Kentälle tarvitaan lisää tutkimustietoa sekä yhtenäistä kansallista ohjeistusta, sanoo gastroenterologian professori Perttu Arkkila. "Oikein valituille potilaille ehdottoman hyvä hoito."

Rautainfuusio eli suonensisäinen rautahoito on selvästi yleistynyt Suomessa. Valmisteiden käytössä on alueellisia eroja. 

Lääkärilehti selvitti valmisteiden tukkumyyntiä Fimealta. 

Vuoden 2024 aikana koko maassa sairaaloihin ja lääkekeskuksiin myytiin 483 000 määriteltyä vuorokausiannosta (DDD) parenteraalisia rautavalmisteita. Väestömäärään suhteutettuna tämä on 0,23 vuorokausiannosta tuhatta asukasta kohti vuorokaudessa (DDD/1000/asukasta/vrk).

Selvästi eniten rautainfuusioita suhteessa väestömäärään annettiin Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella. Vuonna 2023 menekki oli 0,42 (DDD/1000/as/vrk). Viime vuonna se oli edelleen koko maan korkeinta, vaikka väheni jonkin verran.

Selvästi yli keskiarvon kirjattiin myös Etelä-Karjalaan, Helsingin kaupungin laitoksiin, Kymenlaaksoon sekä Lappiin. 

Gastroenterologian professori Perttu Arkkila  Helsingin yliopistosta arvelee, että alue-erot johtuvat etenkin paikallisten ohjeiden vaihtelevuudesta sekä siitä, miten hyvin niitä noudatetaan. 

Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta hän pitää eroja yllättävänkin maltillisina.

Helsingissä lukuja selittää jakaminen Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Husin kesken. Lisäksi Husiin on keskitetty esimerkiksi koko maan keinomunuaishoidot, joiden yhteydessä usein annetaan rautainfuusioita. 

Tiedolle on tarvetta

Potilas voi tarvita rautainfuusiota useiden sairauksien yhteydessä. Hoitokäytännöt eroavat jonkin verran, ja aihe jakaa lääkärikunnan mielipiteitä.

Husissa on tarkasti rajatut, tutkimusnäyttöön perustuvat kriteerit suonensisäisen rautahoidon aloittamiselle, kertoo Vatsakeskuksen ylilääkäri Arkkila. Tärkeimmät potilasryhmät ovat sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa ja aktiivista tulehduksellista suolistosairautta sairastavat. 

Hoitoa suositellaan vain, jos potilaalla on todettu raudanpuuteanemia tai liian vajaat rautavarastot, eikä ensisijainen hoito, eli suun kautta otettava rautahoito, riitä tai sovellu tilanteen korjaamiseksi.

Sen sijaan rautainfuusiolla ei hoideta yksittäistä laboratoriokokeen arvoa tai yksittäistä oiretta, kuten väsymystä.

– Etenkin yksityissektorilla on aktiivisesti tarjottu hoitoa potilaille, joilla ei ole todettu selvää raudanpuuteanemiaa. Myös erikoissairaanhoidossa olisi välillä intoa hoitaa potilaita iv-raudalla, vaikka ei olisi varmuutta siitä, onko hoidon aloitukselle ehdottomat indikaatiot, Arkkila sanoo.

Hänen mukaansa kentälle tarvitaan lisää tutkimustietoa siitä, mitkä potilaat hyötyvät suonensisäisestä rautahoidosta. 

Husissa on juuri alkamassa vertaileva tutkimus vaikutuksesta kolmen isoimman potilasryhmän vointiin, elämänlaatuun sekä perussairauden aktiivisuuteen ja etenemiseen.

Hoito kohdistuu paremmin

Fimean lääkerekisterin perusteella rautainfuusioiden yleisyys on hitaasti mutta tasaisesti kasvanut Suomessa kymmenen viime vuoden perusteella. Kasvussa ei näy isoa notkahdusta koronavuosinakaan.

Vuonna 2015 koko maan kokonaiskulutus oli 159 500 määriteltyä vuorokausiannosta, mikä on asukaslukuun suhteutettuna 0,08 annosta vuorokaudessa (DDD/1000/asukasta/vrk). 

Vuoteen 2024 määrä oli lähes kolminkertaistunut. 

Luvuista ei käy ilmi käyttöaihetta, hoitopaikkaa tai määrääjätahoa. Myöskään erottelua julkisen ja yksityisen puolen välillä ei voi tehdä.

Arkkilan näkemyksen mukaan kasvua selittää se, että lääkärit ovat oppineet aktiivisesti hoitamaan iv-raudalla potilaita, jotka oikeasti hyötyvät siitä. 

– En usko, että yksityissektorin aktiivisuus merkittävästi vaikuttaa. Pikemminkin näyttäisi, että useampi rautainfuusiota tarvitseva potilas on päässyt hoidon piiriin.

Hän on huomannut, että kysyntä on maltillisempaa kuin vielä muutama vuosi sitten, jolloin tuli runsaasti lähetteitä ilman riittäviä perusteita. Nykyään ne kohdistuvat paremmin.

Myös uudet indikaatiot esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan tukihoitona, tulehduksellisten suolistosairauksien korkea esiintyvyys sekä valmisteiden hinnan väheneminen, voivat näkyä myynnin kasvussa. 

Monet jäävät yhä ilman 

Arkkila toivoisi yhtenäistä ohjeistusta suonensisäisen raudan käytöstä. Tällä hetkellä ei ole valtakunnallista ohjetta, jossa kerrottaisiin tarkat raja-arvot ja indikaatiot, vaan käyttö nojaa pitkälti paikallisten ohjeistusten ja tulkintojen varaan.

 – Rautainfuusioon liittyy sekä kustannuksia että riskejä, mutta oikein valituille potilaille se on ehdottoman hyvä hoito, hän sanoo.

Arkkilan mukaan on edelleen monia raudanpuutteesta kärsiviä potilaita, jotka eivät saa riittävää hoitoa. Hänestä tietoisuutta eri hoitomuodoista, ennen kaikkea suun kautta otettavista valmisteista, pitäisi lisätä lääkärikunnassa. 

Tarkkuutta diagnostiikassa tarvitaan etenkin anemian syiden erotteluun.

Jos potilaalla on aktiivinen tulehduksellinen suolistosairaus, johon liittyy anemiaa, voi herkästi jäädä huomaamatta, että hänellä voi olla myös raudanpuuteanemia, Arkkila sanoo. 

– Laboratoriokokein voidaan vahvistaa, onko taustalla raudanpuute vai liittyykö anemia esimerkiksi krooniseen tulehdukseen tai sairauteen.

Juttuun on haastateltu myös tutkimuspäällikkö Leena Saastamoista Fimeasta.

Lue lisää: Verenvuotohäiriöt pitää ottaa vakavasti

Lue lisää: Rautahoito raskauden aikana: milloin tarvitaan, voiko siitä olla haittaa?

Lue lisää: Paksusuolisyövän seulonta toi esiin tähystysten tarpeen