhmille, kuten lapsille, joilta puuttuu paljon heille soveltuvia turvallisia lääkkeitä, toteaa kehittämispäällikkö Pirkko Lepola Husin tiedotteessa.
Hus teetti Sitran Terveysdata 2030 -hankerahoituksella konsulttiselvityksen kliinisten lääketutkimusten toteuttamisen edellytyksistä, pullonkauloista ja halukkuudesta Husissa, sen hyvinvointialueilla, Tyksissä ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueella.
Selvityksestä ilmeni, että lääkäreiden ei ole mahdollista käyttää työaikaa lääketutkimusten tekoon, vaan suurin osa heistä teki tutkimustyötä muun työn ohessa. Lääkärit toivoivat myös lisätukea työn organisointiin. Täyspäiväisesti tutkimustyötä tekevät tutkimushoitajat taas kokivat koulutuksen ja palkkauksen riittämättömiksi. Molemmat ammattiryhmät olivat kuitenkin kiinnostuneita tekemään enemmän kliinistä lääketutkimusta ja kokivat, että tutkimus parantaa hoidon laatua.
Tutkimustyötä hidastivat lääkäreiden mukaan raskas tutkimusbyrokratia, toimimattomat tietojärjestelmät, puutteet tukipalveluissa sekä tutkimuksen valmisteluun, kuten koulutuksiin ja potilaiden rekrytointiin kuluva aika, jota ei lasketa tutkimustyöajaksi.
Lääketeollisuuden näkökulmasta Suomen ongelmaksi nähtiin pienet potilasmäärät ja se, että akateemisesti ansioituneita tutkijoita on liian vähän, koska tutkimuskeskukset valitaan aiemman tutkimuskokemuksen perusteella.
Tilanteen parantamiseksi tarvitaan muutoksia resursointiin ja rakenteisiin sekä yliopistosairaaloissa että hyvinvointialueilla. Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa tutkimustoimintaa tuetaan nykyisin vahvasti alueellisen ja kansallisen tason tukiverkostoilla ja -palveluilla. Siellä on kehitetty ammattilaisten urapolkuja ja potilaiden rekrytointia tuettu tutkimuksia kokoavilla hakukoneilla, joista voi etsiä avoimia tutkimuksia.
