Tuttu maisema, uusi tehtävä

Kirsi Varhila tuli koko Suomelle tutuksi STM:n kansliapäällikkönä lähes päivittäisistä television korona-tiedotustilaisuuksista ja uutislähetyksistä. Nyt hän on palannut synnyinkaupunkiinsa Satakunnan hyvinvointialuejohtajana.

Vaikka Kirsi Varhila muutti Porista vuonna 1980, suhde kaupunkiin ja koko maakuntaan on aina säilynyt tiiviinä ja lämpimänä. Porin Raatihuoneenpuisto Karhu-patsaineen on yksi Varhilan lempipaikoista.

Satakunnan hyvinvointialuejohtaja Kirsi Varhila polkaisee Pohjoispuiston laitaan Porissa. Valkoinen Helkama on suihkinut lähes minuuttiaikataululla ympäri kaupunkia kuluneiden päivien aikana, sillä SuomiAreena-viikko on täyttynyt tapaamisista ja tilaisuuksista.

Monista muista hyvinvointialuejohtajista poiketen Varhila aloitti uudessa tehtävässään jo kesäkuun alussa. Varsinaisen pehmeästä laskusta ei voida puhua, sillä viimeinen työpäivä sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä oli 31. toukokuuta.

– Tämä oli ihan suunniteltu juttu, sillä halusin tulla tekemään toimialajohtajien valinnat. Niiden jälkeen lähdin kahden viikon lomalle. Ja SuomiAreenan jälkeen lomailen kolme viikkoa, Varhila kertoo.

Lähtöpäätös ei ollut helppo

Päätös hakea uutta tehtävää ja valmistautua mahdollisesti jättämään STM, ei ollut helppo. Ministeriössä kului lähes kymmenen vuotta, kahden osaston ylijohtajana ja lopuksi kansliapäällikkönä.

– Ehdin valita itselleni lähes koko ihastuttavan johtoryhmän, ja osastopäälliköt, joiden kanssa sain tehdä töitä. Ensin mietin, että miksi ihmeessä vedän itseni irti tästä, mutta toisaalta houkutti, että ehtisin tehdä vielä yhden virkauran, puntaroi Varhila, joka ei ole koskaan ollut viittä vuotta kauempaa samassa tehtävässä.

– Ehkä loppujen lopuksi suurin houkutin oli se, että kun olen johtanut lainsäädännön toimeenpanoa, ohjausta ja valvontaa, tämän tehtävän kautta saan sotesta vielä sen viimeisen osan. Siitäkin huolimatta, että jäi hirveä ikävä STM:n huipputiimiä ja huippuihmisiä.

Kun Varhila sai uuden työkoneensa toimimaan, hän tunnustaa tilanneensa ensimmäisenä STM:n tiedotteet sähköpostiinsa.

– Mutta nyt asioita pitää opetella ajattelemaan eri näkökannalta. STM:ssä tehtiin esimerkiksi lainsäädäntöä sosiaalisesta luototuksesta, ja nyt luonnos tuli lausunnolle tänne.

Raskaat menetykset varjostivat koronavuosia

Porissa syntynyt ja kasvanut Varhila on edellisen kerran asunut kaupungissa ylioppilaskeväänään vuonna 1980.

– Lähdin kirjoitusten jälkeen Ruotsiin siivoamaan sairaalan vessoja, ja sieltä Turun yliopistoon. Poriin yhteydet ovat säilyneet koko ajan tiiviinä, koska täällä on monia läheisiä lapsuusystäviä ja kummilapsi. Porissa olen viettänyt vuosittain rapujuhlat ja uudetvuodet.

Koronavuodet olivat Varhilalle rankkoja myös henkilökohtaisessa elämässä, sillä hänen molemmat vanhempansa kuolivat viime syksynä. Ainoana lapsena Varhila toimi lopussa vanhempiensa omaishoitajana.

– Kävin Porissa parin vuoden ajan vähintään joka toinen viikonloppu. Kiitos etätyöpäivien, pystyin olemaan paikalla vanhempieni loppuajat. He kuolivat yhdeksän viikon välein.

Varhila myöntää, että vanhempien tilanne tarjosi myös näköalapaikan Satakunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

– Tiedän perustasolla, kuinka perusturva, sosiaalitoimi, asumispalvelut, Satasairaala, Tyks ja Kela-kuljetukset toimivat.

Hallinto kuntoon ensimmäiseksi

Satakunnan hyvinvointialuejohtajan ensimmäinen tehtävä on hallinnon pystyttäminen, Varhila sanoo.

– Tällä hetkellä hyvinvointialueen palkkalistoilla on kolme ihmistä eli minä, muutosjohtaja ja ICT-johtaja. Hallinto on saatava sellaiseen kuntoon, että pystymme tekemään yli yhdeksän tuhannen sote-työntekijän henkilöstösiirron hyvinvointialueen palkkalistoille.

Yhtä tärkeä tehtävä on varmistaa, että palvelut jatkuvat häiriöittä vuodenvaihteen yli.

– En näe siinä niin suurta riskiä, koska meillä on osaavat sote-ihmiset. Sen sijaan näen riskin palkanmaksujärjestelmässä. Helsingillä ja Pohjanmaalla on ollut ongelmia sen kanssa, tosin meille tulee eri järjestelmä. Kuntien pitää myös riittävän ajoissa siirtää henkilöpalkkatiedot uuteen järjestelmään.

Satakunnassa maakuntaliitto on vastannut valmisteluvaiheen hallinnosta. Usealla muulla alueella valmisteluvaihe on hoidettu sairaanhoitopiirien kautta.

– Tästä johtuen täällä on ehkä koettu, että erikoissairaanhoidon asiantuntijuutta ei ole arvostettu, vaikka näinhän ei missään nimessä ole. Toivonkin, että uusi organisaatio tuottaisi lisäetua tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopuoelle. Ja että syntyisi ammatillisia keskusteluareenoita.

Koko kansan Kirsi

– Tervetuloa Poriin! Katoin, että tutun näköinen ihminen. Voi että miten hienoa, kun pääsit tulemaan, puistonpenkin ohi kulkeva koiraa ulkoiluttava nainen huikkaa kesken Varhilan pohdintojen.

– Kiitos kiitos, kyllä me täällä varmasti törmätään, Varhila vastaa hymyillen.

– Tämä oli kolmas tällainen spontaani tervehdys tänään. Ihanaa, että ihmiset tervehtivät, hän sanoo naisen mentyä.

Tosiaan. Kiihkeimpien korona-aikojen lähes päivittäiset televisioesiintymiset tekivät Varhilasta koko kansalle tutun. Helsingin kaduilla saatu palaute oli pääasiallisesti myönteistä, mutta sähköpostiin tuli myös törkyä.

– Siis ihan pahinta mahdollista. Mutta tulihan sähköpostitse myös kiitosta. Sitten oli kriittisiä viestejä, joihin yritin välillä vastatakin, mutta eihän siihen aina aika riittänyt. Koronan alussa minulla oli kaksi tuhatta avaamatonta sähköpostiviestiä.

Koronasta Ukrainaan ja Natoon

Varhila myöntää, että muistikuvat noista ajoista ovat "hähmäisiä". On vaikea enää hahmottaa, missä järjestyksessä asioita tapahtui.

– Alkuun ei ollut juurikaan tietoa, mentiin summamutikassa ja pimeydessä. Mutta sitten, kun alkoi tulla asiantuntijuutta, sitä tuli hyvin monestakin suunnasta, ja piti löytää se keskeinen, luotettava tieto. Kansliapäällikkö ei ole missään muodossa asiantuntija, vaan hänen roolinsa on johtaa ja koordinoida asiantuntijuus niin, että sieltä muodostuu se yksi STM:n linja.

Työaikoja ei ollut. Ja kun korona hieman hellitti, seurasi suora jatkumo Ukrainaan, hoitajien työtaisteluun ja Nato-jäsenyyskuvioihin.

– Ukraina toi konkreettiseksi sairaanhoitopiirien varautumisen. Nostimme heti lääkinnällisiä ja materiaalisia varastoja. Naton myötä osaksi arkea tulivat turvaluokitetut kokoukset.

"Johtaminen on tukipalvelu"

Varhila on ottanut julkisuudessa kantaa hyvinvointialuejohtajien palkkausta koskevaan kritiikkiin.

– Vastaavantasoisessa vaativassa tehtävässä yksityisellä puolella palkkamme on ehkä yksi kolmasosa. En pidä palkkaustamme myöskään hirvittävän kohtuuttomana, jos sitä vertaa vaikka kaupunginjohtajiin.

Hyvinvointialuejohtajiksi on valittu muun muassa lääkäreitä, ekonomeja ja diplomi-insinöörejä. Varhila on koulutukseltaan valtiotieteen maisteri. Hänen mielestään koulutus ei ole keskeisin kriteeri.

– Hyvinvointialueen johtajalla on samat kriteerit kuin millä tahansa johtajalla eli pitää olla hyvä, käytännössä kokenut johtaja. On tärkeää ymmärtää, että johtaminen on tukipalvelu. Johtajan tehtävä on hoitaa olosuhteet sellaisiksi, että ydinosaajat pystyvät tekemään työtään.

Itseään Varhila kuvailee suorapuheiseksi, asiakeskeiseksi, päätöksentekotaitoiseksi, kuuntelevaksi, itsepäiseksi ja joissain kohtaa kärsimättömäksi johtajaksi.

– Tunnistan myös oman rajallisuuteni, koska kaikkea ei pysty yksi ihminen tekemään.