Mielenterveyden häiriöt koskettavat valtaosaa suomalaisista
Ensimmäistä kertaa ne ilmenevät yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa.
Arviolta 77 prosenttia naisista ja 70 prosenttia miehistä saa elämänsä aikana jonkin mielenterveyden, käyttäytymisen tai neurokehityksen häiriön diagnoosin. Kun muistisairaudet ja fyysisiin sairauksiin liittyvät mielenterveyden häiriöt rajataan pois, vastaavat luvut ovat 66 prosenttia naisilla ja 60 prosenttia miehillä 75 vuoden ikään mennessä.
Yleisimmät häiriöt ovat ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöt. Häiriöt todetaan useimmiten ensimmäistä kertaa: naisilla 15–19-vuotiaana, useimmiten ahdistus- ja mielialahäiriöinä, ja miehillä jo 6-vuotiaana, usein kehityksellisinä häiriöinä, kuten ADHD:nä.
Helsingin yliopiston laajassa rekisteritutkimuksessa selvitettiin, kuinka yleisiä mielenterveyden, käyttäytymisen ja neurokehityksen häiriöt ovat Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka suurelle osalle väestöstä eri häiriöitä diagnosoidaan, missä iässä häiriöt yleisimmin todetaan ja mikä osuus ihmisistä on mielenterveyspalveluiden piirissä sen jälkeen.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että mielenterveyden häiriöt ovat erittäin yleisiä.
– Aiemmista tutkimuksista poiketen tässä tutkimuksessa käytettiin koko väestön tietoja sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta ja siten saatiin aiempaa tarkempaa tietoa esiintyvyydestä sekä eri häiriöistä erikseen, toteaa apulaisprofessori Christian Hakulinen Helsingin yliopistosta, tiedotteessa.
Määrittely vaikeaa
Mielenterveyden häiriö on laaja kattotermi, joka sisältää hyvin moninaisia ilmiöitä. Huomionarvoista on, että dementiat ja neurokehitykselliset häiriöt pysyvät samassa pääryhmässä mielenterveyden häiriöiden kanssa.
– Tutkimuksemme antaa kattavan kuvan mielenterveyden häiriöiden yleisyydestä Suomessa 2000-luvulla. Mielenterveyden haasteet koskettavat jossain vaiheessa suurinta osaa ihmisistä, joko omakohtaisesti tai läheisen kautta. Tämä kannattaa ottaa huomioon niin työelämässä, kouluissa, julkisissa palveluissa kuin arkielämässäkin, kertoo tutkijatohtori Kimmo Suokas Helsingin yliopistosta.
Mielenterveyden häiriön määrittely ei ole täysin yksiselitteistä. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO käyttää lisääntyvissä määrin ilmaisua mielenterveyden ongelmat (mental health conditions) kun halutaan viitata sekä häiriöihin että muihin ongelmiin, joihin liittyy merkittävää psyykkistä kärsimystä, toimintakyvyn heikentymistä tai itsensä vahingoittamisen riski ilman kannanottoa siitä, onko kyseessä häiriö tiukasti määriteltynä.
– Mielenterveyden häiriöiden täsmällinen määrittely on keskeinen psykiatrian filosofiaan liittyvä ongelma. Tutkimuksemme herättää kysymyksen, olisiko tietty osa diagnosoiduista häiriöistä parempi käsitteellistää häiriöiden sijaan mielenterveyden ongelmina, Suokas toteaa.
