Miten kollegiaalisuutta ylläpidetään?

Kun työn tavoite on mielessä ja keskitytään työn tekemiseen, kollegiaalisuus useimmiten toteutuu hyvin.

Työyhteisö kestää monenlaisia persoonia ja erilaisia tapoja tehdä töitä silloin, kun kaikki on hyvin työpaikalla, sanoo työterveyshuollon erikoislääkäri, psykoterapeutti Kristiina Toivola Työyhteisöpalvelu Työnilosta. 

Jos työpaikalle tulee kriisi, erilaisuuden sietäminen vähenee. Tällöin tarvitaan työyhteisön tukea, jotta kollegiaalisuutta voidaan ylläpitää. 

Työtoverit voivat auttaa ymmärtämään omia kehitystarpeita. Työtavat saattavat muuttua, mutta työntekijän perustemperamentti säilyy.

Hyvään päämäärään voidaan päästä Toivolan mukaan monta kautta. Hyvä työ on jokaiselle lääkärille erilainen. Määrälliset tavoitteet esimerkiksi vastaanotolla hoidettujen potilaiden suhteen koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Tavoitteista voidaan ja pitääkin keskustella yhdessä. 

Dialogia ja luottamusta kaivataan

Luottamus työyhteisössä syntyy, kun on aikaa keskustella työn tavoitteista sekä pohtia, mikä on riittävän hyvä työpanos ja kuinka toisia voidaan auttaa. Yhdessä pitää sopia pelisäännöt, joihin kaikki sitoutuvat.

Kun työn tavoite on mielessä ja keskitytään työn tekemiseen, kollegiaalisuus useimmiten toteutuu hyvin. Jos työyhteisössä puolestaan syntyy klikkejä ja valtataisteluja, kollegiaalisuus häviää.

Käsitykset työn tekemisen tavoista ovat Toivolan mielestä aika jäykät. Olisi hyvä kuulla toisen näkökulmia, jolloin saa joustavamman näkökulman työhön.

– Aika usein meillä on vahvoja käsityksiä esimerkiksi sitä, miten eri-ikäiset lääkärit työskentelevät. Vanhemmat kollegat selittävät, että ennen hoidettiin paljon potilaita ja nuoremmat sanovat, etteivät he halua olla töissä iltakausia. Myös perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa työskentelevät asetetaan toisinaan vastakkain.

Kollegiaalisuus luodaan yhdessä keskustelemalla ja yrittämällä asettua toisen asemaan. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan lääkäreiden työhyvinvointi lisääntyy parhaiten, kun heillä on aikaa keskustella keskenään. 

– Meillä ei ole sellaista kulttuuria, että voisimme puhua asioista hyväntahtoisesti. Mitä kiireisempi lääkäri on, sitä enemmän syntyy ”tuiskahduksia”.

Palaute työstä täytyisi antaa lempeästi. Ei esimerkiksi pitäisi sanoa, että teet töitäsi väärin.

Päätösten perusteet esiin

Toivola korostaa, että päätösten tulee olla läpinäkyviä. Kun esimerkiksi koulutusmäärärahoja on pienennetty, täytyy sopia pelisäännöt siitä, ketkä menevät vuorollaan koulutuksiin ja ketkä puolestaan ovat töissä.

Jos työntekijä saa osallistua päätöksentekoon, hänen on helpompi hyväksyä myös omasta näkökannasta poikkeavat asiat.

– Mikäli päätösten perusteita ei ole kerrottu, työntekijälle saattaa tulla ajatuksia jonkun suosimisesta tai syrjimisestä. Tällöin voi syntyä myös valikoivaa havainnointia. Henkilö alkaa ajatella, että häntä syrjitään joka asiassa.

Kristiina Toivola puhui kollegiaalisuudesta Itä-Suomen lääketiedetapahtumassa Kuopiossa.