Huumeista käytyä keskustelua ovat hallinneet viime aikoina esimerkiksi alfa-PVP ja nuorten huumekuolemat. Samalla on piirtynyt varsin synkkä kuva siitä, minkä verran ja millaista hoitoa on tarjolla huumeista eroon haluavalle.

Asiantuntijoiden mukaan tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Yhteiskunnan järjestämää huumehoitoa on, mutta käytännöt ja saatavuus vaihtelevat suuresti.

– Eroja on valtavasti hyvinvointialueiden välillä, ja jopa samojen alueiden sisällä. Paikallisesti voi olla yhden tai kahden ammattilaisen näkemyksestä kiinni, millaista hoitoa on tarjolla, A-klinikka oy:n lääketieteellinen johtaja Ulriika Sundell sanoo.

Kehittämispäällikkö Minna Kesänen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta kertoo, ettei valtakunnallista kokonaiskuvaa tilanteesta valitettavasti ole.

– Tilastojen puuttuminen on yksi meidän akilleenkantapäämme. Joka tapauksessa ei pidä paikkaansa, ettei mitään apua olisi tarjolla kenellekään. Odotus kuntoutukseen voi kyllä monesti olla potilaan kannalta liian pitkä. Jonotusaika yhteen tiettyyn hoitoyksikköönkin saattaa muuttua jatkuvasti, kun apua tarvitsevien määrä vaihtelee, Kesänen sanoo.

Pallottelua paikasta toiseen

Sundellin ja Kesäsen mukaan hoidon odottelu on erityisen haitallista huumeita käyttäville verrattuna moneen muuhun potilasryhmään. Riippuvuus tekee elämästä lyhytjänteistä ja tempoilevaa, joten heränneeseen vieroittumismotivaatioon pitäisi pystyä vastaamaan välittömästi.

– Sote-uudistuksen jälkeen ei ole enää paikkoja, joihin voisi vain kävellä suoraan hoitoon muuten kuin itse maksavana asiakkaana. Vaikkapa alfa-PVP:n käyttäjälle ajatus kolmen viikon päästä alkavasta kuntoutuksesta on aivan utopiaa. Hän ei välttämättä tiedä edes, missä asuu silloin, Sundell kuvailee.

Lisäksi hoitoonpääsyä mutkistaa pallottelu eri sektoreiden välillä. Päihde- ja mielenterveyspuolilla on tunnetusti usein eri näkemykset siitä, kumman tulisi tarttua ensin potilaan ongelmiin.

Myöskään sosiaali- ja terveydenhuolto eivät monesti pääse yhteisymmärrykseen, pitäisikö ensin ratkoa vaikkapa asunnottomuutta vai huumeriippuvuutta. Lopputulos voi olla, ettei apua tule kumpaakaan.

– Standardit siis ovat toiset kuin muille apua tarvitseville. Eihän kukaan sano tyypin 2 diabetesta sairastavalle, että mietitään lääkitystä sitten, kun olet ensin laihduttanut jossain muualla 20 kiloa, Ulriika Sundell vertaa.

Alussa tiivistä tukea

Nykyisessä hajanaisessa tilanteessakin tiedetään silti paljon siitä, millainen huumehoito olisi vaikuttavinta.

– Intensiivinen laitoskuntoutus tehoaa tutkitusti. Keskeyttäjien määrä on vain noin kymmenen prosenttia. Ylipäänsä hyvä huumehoito on oikea-aikaista ja varsinkin alkuvaiheessa riittävän tiivistä. Se ottaa huomioon ihmisen koko elämäntilanteen eli sisältää lääkkeellistä, psyykkistä ja sosiaalista apua, Minna Kesänen sanoo.

Eri huumeita ei myöskään voi niputtaa. Opioidikorvaushoito on Suomessa vakiintunutta. Sen sijaan amfetamiinin, kokaiinin ja alfa-PVP:n kaltaisten stimulanttien käyttäjät tarvitsevat toisenlaisia menetelmiä.

Muualla tutkimuksissa on saatu hyviä kokemuksia niin kutsutusta palkitsemishoidosta. Siinä stimulanteista vieroittuva sitoutetaan pienten palkkioiden avulla käymään keskustelu- tai muussa psykososiaalisessa hoidossa.

– Palkinnot voivat olla leffalippuja tai muuta varsin vaatimatonta. Teho ei perustu rahalliseen hyötyyn, vaan siihen, että onnistuminen ja palkinnon saaminen korvaavat huumetta mielihyvän lähteenä, Ulriika Sundell kertoo.

Toistaiseksi Suomessa on käytetty palkitsemishoitoa vain yksittäisissä kokeiluissa.

Koskettaa jokaista

Entä millainen on lääkäreiden rooli kokonaisuudessa? Asiantuntijoiden mukaan he ovat äärimmäisen tärkeä avainryhmä.

– Huumeet koskettavat ainakin joskus jokaisen lääkärin työtä, olipa erikoisala mikä hyvänsä. Erityisesti perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yleislääkärit ovat tietysti aivan etulinjassa, Minna Kesänen toteaa.

Ensimmäinen asia on tarkistaa, millainen on oma asenne huumeita ja niitä käyttäviä kohtaan. Päihdeasiamies Tuula Sillanpää Ehyt ry:stä kertoo, että toiminnan saamien yhteydenottojen perusteella yksittäiset kohtaamiset terveydenhuollon ammattilaisten kanssa voivat olla ratkaisevan tärkeitä.

– Nämä ihmiset kokevat jo valmiiksi valtavaa huonommuutta. Siksi lääkärin yksikin tylyksi tulkittu sana saattaa katkaista koko hoitoon hakeutumisen ainakin sillä kertaa, Sillanpää sanoo.

Asiantuntijoiden mielestä parasta olisi opetella mahdollisimman neutraali suhtautuminen. Tämä voi vaatia ammattilaiselta oman henkilöhistorian läpikäymistä, sillä päihderiippuvuutta esiintyy lähes jokaisen suomalaisen lähipiirissä.

Kannattaa totuttautua kysymään potilailta mahdollisesta huumeidenkäytöstä rutiininomaisesti aivan kuten muistakin tottumuksista. Aina PKV-lääkkeiden reseptejä uusittaessa tulisi pitää mielessä riippuvuuden mahdollisuus ja puhua suoraan myös tästä.

Lisäksi jokaisella lääkärillä tulisi olla valmiiksi varmuus siitä, mihin huumeista irti haluavan potilaan voi omalla hyvinvointialueella ohjata. Jatkomahdollisuuksia selvitellessä otollinen hetki mennä hoitoon saattaa lipua ohi.

– Ja elleivät hoitopolut ole selvillä, niin reippaasti vaan nostamaan asiaa esiin vaikka heti seuraavassa viikkopalaverissa. Hoidossa on puutteensa, mutta jokaisella hyvinvointialueella on varmasti jokin yksikkö tai taho, jonne ihmisen voi ohjata, Minna Kesänen sanoo.

Lue lisää: Alfa-PVP yllätti myös kokeneen professorin: "Hanat pitäisi saada kiinni mahdollisimman nopeasti"

Lue lisää: Pistoshuumeiden käyttäjien infektioita tulee seuloa ja ehkäistä aktiivisesti

Lue lisää: Voimakas muuntohuume näkyy päivittäin päivystyksessä