Potilas on kohdattava sellaisena kuin hän on
Helsingin yliopiston Lääketieteen kandidaattiseuran alla toimiva sateenkaariopiskelijoille suunnattu Inflexus-kerho on saavuttanut suuren suosion.
Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskeva Henric Kultalahti kertoo kokevansa suurta ylpeyttä siitä, että Lääkäriliitto osallistui järjestönä Prideen ensi kertaa tänä vuonna.
– Ja bannerin teksti "Kaikki potilaat ovat samanarvoisia" on juuri se pääsanoma, jota Lääkäriliiton kuuluisikin edustaa. Että otetaan yksilö vastaan sellaisena kuin hän on. Kun Lääkäriliitto on nyt julkisesti tuonut tavoitteen esiin, se toivottavasti lähtee etenemään.
– Potilas pitäisi myös pystyä ottamaan vastaan sellaisella kielellä, joka ei oleta hänestä yhtään mitään. Potilaan on saatava itse kertoa, kuka hän on, Kultalahti toteaa.
Inflexuksessa jo noin 150 jäsentä
Joulukuusta 2020 Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoiden ainejärjestön, Lääketieteen kandidaattiseuran alla on toiminut sateenkaariopiskelijoille ja heidän oikeuksiaan tukeville suunnattu Inflexus-kerho. Kultalahti on yksi perustajajäsenistä.
– Tampereen lääkiksellä on vastaavanlainen kerho, ja mietimme, että nyt on Helsinginkin aika ottaa askel eteenpäin.
Kerho saavutti nopeasti suuren kiinnostuksen, ja jo parin ensimmäisen kuukauden aikana jäsenmäärä nousi noin 70:een. Tällä hetkellä kerhoon kuuluu noin 150 opiskelijaa.
Kerho on järjestänyt pienimuotoisia tapahtumia, mutta säännöllisenä toimintana ovat jatkuneet niin sanotut "Tuki-torstait", myös koronan aikana Zoomin välityksellä.
– Se on ikään kuin vertaistukiryhmä, jossa voi keskustella yhteiskunnallisista asioista, omasta fiiliksestä opiskeluissa ja siitä, kuinka kokee integroituvansa yhteisöön. Nuo kokoontumiset on koettu tosi tärkeiksi.
Suunnitelmissa on myös järjestää kokoontumisia, joihin kutsuttaisiin puhujaksi vaikka Setan edustajia.
Aikaa kasvaa ammattiin
21-vuotias Kultalahti aloittaa syksyllä jo kolmannen opiskeluvuotensa.
– On hienoa, että on saanut aloittaa opinnot näin nuorena, koska nyt on aikaa kasvaa tähän ammattiin. Opetuksessa on jo tullut esille, että ammattiin kasvaminen on tärkeä prosessi, 21-vuotias miettii.
Lääkikseen pääseminen on ollut Kultalahden unelma yläkoulusta lähtien, vaikka lukiossa oli vaihe, jolloin hän suunitteli vakavissaan suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja.
– Mutta sitten opinto-ohjaaja sanoi, että kannattaa lähteä opiskelemaan sellaista alaa, jota ei voi harrastaa työn ohella. Joten valinta oli selvä. Kirjallisuus on silti intohimoni, luen proosaa ja kirjoittelen runoja, kun vain opinnoiltani ehdin.
Helsingin yliopisto valikoitui ensisijaiseksi opiskelupaikaksi, koska sieltä on parhaat yhteydet kotikaupunki Lappeenrantaan.
– Opinnot ovat vastanneet ajatusta, joka minulla oli tiedemaailmasta. Opetus on niin laadukasta, että pelkästään luentojakin kuuntelemalla pärjäisi.
Kultalahti on kesätöissä Syöpärekisterissä, missä hän tutkii kohdunkaulasyövän seulontoja.
– Tutkimus on syventävien opintojen työ, jonka teen artikkelin muodossa. Se vastaa osin muiden tutkinto-ohjelmien kandityötä.
Lisää opetusta erilaisuuden kohtaamisesta!
Kultalahden opinnoissa on käsitelty erilaisuuden kohtaamista vain hajanaisesti, joillakin kursseilla.
– Endokrinlogian kurssilla, kun puhuttiin genitaaleista, käsiteltiin jonkin verran trans-ihmisiä. Mutta toivottavasti tulevina klinikkavuosina mennään noihin teemoihin enemmän. Nyt olemme vielä niin tiiviisti kiinni teoriassa.
Lääkärin luona potilas joutuu näyttämään itsensä ja kehonsa hyvin paljaasti, Kultalahti muistuttaa.
– Siksi lääkärin on ymmärrettävä, että on erilaisia kehoja ja erilaisia ihmiskohtaloita. Potilaille ei tulisi jäädä huonoja kokemuksia, joiden takia joutuu miettimään, voiko mennä enää ollenkaan lääkäriin.
Kultalahden ystävä, 24-vuotias Daniel Matvejeff on samaa mieltä. Ihmiset eivät ole enää vain tietynlaisia miehiä ja naisia, jotka sopivat kahteen muottiin.
– Tunnen ihmisiä, jotka ovat nuoruudessaan olleet pakkohoidossa pelkästään sen takia, että he ovat homoja. Niiden tarinoiden kuuleminen on ollut todella vaikeaa, mutta samalla tunnen kiitollisuutta siitä, missä olemme tänään, Matvejeff mainitsee.
Inflexus on tehnyt jo kartoitusta Helsingin yliopiston lääketieteen, hammaslääketieteen, logopedian ja psykologian opiskelijoiden keskuudessa siitä, millaista opetusta on tarjolla vähemmistöihin liittyen. Vastauksia saatiin noin sata.
– Tulosten perusteella sellaista opetusta ei joko ole ollut ollenkaan tai ei ainakaan tarpeeksi. Kooste tuloksista toimitettiin tiedekuntaneuvostolle, Kultalahti sanoo.
