Ylilääkäri halusi osua metsällä paremmin – kisaa nyt jo SM-tasolla
Soiten ylilääkäri , LT Lotta Seppinen innostui ammuntaurheilusta metsästyksen kautta. Kolmen koiran kanssa luonnossa liikkuminen ja trap-kisoissa keskittyminen tyhjentää pään työasioista.
Harrastukset ovat pelastaneet yleislääketieteen ylilääkäri Lotta Seppisen jaksamisen monta kertaa.
– Jos harrastuksia ei olisi, työ voisi jäädä mieleen pyörimään. Olen sen huomannutkin, kun olen vaikka ollut sairaana, enkä ole samalla tavalla päässyt harrastamaan, Kokkolassa Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitella työskentelevä Seppinen sanoo.
Hallinnollisten vastuiden lisääntyessä pään tyhjentämisen tarve on kasvanut.
– Pelkässä potilastyössä viimeisen asiakkaan tavattuaan pystyi yleensä lähteä tyytyväisenä kotiin, mutta näissä tehtävissä pöytä ei ole koskaan tyhjä. Ja aktiviteettia tarvitsen, sillä minun työtänihän ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa ruumiilliseksi työksi.
Seppisen harrastus on haulikkoammunta, jonka pariin hän siirtyi metsästyksen kautta kymmenisen vuotta sitten
– Olin harrastanut metsästystä jo pidempään, ja minulla oli noutajakoira. Mutta aina ärsytti se, että osuin niin huonosti metsällä, eikä koira päässyt hommiin. Ajattelin, että on pakko opetella ampumaan ja lähdin radalle.
Sittemmin osumia on tullut, sillä Seppisellä on SM-mitaleita jo melkoinen nippu. Ei kulunut kuin vuosi, kun pelkkä metsällä osuminen ei enää riittänyt, vaan veri veti kilpailuihin.
– Kai se on se kilpaurheilutaustani, joka vaikutti. Kun kilpailemiseen on oppinut ja tottunut, niin kyllä se tietynlaisen lisän ja suolan harrastamiseen tuo, nuorempana aktiiviesti yleisurheillut ja aina salibandya pelannut Seppinen naurahtaa.
Kauden tavoite täyttyi jo toukokuussa
Koirat ja luonnossa liikkuminen ovat olleet Seppisen elämässä keskeisellä sijalla lapsesta asti.
– Isä on ollut aina innokas metsästäjä, ja hänen aseillaankin olen aina välillä kokeillut ampua. Mutta oikeasti vasta, kun palasin armeijasta, ja isä hankki minulle ensimmäisen oman metsästyskoiran, hommasin metsästyskortin ja oman aseen, nykyään kolmen koiran emäntä kertoo.
Suurin osa Seppisen mitaleista on saatu automaatti-trapista.
– Ammun enimmäkseen kansallisia trap-lajeja eli automaatti-trapia ja ykköstrapia, koska olympia-trapin lähin rata on Tampereella. Harjoittelumahdollisuudet ovat siis kaukana, kuten sen lajin kisatkin, Kaustisen Pohjan-Veikkoja edustava Seppinen kertoo.
Kansallisesta trapista ensimmäinen mitali, hopeinen, irtosi tänä vuonna. Viime vuosina Seppinen on asettanut kesän tavoitteeksi SM-mitalin.
– Nyt se tuli jo toukokuussa, joten voin ottaa lopun kesän aika paineettomasti. Tosin isoin kauden kisa on heinäkuun lopulla eli automaatti-trapin SM-kotikisat Kaustisella.
Seppinen kertoo ajoittain pohtineensa, kuinka paljon haluaa lajiin panostaa.
– Että olisinko valmis muuttamaan etelämmäksi, jotta voisin treenata olympia-trapia, mikä voisi avata mahdollisuuksia isommillekin areenoille. Mutta aina olen päätynyt siihen, että täällä on hyvä.
Valtavasta hämmästyksestä positiiviseen mielenkiintoon
Naisten osuus on kasvanut ammuntaurheilussa koko ajan. Lajin pariin ajaudutaan yleensä juuri metsästyksen kautta.
– Metsästävään ja ampuvaan naiseen ei enää kohdistu valtavaa hämmästystä, ehkä enemmän sellaista positiivista mielenkiintoa. Ammunnassa pystyy pärjätä monenikäisenä: vaikka monessa muussa urheilulajissa ikä alkaa jo rajoittaa tulostasoa, ammunnassa korkeampi ikä voi olla jopa etu.
Metsästyksessä Seppinen kertoo nauttivansa eniten siitä, kun saan olla yksin luonnossa koirien kanssa.
– En pidä itseäni kauhean sosiaalisena ihmisenä, mutta korona-aikaan, kun salibandytreeneissä oli pitkä tauko, kaipasin kyllä porukkaan pääsemistä.
Elokuussa alkavalle kesälomalle on suunnitteilla lähinnä urheilua sekä retkeilyä koirien kanssa. Tosin 10. elokuuta alkaa kyyhkysen pyynti ja 20. elokuuta sorsanpyynti.
Lotta Seppinen
Syntynyt 10. helmikuuta 1983 Lumijoella, kasvanut Turun saaristossa ja Pohjois-Pohjanmaalla, asuu nyt Kokkolan Lohtajalla.
Työskentelee yleislääketieteen ylilääkärinä Kokkolassa, Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitella.
Kirjoittanut ylioppilaaksi Oulun lyseon lukiosta 2001, suorittanut asepalveluksen 2001–2002 Porin Prikaatin kansainvälisissä valmiusjoukoissa, valmistunut lääkäriksi Oulun yliopistosta 2008.
LT 2009, Oulun yliopisto, lääketieteellisen biokemian ja molekyylibiologian laitos.
Työskennellyt aiemmin terveyskeskuksissa Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla, sekä erikoistumisjaksoja Raahen aluesairaalassa ja Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa.
Perheeseen kuuluu miesystävä sekä kultainennoutaja ja kaksi mäyräkoiraa.
Harrastaa haulikkoammuntaa, metsästystä, luonnossa liikkumista ja salibandya.
