Suomessa otetaan käyttöön puolet uusista lääkkeistä
Yksi kehityskohde on uusien lääkehoitojen arviointi- ja käyttöönottojärjestelmä Lääketeollisuus ry:n mukaan.
Tutkivan lääketeollisuuden Euroopan kattojärjestö Efpia on toteuttanut vuodesta 2004 lähtien selvityksen siitä, miten Euroopan maissa otetaan käyttöön uusimmat lääkehoidot, joille Euroopan lääkevirasto Ema on myöntänyt myyntiluvan. Uusin selvitys osoittaa, että Suomessa potilas sai vuosien 2020–23 aikana hyväksytyistä uusista lääkkeistä käyttöönsä vain 50 prosenttia.
– Tieto on surullinen, mutta ei yllättävä. Tilanne on se, että 15 muussa, lähinnä Länsi-Euroopan maassa potilailla on mahdollisuus lääkehoitoon, joka ei ole Suomessa käytännössä potilaan ulottuvilla. Tämä on vakava ongelma, johon on ripeästi löydettävä ratkaisuja, Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Anne-Mari Virolainen kertoo tiedotteessa .
Yksi kehityskohde Virolaisen mukaan on uusien lääkehoitojen arviointi- ja käyttöönottojärjestelmä. Avohoidon lääkkeitä ja sairaalassa käytettäviä lääkkeitä arvioidaan ja niiden käyttöönotosta päätetään tällä hetkellä eri tavoin ja lukuisten viranomaisten toimesta.
– Hajanainen järjestelmä ei ole tarkoituksenmukainen hoitojen kehittymisen, potilaiden tasapuolisen kohtelun, arvioinnin laadun tai resurssien tehokkaan käytön kannalta. Odotamme, että sosiaali- ja terveysministeriössä käynnissä oleva työ järjestelmän uudistamiseksi johtaa hallitusohjelman mukaiseen tavoitteeseen yhtenäistää ja uudistaa nämä eri prosessit, hän toteaa.
Uudet lääkehoidot oikea-aikaisesti potilaille
Lääketeollisuus teetätti arviointikanavien toiminnasta selvityksen MedEnginellä. Selvityksessä havaittiin, että sairaalalääkkeiden arviointi- ja käyttöönottoprosessi on hidas ja selkeästi pidempi kuin avohoidon lääkkeiden.
Epäselvä, ennalta arvaamaton ja paikoittain hidas järjestelmä voi jopa estää tai hidastaa uusien lääkkeiden saamisen potilaiden käyttöön.
Lääketeollisuus ehdottaa mallia, jossa uudet lääkehoidot saadaan oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti potilaiden ja terveydenhuollon käyttöön. Tämä edellyttää toimivaa prosessia sen arvioimiseksi, mitä hoidollista lisäarvoa niillä saadaan ja millainen kustannus on hyväksyttävä.
– Esitämme, että kaikkien lääkkeiden arvioinnista vastaa yksi riittävästi resursoitu ja osaava viranomainen, jolta lääkeyritys hakee kansallisen arvioinnin käynnistämistä. Hakemus- ja arviointikriteerit ovat selkeät ja tukevat vaikuttavien hoitojen käyttöönottoa. Arviointiprosessi on selkeä, ennakoitava ja ripeä, ja arvioinnissa hyödynnetään täysimääräisesti EU-tasolla jo tehtyä työtä. Prosessi myös tukee lääkeyrityksen ja viranomaisen välistä vuoropuhelua. Tällainen uusi malli hyödyttäisi ennen muuta potilasta, joka tällä hetkellä liian usein jää ilman uusinta mahdollista hoitoa, Virolainen kuvaa.
