”Asuminen ja työskentely saaristoympäristössä on monen unelma, ja Kemiönsaarella se voisi olla sinulle todellisuutta. Tule osaksi saariston rauhaa ja osaavaa tiimiä!”

Näillä sanoilla houkuteltiin tänä syksynä lääkäreitä Kemiön terveysasemalle. Se on jo pitkään kärsinyt lääkärivajeesta. Virkoja on neljä, joista vain kaksi on täytetty.

Kemiönsaaren ja Paraisten avoterveydenhuollon ylilääkäri Terhi Tuokkola pitää suurimpana syynä kielitaitovaatimuksia. Kemiön terveyskeskuslääkäreiltä vaaditaan toisessa kotimaisessa kielessä hyvää, toisessa tyydyttävää kielitaitoa.

Tulin töihin tänne, koska tarve on suuri.

– Lääkärin on pystyttävä itsenäiseen työhön sekä suomen että ruotsin kielellä. Monet suomenkieliset pelkäävät käyttää ruotsia, vaikka periaatteessa pärjäisivät. Ruotsinkielisiltä puolestaan usein puuttuu suomen kielen taito, Tuokkola sanoo.

Toinen suuri syy on sijainti lounaisessa saaristossa.

– Kaikenlaista on yritetty, mutta maantiedettä emme voi muuttaa. Sellaistakin on kokeiltu, että lääkäri olisi osan työajasta Kemiössä ja osan muualla, mutta se ei herättänyt kiinnostusta, Tuokkola kertoo.

Tilanne turhauttaa.

– Olen tuskaantunut, kun yksikköä ei pääse jatkuvan resurssivajeen takia kehittämään.

Maaseutua ei kannata pelätä

Maria Koivumäki ja Valtteri Nieminen eivät ole pelänneet tulla töihin saaristokuntaan. He ovat työskennelleet terveyskeskuslääkäreinä Kemiössä runsaan vuoden.

Niemiselle ruotsin kielen vaatimus on plussaa.

– Puhuin lapsena äitini kanssa ruotsia, mutta sittemmin kielitaitoni pääsi vähän ruostumaan. Täällä sitä pääsee verestämään.

Työmatkaa Niemiselle kertyy kuutisenkymmentä kilometriä suuntaansa. Henkilöautolla se vie kolme varttia.

– Isoissa kaupungeissa työmatkaan voi kulua ruuhkissa sama aika, hän huomauttaa.

Koivumäki on kaksikielinen. Hän muutti Kemiöön toissa keväänä.

– Tulin aluksi määräaikaiseen pestiin vuokralääkäriksi, halusin jäädä, ja päätin hakea virkaa. Olen Turussa kasvanut city-tyttö, mutta hyvin olen tänne sopeutunut. Maaseutua ei kannata pelätä, hän sanoo.

Hoitovelkaa on paljon

Kemiön terveysasema on Kemiönsaaren ainoa. Myös toisessa kylässä, 30 kilometrin päässä Taalintehtaalla, oli aiemmin terveyskeskus. Nykyisin siellä toimii hybridisote-piste, joka tarjoaa rajatusti lähipalveluja ja on avoinna vain ajanvarauksella. Lääkäriä siellä ei ole.

– Tulin töihin tänne, koska tarve on suuri. Monista potilaista huomaa, että heidän hoitonsa on aikaisemmin jäänyt kesken, Nieminen sanoo.

Kun lääkäripalveluja ei ole riittävästi, hoitovelkaa on paljon. Potilaat ovat huolissaan lääkärien vaihtuvuudesta ja hoidon jatkuvuudesta. Et kai vaan ole lähdössä pois, he kysyvät lääkäreiltä.

Syrjäisemmistä kylistä ja lauttamatkojen takaa pienemmiltä saarilta tulee usein varsin sairaita potilaita.

– On sellaisiakin potilaita, jotka ovat saattaneet kärsiä kuukausia tai jopa vuosia ennen kuin tulevat lääkärin vastaanotolle. Heillä saattaa olla esimerkiksi loppuvaiheen syöpä, joka ei ole ollut hoidossa, Koivumäki sanoo.

– Yksi pahimmista tapauksista, joka minulle on tullut, oli ikäiseni mies, jolla oli erittäin vaikea sydämen vajaatoiminta. Hän joutui sitten viikoksi teholle, Nieminen kertoo.

Ei pelkkää peruskauraa

Koivumäen ja Niemisen tehtäviin kuuluvat avovastaanotot ja koulukäynnit. Nieminen tekee lisäksi samassa rakennuksessa olevassa neuvolassa tarkastuksia lapsille.

Kiiretapauksissa hoitajat arvioivat hoidontarpeet ja ohjaavat tarvittaessa lääkärin vastaanotolle. Laboratoriopalvelut toimivat Kemiössäkin, mutta lähin röntgen on Salossa. Vakavimmat tapaukset lähetetään taksilla tai ambulanssilla Tyksiin.

Kukaan ei tule sanomaan, että täällä tehdään näin, koska on aina tehty.

– Tyksistä saamme hyvin asiallisia konsultaatiovastauksia, Koivumäki kehuu.

Tuki- ja liikuntaelinvaivat, pienet tapaturmat ja infektiot ovat tyypillisiä tapauksia, joiden takia potilaat tulevat vastaanotolle. Koivumäki ja Nieminen uskovat, että pienellä asemalla he kohtaavat kuitenkin kiinnostavampia tapauksia kuin suuren kaupungin sote-keskuksessa.

Vastaan on tullut muun muassa Leberin tautia poteva sekä Parsonage-Turnerin oireyhtymää sairastava.

– Meillä on monipuolisia, ammatillisesti kiinnostavia tapauksia. Työ ei ole pelkkää peruskauraa. Aina ei tule vastaan hevonen, voi tulla myös seepra, Nieminen sanoo.

Pienessä yksikössä hyviä puolia

Koivumäki ja Nieminen kokevat, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia siihen, miten työtä tehdään.

– Pienessä yksikössä pystyy vaikuttamaan aika paljon omaan työnkuvaan. Kukaan ei tule sanomaan, että täällä tehdään näin, koska on aina tehty, Koivumäki sanoo.

– Olemme saaneet aikaan muutoksia. Esimerkiksi kiirevastaanotto on nyt synkronoitu. Hoitaja on viereisessä huoneessa, jolloin yhteistyö on sujuvaa, eikä potilaan tarvitse odotella käytävällä, Nieminen jatkaa.

Koivumäen ja Niemisen mielestä yhteishenki terveysasemalla on hyvä.

– Meillä on kiva ilmapiiri ja osaavaa porukkaa. Siitäkin on hyötyä, että monet hoitajista ovat asuneet saarella ikänsä ja tuntevat potilaiden taustat.

Hyvä puoli työssä on myös kohtuullinen palkka: Kemiössä saa kielilisän ja aluelisän.

Toiveissa seniorilääkäri kollegaksi

Huono puoli työssä on se, että usein on kiire.

– Kesällä olimme vuorotellen yksin töissä. Nyt tilanne on parempi, kun apuna on yksi vuokralääkäri tammikuun loppuun saakka.

Haussa on kaksi uutta lääkäriä. Koivumäki ja Nieminen toivovat, että rekrytointi onnistuu.

– Toive on, että potilaat pääsisivät hoitoon, kun tarve on, ja lääkärien työkuorma olisi kohtuullinen. Jos meillä olisi neljä lääkäriä, homma sujuisi hyvin, ja toimintaa voisi kehittääkin.

Koivumäen mielestä parasta olisi, jos asemalle saataisiin kokenut seniorilääkäri. Niemisestäkin se olisi mahtavaa.

– Emme kuitenkaan odota kuuta taivaalta. Sekin riittäisi, että saataisiin ihmisläheinen ja rehti kollega, hän sanoo.

Viikon kuluttua haastattelusta selviää, että syksyinen rekrytointi ei tuottanut tulosta. Hakijoita oli kolme, joista kukaan ei täyttänyt muodollisia vaatimuksia.

Mitä seuraavaksi?

– Se on tuhannen taalan kysymys, ylilääkäri Tuokkola toteaa.

Lue lisää: Kaukana kaikesta