Paljon vai vähän?

Terveydenhuollon kuluja voi syystä kauhistella, mutta olennaista on miettiä, mitä rahalla ja sen lisäyksellä saadaan.

Summa on valtava: 22,9 miljardia euroa. 22 900 000 000 euroa.

Näin paljon Suomi käytti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2020 terveydenhuollon juokseviin menoihin. 4 100 euroa per henkilö vauvasta vaariin. 23 000 kappaletta miljoonan euron Lotto-potteja joka vuosi.

Summaa voi syystä kauhistella. Osuus bruttokansantuotteesta oli 9,6 prosenttia.

Havainnollisuuden vuoksi: koko kuntaveron kertymä oli pienempi ja verojen päälle monet maksoivat kulujaan itse lääkkeinä, vakuutuksina sekä yksityisinä lääkärikäynteinä.

Rasitusta kansalaisille siis riitti.

THL lukee terveydenhuoltomenoihin tosin myös sosiaalipalveluja, kuten vanhusten ja vammaisten pitkäaikaishoidon.

Halvemmalla syntyy

Siunailua voisi jatkaa loputtomiin, mutta olennaisempaa on pohtia, onko summa paljon vai vähän.

THL on koostanut vuoden 2020 alustavien sote-lukujen yhteyteen kansainvälistä vertailua. Vertailua vaikeuttavat Suomen monia maita iäkkäämpi väestö ja tilastointien poikkeavuudet.

Mutta koska parempaa ei ole, lähdetään katsomaan.

Jo nopea vilkaisu kertoo, että terveydenhuollon käyttömenojen osuus kansantuotteesta on Suomessa kohtuullinen.

18 eurooppalaisen OECD-maan vertailussa osuus oli Suomea suurempi ainakin Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Itävallassa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.

Suomea pienemmällä osuudella selvisivät Puola, Tshekki, Slovakia, Liettua, Irlanti ja Viro.

Suomi näyttäisi siis hoitavan terveyttä halvemmalla kuin Pohjoismaat ja Länsi-Eurooppa mutta kalliimmalla kuin Itä-Eurooppa. Hyvä niin – Itä-Euroopan maissa palvelut ovat todennäköisesti heikommat.

Mairittelevat Suomea

Toisaalta kustannukset eivät kerro mitään. Olennaista on niistä saatu hyöty.

Sote-alalla toimiva liikkeenjohdon konsulttiyritys Valor on hahmottanut tätä elinajan odotteella. Toinen vaihtoehto on kansalaisten kokemus: tuntevatko he saavansa rahalle vastinetta?

Molemmat mairittelevat Suomea. Valorin 12 maan sote-vertailussa Suomea parempaan eliniän odotteeseen pääsee suhteessa pienemmillä kustannuksilla vain Australia.

Koetussa terveydessä ei yksikään maa.

Punamusta

Maajoukko voi olla tarkoitushakuisesti valittu, joten havaintoihin kannattaa suhtautua varauksella. Tosiasiaa se ei poista: näihin maihin verrattuna Suomi toimii tehokkaasti.

Kasvu maltillista

Entä terveydenhuollon kulujen kasvu? Onko lisärahaa tullut paljon vai vähän?

Pakko palata suuriin numeroihin: terveydenhuollon kulut ovat Suomessa kasvaneet vuodesta 2015 noin 3 095 000 000 euroa, 14,6 prosenttia.

On ollut pakko. Väestö ikääntyy, ja ikääntyminen kiihtyy. Lisäksi on saatu uusia tutkimus- ja hoitomuotoja, jotka maksavat mutta joilla saadaan lisää terveyttä, esimerkiksi alhaisempi syöpäkuolleisuus.

Nyt päälle painavat koronan hoitovelka, hoitotakuun kiristyminen ja hyvinvointialueiden aloitus.

Lue myös

Vuosi 2020 on vertailulle vaikea, koska monen maan bruttokansantuote laski koronasulkujen vuoksi. Terveysmenojen osuus kansantuotteesta olisi noussut vaikka kustannukset olisivat pysyneet ennallaan.

Verrataan silti. Alkupisteenä on nyt vuosi 2010 ja mittarina käyttömenojen kansantuoteosuuden muutos vuoteen 2020.

Suomi 0,5 prosenttiyksikköä. Ruotsi 3,1, Britannia 3,0, Norja 2,4 ja Tanska 0,3 prosenttiyksikköä.

Suhteessa kansantuotteeseen menot ovat Suomessa siis kasvaneet maltillisesti. Maailmalla on havaittu, että kansantuotteen kasvaessa terveysmenojen osuus kasvaa lähes automaattisesti. Rikkaat maat käyttävät miltei aina suuremman osan rikkaudestaan terveydenhuoltoon. 

Kuka maksaa?

Summan lisäksi terveydenhuollossa on olennaista kysyä, kuka maksaa.

Suomessa rahaa tulee tunnetusti monesta kanavasta. Julkisen rahoituksen lisäksi maassa on yksityisiä terveysvakuutuksia. Kuluttajat maksavat lääkeitä ja lääkärikäyntejään itse. Työterveyshuoltoa maksavat työnantajat.

Julkisen rahan osuus on tämän seurauksena Suomessa pieni. Osuus terveydenhuollon menoista oli vuonna 2020 Suomessa 79 prosenttia.

Ruotsissa ja Norjassa luku oli 86, Tanskassa 85 ja Islannissa 83 prosenttia.

Kirjoittaja

Pekka Nykänen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030