Taidetta tieteen ja pätemisen vastapainoksi
Lapinlahden sairaalassa vielä viikon esillä oleva lääkäreiden taidenäyttely on herättänyt poikkeuksellisen paljon kiinnostusta.
Vielä on viikko aikaa ehtiä käydä katsomassa, kuinka monipuolisia töitä on esillä lääkäreiden taidenäyttelyssä Lapinlahden vanhassa sairaalassa Helsingin Töölössä.
Ihminen lääkärissä -näyttelyssä on kaikkiaan 85 työtä, kuvataiteen lisäksi paljon runoja ja kirjallisuutta sekä keramiikkaa, huovutusta ja videotaidettakin.
Avajaisia vietettiin 9. heinäkuuta täydessä salissa. Esiintyjälistalla oli muun muassa lääkärikuoro, psykiatrina työskentelevä oopperalaulaja, kevyttä musiikkia esittävä endokrinologi, terveyskeskuslääkärinä toimiva viulisti ja runojaan lukenut gynekologi.
Vieraskirjamerkintöjen ja Lapinlahden Lähteen työntekijöiden mukaan kävijöitä on ollut poikkeuksellisen paljon.
Kaikki alkoi Facebook-ryhmästä
Koko näyttely on saanut alkunsa Saara Sotalan kolmisen vuotta sitten perustamasta Lääkärien ateljee -Facebook-ryhmästä, jonne hän kutsui kollegojaan postailemaan töitään.
– Kun olin aikani katsellut, kuinka hienoja töitä sinne ilmestyi, aloin miettiä, että olisi hienoa jotenkin saada näitä laajemminkin esille, Tapiolan Terveystalossa yleislääkärinä työskentelevä Sotala kertoo.
Hän ryhtyi toimeen maaliskuun alussa, eikä olisi arvannut kuinka suuren projektin pisti alulle.
– Sanoin ystävilleni ja perheelleni, että taidenäyttelyn pystyttäminen on varmaan ihan simppeli juttu. Mutta ei se ihan niin mennyt, töiden kokoamisesta, viestinnästä, mainosmateriaalista, avajaisten järjestämisestä ja ripustuksestakin vastannut Sotala naurahtaa.
Boheemi, matalan kynnyksen taidetapahtumiin ja monenlaiseen kansalaistoimintaan erikoistunut Lapinlahden sairaala on osoittautunut mainioksi paikaksi, paitsi historiansa, myös upeiden tilojensa puolesta.
– En halunnut mitään kliinistä galleriaa, ja paikan piti olla myös sellainen, että harrastelija voi tuoda sinne hyvällä mielellä työnsä, Sotala perustelee.
"Ettei aina tarvitsisi olla niin uskottava ja pelätä virheitä"
Keuhkolääkärinä Raaseporin sairaalassa työskentelevä Kaisa Malmi on opiskellut taideterapian ryhmänohjaajaksi ja vetänyt viikonloppukursseja lapsille, opettajille ja rintasyöpäpotilaille. Viime keväänä hän piti kurssin ensi kertaa lääkäreille.
– Minulla on visio, että haluaisin tarjota juuri lääkäreille ikään kuin vastavoimaa tieteelle ja pätemiselle ja sille riittämättömyyden tunteelle, joka on hyvin tuttu itsellenikin. Että lääkäreillä olisi vapaa tila, jossa saisi leikkiä ja kokeilla, eikä aina tarvitsisi olla niin uskottava ja pelätä virheitä, Malmi kertoo.
Hänestä oli mielenkiintoista havaita, kuinka lääkäriryhmä poikkesi muista muun muassa siinä, että he eivät olisi halunneet pitää ollenkaan taukoja.
– Ruokatauolla esimerkiksi ihmiset olivat syöneet viidessä minuutissa ja sitten oltiin jo, että mitäs me tehdään tämä 55 minuuttia, Malmi hymyilee.
Malmin tavoitteena on, että lääkäriryhmistä tulisi jokavuotinen perinne.
– Meidän työssämme on paljon prosessoitavaa ja rankkoja kohtaloita, ja siihen kaikkeen pitäisi vain suhtautua, että tämä on tätä työtä ja koetetaan kestää. Ja hyvinhän me kestämme, mutta kyllä niitä tunteita pitää pystyä purkamaan muutenkin kuin, että vain istutaan ja valitetaan. En usko, että sellainen kuitenkaan oikein helpottaa ketään.
– Meillä jokaisella on oikeus ilmaista itseämme ja tehdä jotain luovaa, ilman, että sitä tullaan arvostelemaan, Malmi korostaa.
Tekijöiden tarinat koskettivat
Malmi on koonnut näyttelyssä esillä olevan leikekirjan, jossa kaikki näytteilleasettajat kertovat kuvansa kera suhteestaan taiteeseen vanhanaikaisen kirjeen muodossa.
– Tarinat olivat todella koskettavia, aivan liikutuin niitä lukiessani. Kun on kirjoittanut koneella varmaan miljoona potilaskertomusta, halusin kirjoittaa nämä lääkärikertomukset käsin leikekirjaan.
Vastaavanlaisia tekijöiden itse kirjoittamia tarinoita itsestään löytyy myös useimpien esillä olevien kirjojen välistä.
Malmin ykköstaidemuotoja ovat maalaaminen sekä tanssi ja liike, Sotalalla musiikki ja kirjoittaminen.
– Maalaaminen vain tekee minut onnelliseksi, Malmi kiteyttää.
Sotala soittaa ja laulaa sekä tekee myös omia biisejä ja järjestää kerran vuodessa kotipaikkakunnallaan Lohjalla soolokonsertin, ja seuraavaksi hän keikkailee Espoossa. Akvarellien maalaamisen ja lyijykynäpiirtämisen Sotala on löytänyt vasta aikuisena.
Voiko lääkäri olla muutakin kuin lääkäri?
Sotala ja Malmi myöntävät, että usein ihmetellään, jos lääkäri harrastaa jotakin, ikään kuin siitä näkökulmasta, että voiko lääkäri olla muutakin kuin lääkäri.
– Kun tutustuu uusiin ihmisiin, vaikka harrastuksen kautta, ja vasta myöhemmin heille käy ilmi oma ammatti, he ovat usein jotenkin järkyttyneitä, Sotala mainitsee.
– Ja sitten itsekin huomaa menevänsä samaa vaikka miettiessään, että oho, miten kirurgi on maalannut näin upean maiseman, Malmi jatkaa.
Sotala kertoo törmänneensä samoihin omiin ennakkoasenteisiinsa näyttelyä kootessaan. Hän oli tutustunut ihmiseen tämän tuodessa työtään näyttelyyn ja on puhuttu vain taiteesta, ja sitten virallisesta työsähköpostista tullut viesti on yllättänyt.
– Kun siinä on sitten kaikki tittelit, josta ilmenee kaikki ihmisen meriitit, on jotenkin ihan hämillään, Sotala toteaa.
Lääkäreiden kulttuuriseura halutaan taas aktiiviseksi
Sotalaa on haastettu elvyttää aiemmin aktiivisena toimineen, mutta sittemmin uneen vaipuneen lääkäreiden kulttuuriseuran toimintaa. Ajatus kiinnostaakin häntä kovasti. Lisäksi Sotala uskoo, että jatkoa on seuraamassa myös meneillään olevalle taidenäyttelylle.
Näyttelyn purkajaisjuhlassa sunnuntaina 6. elokuuta kello 15 on juhlapuhujana infektiolääkäri Tuomas Aro, joka on julkaissut dokumentaarisen valokuvakirjan korona-ajasta sairaaloissa.
"Olen taiteessa vähän sellainen jokapaikanhöylä, kuten yleislääkärille sopiikin"
Yleislääketieteen erikoislääkäri ja psykoterapeutti Eija Lehtiniemi on yksi näyttelyn taiteilijoista. Hän oli keskiviikkona katsomassa näyttelyä jo kolmatta kertaa, tyttärensä ja lastenlastensa kanssa. Muiden lasten ja lastenlasten kanssa on käyty paikalla jo aiemmin.
– Olen tottunut viemään lapsenlapsiani taidenäyttelyihin. Jo kolmevuotias osaa miettiä, että onko tämä abstraktia, Lehtiniemi hymyilee.
Tuusulassa asuva ja Järvenpäässä työskentelevä Lehtiniemi toimii myös ekspressiivisen taideterapian ohjaajana ohjaten erityisesti valokuvaterapiaa. Hän on opiskellut myös voimauttavaa valokuvaamista.
– Olen osittain jo eläkkeellä, mutta teen myös terapiatyötäni. Aloitan syksyllä Pekka Halosen akatemiassa kuvataidekoulutuksen, jossa käydään läpi vähän kaikkia tekniikoita. Se on aivan ihanaa, saan todella heittäytyä, ilman paineita, että pitäisi myydä töitään ja hankkia sillä elantonsa, Lehtiniemi iloitsee.
Hänellä on näyttelyssä kaksi työtä, toinen on rakennettu valokuvista sekatekniikalla, toinen on akvarellityö valutustekniikalla.
– Aluksi oli jotenkin aivan valtavan jännittävää, jopa pelottavaa, että työni ovat täällä. Tuntuu, että muut ovat niin meritoituneita. Mutta nyt olen huomannut, että tännehän minunkin työni mukavasti soljuvat joukkoon.
Lehtiniemi kertoo, että kädentaidot ovat olleet hänen elämässään aina, mutta kuvataide ja voimauttava valokuvaaminen alkoivat 2000-luvun puolivälissä.
– Heittäydyin siihen valokuvaamisen maailmaan täydellä intensiteetillä. Mutta olen vähän sellainen jokapaikanhöylä, ja kaikkea on kiva kokeilla, kuten yleislääkärille sopiikin, Lehtiniemi naurahtaa.
Kaikki mahdolliset kansalaisopiston kurssit on käyty, kalligrafiasta lähtien. Viime vuosi meni grafiikan parissa.
– Ja totta kai kaikki tämä tekeminen on edesauttanut sitä, että jaksaa työssä, toteaa Lehtiniemi, joka toivoo, että vastaavanlainen näyttelytoiminta jatkuisi.
– Tästä kaikesta tietysti valtava kiitos Saara Sotalalle, Lehtiniemi sanoo.
