Lisää tehoa haittatapahtumien tunnistamiseen

Avainsanojen etsimiseen potilasasiakirjoista perustuva Global Trigger Tool on Kuopion yliopistollisessa sairaalassa käytössä vapaaehtoisen haittatapahtumien ilmoittamisen rinnalla.

Luotettavasti kerätty tieto haittatapahtumista auttaa moniammatillisen hoitotyön ja hoitoprosessien kehittämisessä sekä johtamisessa. Mikään potilasturvallisuuden menetelmä ei yksinään tunnista kaikkia haittatapahtumia. Jotta kaikki tai merkittävä osa löydettäisiin, suositellaan useampien menetelmien yhdistämistä.

OECD:n julkaisemassa raportissa (1) korostetaan turvallisuutta lisäävien menettelyjen tulosten ja vaikuttavuuden jatkuvaa seurantaa sekä hoitoon liittyvien haittojen määrän, vaikutusten ja vaihtelun mittaamista. Seurannan keinoiksi ehdotetaan mm. haittatapahtumien raportointia ja niistä oppimista sekä potilasasiakirja-analyysien hyödyntämistä.

Potilasasiakirjojen analyysiin kehitetty Global Trigger Tool (GTT) -menetelmä on valtakunnallisessa käytössä Pohjoismaista Ruotsissa (2) ja Norjassa (3). Vuonna 2017 menetelmästä julkaistun systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tärkein päätelmä oli ehkäistävissä olevien haittatapahtumien priorisointi potilasturvallisuuden edistämiseksi (4). Tuoreen selvityksen mukaan GTT on Suomessa käytössä joillakin erikoisaloilla ja toimintayksiköissä. Menetelmä on luotettava, mutta vie paljon resursseja (5).

Avainsanojen hakuun perustuva GTT

Global Trigger Tool on Healthcare Improvement -instituutin kehittämä työkalu, jonka tarkoituksena on löytää ja seurata lääketieteellisen hoidon aiheuttamia haittatapahtumia. Sillä saatuja tuloksia ei pidä käyttää eri organisaatioiden eikä eri tutkimusten vertailuun (4).

Haittatapahtuman vapaaehtoiseen ilmoittamiseen perustuvaan HaiPro-menetelmään verrattuna GTT löytää moninkertaisesti enemmän haittatapahtumia. Sen herkkyys ja tarkkuus ovat hyvät verrattuna muihin haittatapahtumia etsiviin menetelmiin (6).

Menetelmällä etsitään satunnaisella otoksella valittujen potilaiden potilaskertomuksista mahdollisia haittatapahtumia retrospektiivisesti (7,8). Potilaiden on oltava täysi-ikäisiä, heidän on täytynyt olla sairaalassa vähintään 24 tuntia, ja hoitojakson on oltava päättynyt. Menetelmää ei käytetä psykiatrisen hoidon eikä kuntoutuksen potilaisiin (8,9).

Haittatapahtumia etsitään potilasasiakirjoista avainsanojen eli ”triggerien” avulla. Ne on ryhmitelty kuuteen moduuliin: hoito, kirurginen, lääkehoito, tehohoito, perinataali ja päivystys (7,8).

Koulutettu arviointitiimi

Arviointitiimi koostuu vähintään kolmesta menetelmäkoulutuksen saaneesta henkilöstä. Kaksi henkilöä (yleensä sairaanhoitajat), joilla on kliinistä tietoa ja kokemusta sekä tietoa siitä, miten potilaiden hoito yleensä kyseisessä sairaalassa tapahtuu, toimivat ensimmäisessä vaiheessa potilasasiakirjojen läpikävijöinä.

Kummankin arvioijan tulee käydä valitut potilasasiakirjat läpi itsenäisesti. Tarkoituksena on etsiä asiakirjoista triggereitä. Yhden potilaan asiakirjojen läpikäymiseen on käytettävissä 20 minuuttia; tarkoituksena ei ole tunnistaa jokaista mahdollista haittatapahtumaa.

Triggerin löytyminen merkitsee, että haittatapahtuma on mahdollisesti tapahtunut. Sen positiivisuus varmennetaan käymällä asiaan liittyvät kirjaukset läpi tarkemmin.

Toisessa vaiheessa lääkäri (kolmas arviointitiimin jäsen) varmentaa ensivaiheen arvioijien löytämät haittatapahtumat ja niiden haittaluokat. Tiimi voi tarvittaessa konsultoida myös tiimin ulkopuolista lääkäriä (7,8).

National Coordinating Council for Medication Error Reporting and Preventionin NCC MERP -luokituksen (10) viisi haittaluokkaa ovat

• E: haitat, jotka aiheuttavat väliaikaista haittaa potilaalle ja vaativat asiaan puuttumista

• F: haitat, jotka aiheuttavat väliaikaista haittaa sekä vaativat sairaalahoitoa

• G: haitat, jotka aiheuttavat pysyvää haittaa potilaalle

• H: haitat, jotka vaativat tilanteeseen puuttumista potilaan hengen säilyttämiseksi

• I: haittatapahtumat, jotka aiheuttivat potilaan kuoleman (8).

Haittatapahtuma luokitellaan ehkäistäväksi, jos sen ehkäistävyyden todennäköisyys on vähintään 50 %.

Syöpäpotilailla haittatapahtumia eniten hoitomoduulissa

Haittatapahtumat ovat syöpätaudeissa merkittävin potilasturvallisuusriskiä lisäävä tekijä. Kysissä 13.2.–4.9.2019 hoidettujen syöpäpotilaiden otoksen (n = 110) potilaskertomuksista etsittiin GTT-menetelmällä triggereitä ja niiden avulla haittatapahtumia. Potilailta löydettiin yhteensä 302 triggeriä ja 57 haittatapahtumaa (taulukko). Yli puolet haittatapahtumista oli hoitomoduulin haittoja (Liite 1 artikkelin verkkoversiossa).

Tässä aineistossa tunnistettiin vähemmän haittatapahtumia kuin koko sairaalaa käsittävässä aineistossa (11). Hoitomoduulin haittatapahtumat olivat vakavuudeltaan luokkaa E–F. Yksikään haittatapahtuma ei johtanut potilaan kuolemaan. Kahdella kolmasosalla potilaista oli vähintään kolme lääkettä käytössään sairaalaan tullessa.

Ehkäistävissä olevia haittoja olivat mm. painehaava, paluu sairaalaan ja toimenpiteen muutos. Satunnaistetusti valittujen potilaskertomusten kirjauksista havaittiin, että painehaavariskin arviointi oli vähäistä, sillä vain 10 %:lla potilaista tulos oli merkitty hoitokertomukseen. Kaatumisvaaran tai vajaaravitsemuksen arviointi oli tehty noin neljäsosalla potilaista.

Hoitoprosessin kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota iäkkäiden ja monilääkittyjen syöpäpotilaiden hoidossa. Lisäksi on hyvin tärkeää tehostaa vajaaravitsemus-, kaatumis- ja painehaavaseulan käyttöä. Tärkeäksi osa-alueeksi tunnistettiin syöpäpotilaan hoidon huolellinen suunnittelu yhdessä, sillä hoitoon osallistuu useita eri toimijoita.

Havainnot nopeasti yksiköiden tietoon

Potilasturvallisuus on keskeinen osa hoidon ja palvelujen laatua, ja haittatapahtumien tunnistamisella on keskeinen osa sen parantamisessa. Kansainvälisten arvioiden mukaan joka kymmenes potilas altistuu sairaalahoidon aikana vaaratilanteelle ja noin joka sadas vakavalle vaaratapahtumalle (12).

OECD:n arvion mukaan noin 15 % sairaanhoidon kustannuksista aiheutuu hoidossa tapahtuneiden haittojen ja virheiden korjaamisesta (13). Arvioiden mukaan 40–70 % haittatapahtumista olisi ehkäistävissä (14,15,16).

Huolimatta manuaalisen GTT-menetelmän vaatimista resursseista, sen käyttö on vakiintunut Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Tavoitteena on kehittää tulosten raportointia siten, että havainnot olisivat välittömästi potilaita hoitavien yksiköiden käytössä.

Aineistoa on hyödynnetty ja hyödynnetään jatkossakin opinnäytetöissä, kuten syventävissä opinnoissa, pro gradu -tutkielmissa ja väitöskirjatutkimuksissa.