Pois suolakaivoksista ja kohti omalääkärimallia

Aki Lindén on ensimmäinen lääkäri peruspalveluista vastaavana ministerinä sitten Eeva Kuuskoski–Vikatmaan. Hän korjaisi perusterveydenhuollon palauttamalla omalääkärimallin ja satsaamalla hoidon jatkuvuuteen.

- Hoitoa tarvitaan vain, jos ennaltaehkäisy ei onnistu, muistuttaa Aki Lindén.

Julkisten terveyskeskusten kehityksen suunnan kääntäminen suolakaivoksista lääkärien halutuiksi työpaikoiksi on perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindénin missio. 

Kerran hän on tämän toteuttanutkin, 1990-luvun alussa Porin terveyskeskuksen johtavana lääkärinä. Tuolloin Porissa onnistuttiin poistamaan hoitojonot omalääkärimallin avulla. Vuodessa kaikki lääkärien virat saatiin täyteen, vaikka alussa melkein puolet oli täyttämättä, ja ministeriöstä tultiin suurella joukolla ihmettelemään aikaansaannosta.  

Omalääkärimalli levisi 1990-luvun alussa eri puolille maata, mutta rapautui vuosien mittaan. Nyt Lindén haluaa tehdä saman uudestaan, tällä kertaa perhe– ja peruspalveluministerin roolista. 

Laki on kohta kalkkiviivoilla

Vaikuttamismahdollisuutensa Lindén jakaa kahteen osaan: ministerinä hän edistää hoitotakuulainsäädäntöä. Lisäksi hän pyrkii innostamaan kentän toimijoita.

– Hoitotakuulainsäädäntö on sellaisessa vaiheessa, että jos sitä vertaisi 400 metrin juoksuun, loppusuoralla ollaan, mutta ei vielä kalkkiviivoilla. Se on tulossa eduskunnan käsittelyyn tänä keväänä, mutta joitain mutkia on vielä matkassa rahoituksen osalta. Myös siitä on keskusteltu, pitäisikö voimaantuloa porrastaa, Lindén kertoo.

Hän toivoo, että kentältä nousisi samaan aikaan oma innostus yrittää uudelleen oma- ja perhelääkärimallin käynnistämistä. 

– Ei omalääkärimalli 1990-luvun alussakaan tullut ministeriöstä, vaan se oli kentän aktiivisuuden ansiota. Minä voin edistää lainsäädäntöä ja järjestää rahoitusta, mutta kentällä pitäisi saada sisällön kehittämisen innostus aikaiseksi: kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Ilman hoitotakuuta kilpailu vie rahat vastaanotoilta

Määräaika hoidon tarpeen arvioinnista hoitoon pääsyyn kiireettömässä hoidossa on tiukkenemassa kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään, kun hyvinvointialueet aloittavat 2023 alussa. Miten tämä voi toteutua?

Lindén ajattelee, että vuoden 2004 hoitotakuuta koskeva lainsäädäntö johti laittamaan leikkausjonot kuntoon, mutta kolmen kuukauden hoitotakuu oli terveyskeskuksille liian löysä. Tämä ei pakottanut tekemään vaikuttavia ratkaisuja perusterveydenhuollossa.

Hyvinvointialueiden aloittaessa perusterveydenhuoltoon tarvitaan tiukka hoitotakuu. Muuten kilpailu resursseista hyvinvointialueiden sisällä johtaa siihen, että muut tärkeät asiat vievät rahat jälleen kerran. 

Lindénillä on esimerkki siitä, että seitsemän päivän vaatimus on realistinen.

– Vielä vuonna 2000 terveyskeskuksiin pääsi enintään kolmessa päivässä 80 prosentissa tapauksissa. Sen takia en pidä seitsemän päivän hoitotakuuta hirveän tiukkana ja vaativana, vaikka jotkut näin ajattelevatkin. 

Lindén muistuttaa, että yksityistä sektoria voi käyttää apuna käytännön toteutuksessa. 

– Olen realisti. Seitsemän vuorokauden hoitotakuuta ei pystytä toteuttamaan, ellei yksityistä sektoria valjasteta alihankkijaksi. 

Palvelusetelimallia hän ei tässä käyttäisi, vaikka siitä on hyviä kokemuksia erikoissairaanhoidosta, sillä perusterveydenhuollossa kyse ei ole yhdestä lääkärikäynnistä. Tärkeintä on omalääkärimalli ja hoidon jatkuvuus. Näiden vaikuttavuudesta on maailmalta paljon hyviä esimerkkejä. Esimerkiksi Norjasta on tuoretta tutkimustietoa. Mitä pitempään potilaan hoito jatkui samalla yleislääkärillä, sitä vähemmän oli päivystyskäyntejä ja hoitojaksoja sairaalassa, ja pienempi ikävakioitu kuolleisuus.

– Omalääkäri- ja omahoitajamalli pitää istuttaa uudelleen hoitotakuun toteuttamistapana terveyskeskuksiin, ja apuna voidaan käyttää myös yksityistä sektoria, Lindén summaa. 

Terveydenhuollossa tarvitaan jälleenrakennusta

Kunhan korona-ajasta on selvitty, Lindén näkisi mielellään, että Suomessa käynnistettäisiin terveydenhuollon jälleenrakennussuunnitelma, jossa vahvistettaisiin sairaaloita, maksettaisiin hoitovelat pois, purettaisiin hoitojonot sekä vahvistettaisiin kriisissä olevia hammashuoltoa ja perusterveydenhuoltoa. 

Koronarajoituksiin ei kuitenkaan päädytty liian suppean ja helposti tiukoille menevän sairaalajärjestelmän vuoksi, vaikka niinkin jotkut sanovat, vaan rajoitukset ovat olleet tarpeen.

– On aina viisaampaa ehkäistä sairauksia kuten koronaa, kuin hoitaa seurauksia. Kuitenkin sairaalat ovat äärirajoilla, vaikkei 600–700 koronapotilasta edusta edes 10 prosenttia kaikista sairaalapaikoista. Tehoilla toki osuus on ollut ajoittain suurempi.

- Seitsemän vuorokauden hoitotakuuta ei pystytä toteuttamaan, ellei yksityistä sektoria valjasteta alihankkijaksi, Lindén sanoo.

Koronaa riittää, resilienssiä ehkä ei

Korona ei vielä ole ohi, Lindén muistuttaa, vaikka rajoituksia onkin löysätty. Yhteiskunnan resilienssi sen suhteen, miten kauan rajoituksia voidaan jatkaa, alkoi kuitenkin huveta.

– Pinna rupesi kiristymään niin, että että piti ruveta punnitsemaan koronaan sairastuneiden terveyshaittaa ja koko yhteiskunnan resilienssiä.

Lindén sanoo, ettei ole kuulunut innokkaimpien rajoitusten purkajien joukkoon, mutta ei myöskään hallituksen jäsenenä ole eri mieltä nyt tehdyistä helpotuksista rajoituksiin. 

– Olen korostanut kaikissa sisäisissä keskusteluissa, ettei rajoituksia saa purkaa liian nopeasti. 

Toisaalta ei voi ajatella, että tiukkoja rajoituksia pidettäisiin varmuuden vuoksi. 

Hän pohtii sitä, mikä merkitys tulee olemaan sillä, että puoli miljoonaa suomalaista on virallisesti saanut koronatartunnan – luku voi olla kolminkertainen, kun oireettomat lasketaan – ja rokotuskattavuus on korkea, vaikka rokotussuoja falskaakin. 

Tauti ei kuitenkaan katoa, ja uusia muunnoksia tulee. Syksyllä on todennäköisesti odotettavissa uusi aalto. 

Ennaltaehkäisy aina mielessä

Millä mielin Lindén on ministerinpestiään aloittamassa?

– Ihan hyvillä mielin, myös niiltäkin osin, että pesti on määräaikainen. Täytyy ajatella itseäänkin: tässä on kuitenkin pitkä työura takana ja ikääkin rupeaa jo olemaan. Tämä tuntuu rajalliselta haasteelta, joka on hyvin mielenkiintoinen, ja jonka loppuajankohta on tiedossa syyskuulla, Lindén sanoo. 

Kollegoille hänellä on erityisterveisiä: lääkärin hienossa ammatissa olisi tärkeä korostaa väestölähtöisyyttä. 

– Väestö ja ennaltaehkäisevä näkökulma pitäisi aina pitää mielessä. Hoitoa tarvitaan vain, jos ennaltaehkäisy ei onnistu, hän muistuttaa.