Turhat lähetteet turhauttavat
Silmälääkärin vastaanotolle tulee yhä useammin terve potilas.
Optikkoliikkeissä otettavat kuvantamistutkimukset aiheuttavat paljon tarpeettomia jatkotutkimuksia erikoissairaanhoidossa. Niistä syntyy myös huomattavia lisäkustannuksia julkiseen terveydenhuoltoon.
– Vastaanotolleni on taas tämän alkuviikon aikana tullut muutama potilas, joiden silmänpohjat oli kuvattu optikkoliikkeessä. Kuvissa oli näkynyt jotain, mikä oli herättänyt optometristissa huolen ja sai hänet kehottamaan potilasta ottamaan yhteyttä silmälääkäriin. Nämä potilaat olivat menneet ensin terveyskeskuslääkärille ja päivystykseen hakemaan lähetteen. Sen jälkeen silmänpohjat oli kuvattu uudelleen julkisella puolella. Kun potilaat tulivat vastaanotolleni erikoissairaanhoitoon, ei silmistä löytynyt mitään vikaa, kertoo Itä-Suomen sairaaloissa työskentelevä silmätautien erikoislääkäri Jussi Paterno .
Hänen mukaansa tilanne on turhauttavaa. Paterno arvelee, että tällaisia käyntejä, ilman terveyshyötyjä, tulee julkiseen terveydenhuoltoon vuosittain jopa kymmeniä tuhansia.
– Kyllä tässä nelinumeroisesta luvusta puhutaan, ja asiaa pitäisi alkaa tilastoimaan. Ilmiö alkoi nousta sen jälkeen, kun optikkoliikkeet alkoivat markkinoida silmien kuvantamisia osana silmälasien määräämiseen liittyvää näöntutkimusta.
Tulkinta kuuluu lääkärille
Paternon mukaan silmänpohjakuvausta pitäisi tehdä vain lääkärin lähetteellä ja lääkärin lausuntokustannus tulisi kuulua kuvauksen hintaan. Asiakkaille pitää kertoa etukäteen mahdollisista lisäkuluista, ja että silmälääkärin vastaanoton hankkiminen on asiakkaan omalla vastuulla.
Asiakkaan tulee myös tietää, jos kuvia tulkitseva henkilö ei ole lääkäri.
– Ongelma on se, että optikkoliikkeissä teetetään tutkimuksia, joita ei voi tulkita ilman silmälääkärin arviota. Tällöin potilas usein hakee apua julkisesta terveydenhuollosta. Kuvien perusteella tulevat huolet kuormittavat tarpeettomasti perusterveydenhuollon päivystyksiä ja akuuttivastaanottoja. Potilaita ohjautuu myös työterveyshuoltoon ja vakuutusyhtiöiden maksamille vastaanotoille, jotka toimivat eri rahoitusperustein. Näistä kaikista potilaita ohjautuu julkiseen erikoissairaanhoitoon epäiltyjen löydöksien seurauksena.
On tyypillistä, että asiakkaalle kerrotaan, että kuvista löytyi jotain, mutta kuvia ei löydy Kannasta, jossa ne olisivat julkisessa terveydenhuollossa lääkäreiden nähtävillä. Sen vuoksi silmät on tutkittava ja kuvattava uudelleen.
– Valitettavasti potilaiden saamien kuvatulkintojen osuvuus verrattuna silmälääkärin arvioon on ollut hyvin heikkoa.
Lain mukaan lääketieteellisen diagnoosin ja hoitosuunnitelman tekeminen kuuluu lääkärille. Elokuun alusta lähtien optometristin silmälasin määräämistä ei ole enää rajoitettu erillisellä asetuksella. Tämän vuoksi vuosittain 100 000–150 000 potilasta, jotka aiemmin ohjattiin silmälääkärin arvioon silmälaseja uusiessaan, ohjautuu nyt optometristien tutkittavaksi.
– Tämä todennäköisesti lisää entisestään tarpeettomia kuvantamislöydöksiä.
Vastaanotot ruuhkautuneet
Silmälääkäreiden vastaanotolla tyypillinen asiakasmäärä on noin 20 päivässä, mutta Paternon mukaan määrä saattaa huippupäivinä nousta 30 potilaaseen. Iso tekijä potilasmäärien kasvuun on myös väestön ikääntyminen.
Tilanteeseen on ehdotettu ratkaisua esimerkiksi Ruotsin mallista, jossa asiakas ohjataan optikolta, esimerkiksi kaihileikkaukseen, suoraan julkisen terveydenhuollon kustantamalle yksityislääkärille.
– Ruotsissa on kuitenkin huomattu, että mallissa on myös vaarana tarpeettomien lähetteiden valuminen julkisen terveydenhuollon maksettavaksi. Mielestäni paras ratkaisu olisi, että lähete julkiselle puolelle lähtee vasta sen jälkeen, kun optikkoliikkeen silmälääkäri on hyväksynyt sen.
