Lait mikromanageeraavat sotea, sanoo Olli Naukkarinen

Ohjauksessa pitäisi hänen mielestään keskittyä siihen, mitä tehdään eikä siihen, miten tehdään.

Soten lainsäädäntö on mikromanageeraavaa.

Näin sanoo Olli Naukkarinen, joka siirtyi Kanta-Hämeen hyvinvointialueen eli Oma Hämeen johtajaksi Järvenpään kaupunginjohtajan tehtävästä. 

Hänen mielestään soten sääntely on pikkutarkkaa verrattuna kuntien itsehallintoon ja liikkumavaraan.

Hyvinvointialue on joutunut lainanottovaltuuksiin liittyvissä neuvotteluissa keskustelemaan valtiovarainministeriön kanssa, voiko yksittäiseen ikäihmisten palveluasuntoon rakentaa uudet kaiteet. Kyseessä on muutaman kymmenen tuhannen euron investointi. Hyvinvointialueen koko investointibudjetti on puolisen miljardia.

– Luulen, että tämä oli alkuvaiheen ylilyönti. Toivon, että tähän löytyy jokin logiikka ja järki.

Toinen esimerkki: Aluehallintoviraston tarkastaja on kantahämäläisessä ikäihmisten asumisyksikössä selvittänyt, vaikuttaako tuulikaappi näkö- ja kuuloyhteyteen siinä määrin, että tarvitaan lisähoitaja.

Kolmas esimerkki: Teknologiapohjaiseen valvontaan ei kannata investoida, vaikka se voisi paikoin vähentää hoitajatarvetta. Esimerkiksi sängystä putoamisen kaltaisista asioista olisi mahdollista saada automaattihälytys. Sääntely ei Naukkarisen mukaan tunnista tarpeeksi hyvin teknologian mahdollisuuksia vaan nojaa liikaa rakenteisiin, kuten tuulikaappeihin tai kerroslukuun.

Naukkarinen korostaa, että ongelma ei ole avin tarkastajissa.

– He tekevät vain työtään, ja jos se pohjautuu epäselviin STM:n ohjauskirjeisiin tai asetuksiin, vika ei ole tarkastajan vaan sääntelyn.

"Miksi tämä on sallittua?"

Ohjauksessa pitäisi hänen mielestään keskittyä siihen, mitä tehdään eikä siihen, miten tehdään.

– Jos minä menisin lääkärin huoneeseen ja sanoisin, missä järjestyksessä asioita pitää potilaalta kysyä, sitä ei pidettäisi kovin hyvänä johtamisena. Miksi tämä on sallittua, kun valtio johtaa meitä?

Oma lukunsa on, mihin vaaleilla valituilla aluevaltuustoilla on valtaa. Tällä hetkellä hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, eivätkä aluevaltuustot juuri pääse tekemään talouspäätöksiä muutoin kuin menoja tai menoleikkauksia kohdistamalla.

Valtio rahoittaa hyvinvointialueita, ja sillä on oikeus ohjata niiden toimintaa.

– Mikä on se paikallisten päättäjien päätäntävalta, se on minusta hyvin mielenkiintoinen asia.