Varhaisella vaiheella merkitystä mielenterveyteen liittyvissä poissaoloissa
Työntekijät olivat huomattavasti alttiimpia myöhemmille työkykyongelmille, jos poissaolo jatkui alkuvaiheen jälkeen.
Mielenterveyteen liittyvän sairauspoissaolon alkuvaiheella on keskeinen merkitys työntekijän myöhemmän työkyvyn kannalta. Näin kertoo Työterveyslaitoksen tutkimus, jossa tarkasteltiin mielenterveyden hoitopolkuja työterveyshuollossa.
Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa työterveyshuollon potilastietojärjestelmiin taltioituvasta tiedosta, mitä tapahtuu ennen ja jälkeen ensimmäisen mielenterveysperusteisen sairauspoissaolon. Lisäksi datasta tunnistettiin psykososiaalisia tekijöitä.
– Datalähtöisessä hankkeessa hyödynsimme koneoppimisen menetelmiä ja potilastietojärjestelmien tekstimuotoista ja rakenteellista dataa uudenlaisella tutkimusotteella. Emme tienneet etukäteen, mitä muuttujia voitiin tunnistaa, erikoistutkija Tiina Kalliomäki-Levanto Työterveyslaitoksesta sanoo tiedotteessa.
Työntekijät, joiden poissaolo jatkui tai kasautui poissaolon alkuvaiheen jälkeen, olivat huomattavasti alttiimpia myöhemmille työkykyongelmille.
Varsinaiset hoitotoimenpiteet tai kontaktien määrä eivät nousseet yhtä vahvoiksi ennustetekijöiksi kuin sairauspoissaolon kulku.
Työterveyspsykologin tapaamiset olivat kuitenkin yhteydessä vähäisempään uusiutumisriskiin, erityisesti kun tapaamiset sijoittuivat varhaiseen vaiheeseen.
Koulutus ja kehittäminen tärkeää työpaikoilla
Aihemallinnuksen ja klusteroinnin avulla potilaskertomusteksteistä löytyi seitsemän mielenterveyteen ja psykososiaalisiin tekijöihin liittyvää aihetta ja 53 niiden muodostamaa palvelupolkua.
Aiheista masennus ja työ ja jaksaminen olivat yleisiä niiden palvelupolkujen joukossa, jotka olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä mielenterveysperusteisen sairauspoissaolon ilmaantumiseen.
Esihenkilö, työyhteisö, työmäärä -aiheen neljällä palvelupolulla ilmaantui alle keskimääräisen poissaolon prosenttiluvun mielenterveysperusteisia poissaoloja ja työterveyshuollon palveluiden käyttöä oli yli keskimääräisen.
– Tästä voi tulkita, että vastaanotolla voidaan oppia esimerkiksi työyhteisön toiminnasta ja esihenkilötyöstä ja työntekijä tulee kuulluksi, Kalliomäki-Levanto toteaa.
Hänen mukaansa työpaikoilla tähän aiheeseen liittyvät koulutus ja kehittäminen ovat edelleen tärkeitä.
Tulokset tarjoavat suuntaa sille, miten kohdentaa toimintaa heille, joiden sairauspoissaolon kulku viittaa suurempaan työkykyriskiin tulevaisuudessa. Työterveyshuolloilla taas olisi mahdollisuus rakentaa aihemallinnuksen avulla työpaikkakohtaisia palvelupolkuja.
