Osa nykyisestä rahoituksesta voitaisiin siirtää hyvinvointialueille.

Hyvinvointialueiden nykyinen valtiojohtoinen rahoitusmalli aiheuttaa ristiriitoja hyvinvointialueiden ja valtion välille. Tämä kävi ilmi Lääkäriliiton järjestämässä lounastilaisuudessa SuomiAreenalla keskiviikkona. Tilaisuuden aiheena oli, miten pelastetaan hyvinvointialueiden talous.

– Olemme tilanteessa, jossa palveluntarve kasvaa. Mielestäni hyvinvointialueilla pitäisi olla mahdollisuuksia hankkia oma rahoituksensa itse. Ratkaisun ei tarvitse kuitenkaan välttämättä olla maakuntavero, sanoi tilaisuudessa puhunut THL:n tutkimusprofessori Heikki Hiilamo .

– Aluevaltuutettujen rajattu valta on ongelmana, kun rahoitus tulee valtiolta. Hyvinvointialueiden verotusoikeus voisi kannustaa käyttämään rahaa tehokkaasti. Siinä kuitenkin ongelmana on, että veronmaksukyky ei ole kaikilla alueilla kovin vahva, sanoi tilaisuudessa puhunut talouspolitiikan arviointineuvoston pääsihteeri Jenni Jaakkola .

Hänen mukaansa valtionrahoitus on lisännyt läpinäkyvyyttä, mutta onko täysimääräinen valtion rahoitus pysyvä ratkaisu, on hänen mielestään toinen kysymys.

Tilaisuudessa puhuneen kansanedustaja (kok.) Ville Valkosen mukaan pitäisi katsoa muiden maiden sote-rahoitusmalleja ja ottaa oppia parhaiten toimivista käytännöistä.

– Rahoitusmallissa tulisi nähdä pitkän aikavälin ihanteellinen tavoitetila. Pitäisi päästä selkeään rahoitusmalliin, joka vastaa tarvetta.

Terveyden edistäminen keskiöön

Heikki Hiilamon mukaan rahoitusmallin pitää ohjata rahoituksen käyttöä niin, että hyvinvointi lisääntyy. Rahoituksen pitäisi myös rohkaista innovaatioihin ja kokeiluihin.

– Palvelut hallitsevat keskustelua, vaikka haluamme kaikki terveyttä ja hyvinvointia. Hoitotakuu on hyvä tavoite, mutta pitäisi saada vielä hyvinvointilupaus, sanoi Hiilamo.

Yleisössä ollut Kanta-Hämeen hyvinvointialueen hyvinvointialuejohtaja Olli Naukkarinen korosti, että rahan jakamisessa pitäisi optimoida kansalaisten hyvinvointi.

– Nyt rahoitusmalli on politisoitu ja se kohdistuu vain noin 70 prosenttisesti oikein, sanoi Naukkarinen.

Onko diagnoosipohjaisuus järkevää?

Nykyinen hyvinvointialueiden rahoitusmalli perustuu diagnoosien määrään, mikä on aiheuttanut tilanteita, joissa hyvinvointialueilta on jäänyt saamatta rahaa, kun ne eivät ole toimittaneet tietoja diagnooseista oikeassa muodossa ja riittävän ajoissa.

–  Diagnoosien määrään perustuva rahoitusmalli on altis kritiikille, mutta sen vaihtoehto olisi jokin väestöpohjainen malli, joka voisi olla vielä heikompi, sanoi Ville Valkonen.

– On oikein, että rahoitus on tarveperusteista, mutta kuinka hyvin diagnoosien määrä vastaa tarvetta, kysyi puolestaan Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen .

Hänen mukaansa moni muukin asia kuin diagnoosi vaikuttaa hoitoon ja sen kustannuksiin.

– Tämän tyyppisiä diagnooseihin pohjautuvia rahoitusmalleja on käytössä laajasti myös muissa maissa. Rahoitusmallia pitää vain meilläkin kehittää. Mikä olisi vaihtoehto diagnoosipohjaiselle mallille, kysyi yleisössä mukana ollut THL:n johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen .

Hänen mukaansa diagnoosien kirjaamaisen aktiivisuus on lisääntynyt, mikä hyödyttää myös tutkijoita.

Tilaisuudessa nousi esiin myös hyvinvointialueiden positiivinen kehitys.

–  Moni hyvinvointialue on pääsemässä rahoituksen kanssa tasapainoon ja osa jopa ylijäämäiseksi, sanoi Jenni Jaakkola.

Lue lisää: Tekoälyperehdytys tarvitsee aikaa