”Muistan kerranneeni muistikortteja synnytyssalissa” – Lääketieteen valintakoe on tiukka puristus, mutta mitä se oikeastaan mittaa?
Lääketieteen opiskelijavalinnan kriteereitä on myllätty vuosien mittaan useasti. Uudet opiskelijat Hamse Ahmed, Aura Soininen ja Jaakko Haanpää arvioivat, että valintakoe mittaa lääkärin tarvitsemia ominaisuuksia varsin hyvin.
– Poikani syntyi tammikuussa. Muistan kerranneeni muistikortteja synnytyssalissa, kertoo 23-vuotias Jaakko Haanpää.
Hänellä, 22-vuotiaalla Hamse Ahmedilla ja 39-vuotiaalla Aura Soinisella on takanaan tiukka urakka. Kaikki pääsivät valintakokeella opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistoon.
– Jälkikäteen en muistanut kokeesta mitään, Soininen kertoo.
Uusista medisiinareista hivenen alle puolet valitaan kokeella ja loput ylioppilastodistuksen perusteella. Enemmistö paikoista on varattu ensikertalaisille eli niille, joilla ei ole aiempaa korkeakoulupaikkaa eikä -tutkintoa.
Tänä syksynä opiskelupaikan saaneista ensikertalaisia oli kolme neljäsosaa ja hakijoista kaksi kolmannesta.
– Hakijoissa ensikertalaisten osuus kääntyi lievään nousuun, kertoo lääketieteellisten alojen valintayhteistyökoordinaattori Minna Hallia.
Tilastot eivät kerro, kuinka suuri osa opiskelijoista pääsee sisään heti ensimmäisessä haussaan. Jotain voi kuitenkin päätellä siitä, että tänä vuonna valituista alle viidennes oli uusia ylioppilaita.
Kokemus auttoi
Haastateltavista Ahmed oli ensikertalainen, Soininen ja Haanpää olivat opiskelleet korkeakoulussa aiemmin. Kaikki olivat käyneet valintakokeessa jo aikaisemmin, ennen kuin lääketieteellisen ovet aukesivat. He kokevat hyötyneensä tämän vuoden kokeessa siitä, että tilanne ja paikka olivat jo tuttuja.
Pänttäyksen lisäksi kaikki hioivat koestrategiaansa etukäteen.
– Yritin tehdä kokeita eri tilanteissa, esimerkiksi väsyneenä. Eihän ikinä tiedä, missä tilanteessa on koepäivänä, Ahmed sanoo.
Uusintakerralla pystyi hiomaan myös eväs- ja taukotaktiikkaa. Esimerkiksi osioiden välisellä viiden minuutin tauolla ei välttämättä kannata mennä vessaan, koska silloin sinne pyrkivät muutkin.
– Minä olin juuri vessan vieressä ja ehdin kyllä, mutta söin samalla eväitä, Soininen nauraa.
Kaikki valmistautuivat maksullisen itseopiskelumateriaalin avulla, ja Soininen kävi lisäksi valmennuskurssin. Se on varsin tavallista: Eurostudent-kyselyssä noin 70 prosenttia vuosina 2023–24 aloittaneista lääketieteiden opiskelijoista kertoi käyneensä valmennuskurssin.
Kurssien vaikutuksesta hakumahdollisuuksiin keskustellaan aika ajoin, kertoo yliopistonlehtori Arto Liljeblad. Hänen mukaansa sitä olisi kuitenkin vaikea poistaa.
– On ehkä ihan järkevää suunnitella koe niin, ettei kurssin käymisestä tulisi kohtuutonta etulyöntiasemaa. Mutta se on selvää, että kaikkeen voidaan valmentaa, oli koe millainen tahansa.
Priorisointitaidot testissä
Lääketieteellisten alojen valintakoe pohjautuu lukion biologian, kemian ja fysiikan opetussuunnitelmiin. Mukana on sekä monivalintakysymyksiä että soveltavia tehtäviä. Ne laatii Liljebladin vetämä parinkymmenen hengen työryhmä, jossa on edustus kaikilta aloilta.
– Se, millaisia kysymykset ovat, ohjaa aika paljon hakijoitten valmistautumista. Jos ne olisivat pelkästään perustehtäviä, valmistautumisessa korostuisi rutiininomaisen vastaamisen harjoittelu, Liljeblad kertoo.
– Soveltavissa tehtävissä on pakko ymmärtää luetusta asiasta jotain.
Nykymuotoinen koe testaa asiaosaamisen lisäksi muun muassa loogista päättelyä, paineensietokykyä ja ongelmanratkaisutaitoja. Pärjätäkseen on osattava myös keskittyä ja opiskella pitkäjänteisesti.
– Täytyy vähän pystyä priorisoimaan tehtäviä. Jos jokin ei kerta kaikkiaan aukea, pitää pystyä tekemään päätös siirtyä seuraavaan, Liljeblad kertoo.
Soininen, Haanpää ja Ahmed arvioivat, että koe mittaa varsin hyvin lääkärin ammatissa tarvittavia ominaisuuksia. Edellä mainittujen lisäksi vaaditaan itsetuntemusta ja kykyä sietää epävarmuutta.
– Motivaatiota se mittaa älyttömän hyvin. Joutuu tekemään kovan duunin jo ennen kuin pääsee opiskelemaan, Haanpää lisää.
Todistusvalinnan käyttöönoton vaikutuksista ei ole vielä kattavaa tietoa. Todistuksella ja valintakokeella valittujen erot esimerkiksi sukupuolijakaumassa ovat kuitenkin vähäisiä.
Tänä vuonna uudistetussa todistusvalinnan pisteytyksessä psykologia nousi painoarvoltaan fysiikan rinnalle. Opiskelijat pohtivat, voisiko psykologiaa lisätä myös valintakokeeseen esimerkiksi fysiikan tilalle.
– Se voisi ehkä palvella paremmin tulevien lääkärien osaamista, Haanpää arvelee.
Minna Hallian mukaan asiasta on keskusteltu, mutta nykymallilla on toistaiseksi päätetty jatkaa.
Erotteleeko koe parhaat?
Ihmisen biologian merkitys valintakokeessa on vähentynyt entisajoista, jolloin koemateriaalina oli siihen keskittyviä kirjoja. Kuinka hyvät valmiudet koe antaa itse opintoihin?
– Sanotaan näin, että se antaa parhaat valmiudet, mitä kirjallisella valintakokeella voidaan saavuttaa. Ajan henki on tällä hetkellä vähän se, ettei kuormittavia pääsykoekirjoja saisi olla, joten kokeessa kysytään lukion kursseista, Liljeblad kuvaa.
Myös ajatus erillisistä soveltuvuuskokeista nousee Liljebladin mukaan aina ajoittain pinnalle. Niissä olisi kuitenkin haasteensa jo pelkästään testattavien määrän vuoksi.
– Hakupainealalla arvostelukriteerien täytyy olla harvinaisen selvät ja joka paikkakunnalla samat. Ne pitäisi pystyä selittämään hakijoille ja mahdollisissa jatkovalituksissa hallinto-oikeudelle, Liljeblad lisää.
Soveltuvuusarvio ei myöskään ennustaisi nuoren henkistä kehittymistä opintojen aikana. Nykymenettelyssä takaporttina on Sora-lainsäädäntö, jolla varmistetaan esimerkiksi työhön riittävä terveys ja toimintakyky.
– Järjestelmä on nyt sellainen, että sillä saadaan sisään opiskelijoita, joilla on riittävät valmiudet vaativaan opiskeluun, Liljeblad kuvaa.
– Siihen, ketkä olisivat kaikkein sopivimpia, ei ole minkäänlaista testiä. Jos tiedekuntaan otetaan hiukan päälle sata opiskelijaa, myös sadasta ensimmäisestä karsiutuneesta olisi hyvin todennäköisesti voinut tulla hyviä lääkäreitä.
Pärjäisitkö vielä lääketieteellisen pääsykokeissa? Katso esimerkkikysymykset vastauksineen vuoden 2026 valintakokeesta.
