Tekoäly tutkijoiden apuna kehittämässä hoitotyön työaikoja
Pitkät ja myöhäiset työvuorot ilman riittävää lepoa lisäävät tapaturmariskiä.
Hoitotyössä pitkät ja myöhäiset työvuorot ilman riittävää lepoa vuorojen välillä lisäävät tapaturmariskiä.
Tämä havaittiin Työterveyslaitoksen, Itä-Suomen yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteisessä konsortiohankkeessa, jossa sovellettiin aineistolähtöisiä koneoppimismalleja.
Pyrkimyksenä oli ymmärtää entistä paremmin hoitotyön epäsäännöllisiä työaikoja ja niiden yhteyttä esimerkiksi sairauspoissaoloihin ja tapaturmiin.
Konsortiohankkeessa käytettiin yhden sairaanhoitopiirin vuorosuunnitteluohjelmistosta saatua päivätasoista tietoa työajoista ja poissaoloista sekä Tapaturmavakuutuskeskuksen tietoja työssä tapahtuneista tapaturmista.
– Digitaalisia aineistoja tarkasteltiin uusilla lähestymistavoilla, jolloin pystyttiin aiempaa tarkemmin saamaan tietoa eri työaikapiirteiden ilmenemisestä ja eri pituisista aikaikkunoista, joissa työaikoja kannattaa tarkastella, tutkimusprofessori Annina Ropponen toteaa tiedotteessa.
Vaihtelevat työvuorot tuovat tapaturmariskin
Tutkimuksessa testattiin, mitä työaikapiirteitä (kuten työajan pituus, ilta- tai yötyö) aineistolähtöiset koneoppimismallit tunnistavat, kun työssä tapahtuu tapaturmia. Tekoäly tunnisti kuusi erilaista työaikaryhmää, joilla oli erilainen tapaturmariski.
Verrattuna säännöllistä aamuvuoroa tekeviin vaihtelevampia työvuoroja tekevillä oli korkeampi tapaturmariski.
Tutkimuksessa vertailtiin eri pituisia aikaikkunoita ennustettaessa ensimmäistä sairauspoissaolojaksoa seurannan aikana. Työpäivän pituus ei ollut yhteydessä sairauspoissaoloriskiin 30 päivän tai sitä lyhyemmissä aikaikkunoissa. Pidempi työvuoro oli sen sijaan yhteydessä vähäisempään sairauspoissaoloriskiin, kun aikaikkunan pituus oli vähintään 40 päivää. Yhteys oli vahvin, kun aikaikkuna oli 120 päivää.
– Tulokset osoittavat, että aineistolähtöiset koneoppimismallit auttavat syventämään tietoa siitä, miten hoitotyön erilaiset työaikapiirteet ovat yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen. Nämä uudet lähestymistavat auttavat muun muassa suuntaamaan Työterveyslaitoksen kehittämää työaikojen kuormittavuuden arviointia ja ohjaamaan jaksotyön työaikasuunnittelua entistä enemmän säännöllisten työaikojen suuntaan ja riittäviin lepoaikoihin, Ropponen arvioi.
