Lyhyesti: Toipuuko lapsen menetyksestä?

Oman lapsen kuolema on ehkä rasittavin elämäntapahtuma, jonka kohteeksi ihminen voi joutua. Miten siitä toivutaan? Ruotsalaiset tutkijat selvittivät kirjekyselyn avulla, kuinka ahdistuneita ja masentuneita olivat ne vanhemmat, joiden lapsi oli kuollut pahanlaatuiseen kasvaimeen. Ahdistus ja masennus olivat lapsensa menettäneillä vanhemmilla yleisempiä kuin vertailuvanhemmilla. Oireet olivat vertailuvanhempia selvästi korkeampia, kun lapsen kuolemasta oli kulunut 4-6 vuotta, mutta eivät enää 7-9 vuoden kuluttua. Äidit raportoivat yleisesti korkeampia oiremääriä. Isät taas kärsivät suuremmasta oireilusta, jos kuollut lapsi oli yli 8-vuotias. Tutkimuksen mukaan näyttääkin siltä, että sairauden aiheuttamaan lapsen kuolemaan liittyvästä objektiivisesta oireilusta kyllä toivutaan. Eri asia on, miten subjektiivinen menetyksen kipeys muuten varjostaa ja muokkaa lapsensa menettäneen myöhempää elämää. Vielä yli 7 vuotta lapsen kuoleman jälkeen 20 % vanhemmista kertoi, ettei ollut toipunut surustaan lainkaan tai vain vähän.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Olisiko astman ilmaantuvuus sittenkin vähenemässä?

Hollannissa on seurattu neljänä poikkileikkaustutkimuksena vuodesta 1989 lähtien 8-9-vuotiaiden astmaesiintyvyyttä (kaikissa mukana yli 1 000 lasta ja osallistumisfrekvenssit 95 %:n luokkaa). Luvut osoittavat lievää, mutta selvää laskua. Samantapaisia havaintoja on tullut muualtakin (mm. Hong Kong, Korea, Sveitsi, Iso-Britannia). Kyse saattaa olla todellisesta muutoksesta parempaan, tai sitten tehostuneen lääkehoidon aiheuttamaa oireettomuutta ja harhaa. Hollantilaisten tutkimuksessa poikien lääkekäyttö lisääntyi nimittäin samalla merkitsevästi.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Järkytys voi särkeä terveenkin sydämen

Äkillinen voimakas järkytys voi aiheuttaa terveellekin ihmiselle äkillisen rintakivun ja jopa kardiogeeniseen sokkiin johtavan sydämen vajaatoiminnan. Tämä mm. Takotsubo-kardiomyopatiaksi ristitty ilmiö on hyvä muistaa ST-nousuinfarktin erotusdiagnostiikassa etenkin keski-ikäisillä ja iäkkäillä naisilla. Sille on tyypillistä vasemman kammion kärkiosan dyskineettinen pullistuminen, joka korjaantuu täysin muutamassa viikossa. Alkuvaiheessa voidaan nähdä EKG:ssa ST-nousuja ja myös sydänlihasmerkkiainepitoisuudet kohoavat hieman. QT-aika pidentyy lähes aina, mutta sepelvaltimoissa ei näy ahtaumia eikä tukoksia. Ilmiön syy on epävarma. Koska vahvasti koholla olevat katekoliainepitoisuudet liittyvät tilaan, on mekanismiksi arveltu niiden aiheuttamaa suoraa sydäntoksisuutta tai mikrovaskulaarista spasmia. Tätä rajusta alkuvaiheestaan huolimatta varsin hyvänlaatuista, palautuvaa kardiomyopatiaa näyttää ilmenevän suomalaisessakin väestössä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Sildenafiili estää hapenpuutetta korkealla

Korkea ilmanala voi aiheuttaa henkeä uhkaavaa keuhkoverenpaineen nousua. Nyt ranskalaiset selvittivät 12 henkilöllä lääkkeen vaikutusta merenpinnalta korkeaan ilmanalaan siirtymisen yhteydessä (6 sai sildenafiilia 3 x 40 mg/pv ja 6 lumelääkettä). Pulmonaaripaine arvioitiin ultraäänitutkimuksella. Havaittiin, että sildenafiiliryhmässä (alkuun nousua keskimäärin +29 % merenpinnan tasoon nähden) tapahtui laskua paineessa -6 % alle merenpinnan tason arvojen, kun lumeryhmässä laskua oli vain tasolle +21 % lähtöarvosta. Myös muut tutkitut parametrit olivat sopusoinnussa tämän havainnon kanssa. Vaikutus perustuu vasodilataatioon, ja sildenafili saattaakin syrjäyttää jatkossa kalsiumestäjät tämän probleeman hoidossa?

Hannu Puolijoki

Ksimelagatraani - aika hyvä antikoagulantti

JAMA:n helmikuun 9. päivän numero käsitteli laajasti ksimelagatraania. Se on ainoa suun kautta otettava antikoagulantti, ja sai myyntiluvan EU:ssa viime syksynä. Ksimelagatraanista odotetaan varfariinia parempaa tablettiantikoagulanttia, ja vaikka tutkimukset osoittavat sen tehon vähintään yhtä hyväksi kuin varfariinin, jättävät ksimelagatraanin turvallisuus ja terveystaloudellisuus avoimia kysymyksiä.

Robert Paul

Passiivisen tupakoinnin vaarat hahmottuvat entistä tarkemmin

Jopa passiivinen tupakointi voi tappaa, varoitellaan kahdessa tuoreessa tutkimuksessa. Laajassa EPIC-tutkimuksessa seurattiin 10 Euroopan maassa yhteensä 123 479 henkilöä (ikä 35-74 v), jotka eivät olleet joko koskaan tupakoineet tai olivat sen lopettaneet vähintään 10 vuotta aiemmin. Hengityselinsyöpään sairastuneet tai hengityselinperäiseen syyhyn kuolleet muodostivat varsinaisen tutkimusryhmän, jolle sitten valittiin verrokit. Keuhkosyöpiä tuli esiin seitsemän vuoden seurannassa 97, nielun ja kurkunpään syöpiä 20 ja 14 kuoli krooniseen obstruktiiviseen keuhkosairauteen (vain?). Osoittautui, että ympäristöaltistuminen tupakansavulle lisäsi keuhkosyövän ja yllä mainittujen hengityselinsairauksien riskiä. Koko aineistossa riski oli hengityselinsairauksien osalta 1,30, tapaus-verrokkitutkimuksessa 1,70; pelkästään keuhkosyövän suhteen vastaavat luvut olivat 1,34 ja 1,76. Riskien merkitsevyys ei kuitenkaan ollut tilastollisesti aivan aukotonta. Aiemmin tupakoineet olivat suuremmassa riskissä, ehkä geenimutaatioiden takia? Altistumisen merkitys työssä tuli merkitsevästi esiin ja onkin Euroopan oloissa tärkeä havainto.

Hannu Puolijoki

GIK lopullisesti kuopattu sydäninfarktin hoidossa?

Sydäninfarktin metabolinen modulaatio glukoosi-insuliini-kalium (GIK) -infuusiolla on ollut vaihtelevasti esillä jo lähes 40 vuoden ajan, vaikka kulta-ajat ovat jo takanapäin. GIK:lla on varsin selkeä teoreettinen tausta, lisäksi hoito on halpa ja varsin helposti toteutettavissa. Valitettavasti GIK:n kliininen hyöty on jäänyt epävarmaksi. Asian laajamittainen tutkiminen ei ole jaksanut länsimaisia kollegoja kiinnostaa, koska tämäntyyppiseen tutkimukseen ei heru tukea lääketehtailta, eikä siitä saa tieteellisiä meriittejäkään.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Korkea ja matala verenpaine lisää perinataalikuolleisuutta

Korkea verenpaine on alhaisen syntymäpainon ja perinataalikuolleisuuden tunnettu riskitekijä, mutta matalan verenpaineen vaikutuksesta sikiöön on niukasti näyttöä. Brittiläisessä perinataalikuolleisuutta selvittäneessä tutkimuksessa oli mukana 200 000 ensisynnyttäjää, joiden diastolinen verenpaine oli ollut normaali ennen 20:nnettä raskausviikkoa, ja jotka synnyttivät 24:nnen ja 43:nnen raskausviikon välillä. 34:nnen raskausviikon jälkeen syntyneiden lasten perinataalikuolleisuus oli pienin ja syntymäpaino suurin, jos äidin korkein mitattu diastolinen verenpaine raskauden aikana oli 70 ja 90 mmHg:n välillä. Äidin raskaudenaikainen yli 90:n tai alle 70:n mmHg:n verenpaine oli taas yhteydessä lapsen suurempaa kuolleisuuteen ja pienempään syntymäpainoon. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että verenpaineen nousu raskauden aikana ei lisännyt riskiä, jos verenpaine jäi alle 90 mmHg:iin.

Aulikki Nissinen

Lyhyesti: Onko migreeni aivoinfarktin riski?

Migreenin ja aivoinfarktin syy-yhteys on epäselvä. Tuoreessa systemaattisessa katsauksessa asiaa on selvitetty 14 tutkimuksesta tehdyllä meta-analyysillä. Aivoinfarktin riski oli lievästi kohonnut erityisesti niillä migreenipotilailla, joilla oli aurallinen migreeni. Riski oli kahdeksankertainen ehkäisypillereitä käyttävillä verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet oraalista ehkäisyä. Vaikka tähän meta-analyysiin liittyy monia ongelmia, kuten tutkimusten heterogeenisuus, muiden riskitekijöiden puutteellinen käsittely ja diagnostinen epävarmuus osassa tutkimuksia, se vahvistaa ajatusta migreenistä yhtenä aivoinfarktin riskitekijänä. On ehkä syytä suhtautua kriittisesti iäkkäämmän, aurallisesta migreenistä kärsivän potilaan ehkäisypillerien käyttöön, jos hänellä on muitakin aivoinfarktin riskitekijöitä.

(Tp)

Lyhyesti: Kolibakteeri pihvistä pissiin?

Mikrobilääkkeille resistenttejä bakteereja kulkeutuu tuotantoeläimistä ihmisiin. Ne aiheuttavat lähinnä suolistoinfektioita. Mutta voivatko eläinperäiset bakteerit aiheuttaa virtsatieinfektioita? USA:ssa on esiintynyt useita virtsatieinfektioryppäitä, joiden aiheuttajana on ollut trimetopriimi-sulfaresistentti kolibakteeri, ihan omanlaisensa klooni. Laaja esiintyminen viittaisi vaikka ruokaan bakteerien levittäjänä. Niinpä tutkittiin viitisensataa eläinperäistä kolibakteerikantaa viime vuosikymmenien ajalta. Trimetopriimi-sulfaresistenttien kantojen joukosta löytyi yksi, lehmästä vuodelta 1988, joka oli käytännössä samaa kloonia kuin epideemiset virtsatieinfektion aiheuttajat. Tätä pidettiin hälyttävänä osoituksena siitä, että tuotantoeläimistä voi saada myös pahoja virtsatieinfektioita.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: ACE:n estäjä ja sartaani diabeettisessa nefropatiassa

Moni kliinikko mieltää ACE:n estäjien ja sartaanien renoprotektio-ominaisuudet samoiksi, mutta moderniin medisiinaan kuuluu, ettei mikään ole varmaa, ennen kuin se on osoitettu. Losartaani ja irbesartaani ovat dokumentoidusti renoprotektiivisia, ja nyt todetaan sama, kun on verrattu telmisartaania ja enalapriilia. Tämä selvisi 250:lle varhaista nefropatiaa sairastavalle diabeetikolle tehdystä 5 vuoden prospektiivisesta, kaksoissokkotutkimuksesta: glomerulussuodos heikkeni saman verran molemmissa ryhmissä seuruuaikana. Tutkimus osoittaa, että alkavassa nefropatiassa enalapriili ja telmisartaani ovat samalla tavalla renoprotektiivisia.

Robert Paul

Influenssapandemian ennusmerkki

Aiemmissa influenssapandemioissa virus on siirtynyt linnuista sian kautta ihmisiin. Matkalla virus on muuntunut niin, että se lopulta pystyy tarttumaan ihmisestä toiseen. Viime vuosikymmenen lopulla ilmestyi Aasiaan lintuinfluenssa A (H5N1), joka tappoi siipikarjaa ja aiheutti satunnaisia tartuntoja lintujen kanssa toimineille ihmisille. V. 2004 tauti on pysynyt Aasiassa ja tappanut ainakin 44 ihmistä. Pandemian pelkoa on lieventänyt tieto, ettei kiistattomia ihmisten välisiä tartuntoja ole tapahtunut. Nyt luultavasti thaimaalaisessa perheessä on.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Lääkärin ammatti altistaa itsemurhille

Lukuisissa yksittäisissä tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota lääkäreiden muuta väestöä korkeampaan itsemurhakuolleisuuteen. Nyt näistä tutkimuksista on tehty meta-analyysi, joka vahvistaa aiemmat havainnot. Vuoden 1960 jälkeen julkaistujen, kriteerit täyttäneiden 25 tutkimuksen perusteella mieslääkäreiden itsemurhariski oli 1,41- ja naislääkäreiden 2,27-kertainen normaaliväestöön verrattuna. Naisten kohdalla tosin tutkimusten vähäisyys rajoittaa tuloksen luotettavuutta. Muiden tutkimusten perusteella depressio sekä lääkkeiden ja alkoholin liikakäyttö näyttävät olevan yleisiä lääkäreiden itsemurhien riskitekijöitä, kuten muussakin väestössä. Tutkijat kiinnittävät kuitenkin erityistä huomiota naislääkäreiden korkeaan itsemurhakuolleisuuteen ja sen vähentämisen mahdollisuuksiin. Olisiko työn ja muiden roolien mukanaan tuomaa rasitusta mahdollista vähentää?

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Rintasyövän liitännäishoitoa 30 vuotta

Italialaistutkijat julkaisivat vuonna 1975 tutkimuksen, joka osoitti, että syklofosfamidin, metotreksaatin ja fluorourasiilin yhdistelmänä annettu solunsalpaajahoito parantaa rintasyöpään sairastuneen potilaan ennustetta. Pitkäaikaisseurannassa ei ole havaittu hoidosta mitään merkittäviä haittoja ja elinaikahyöty säilyy. Solunsalpaajahoito vähentää syövän uusiutumisen riskiä 34 % ja kokonaiskuolleisuutta 22 % (n = 337). Kuuden hoidon sarja riittää. Jos hoitoa annetaan 12 kk ajan, hoitotulos ei parane, mutta haitat lisääntyvät. Nykyinen hoitokäytäntö, jossa suuri osa rintasyöpään sairastuneista naisista saa leikkauksen jälkeen solunsalpaajahoidon liitännäishoitona, on vahvasti perusteltu.

Sirkku Jyrkkiö

Lyhyesti: Immunokomplekseja autoimmuunitauteihin

ITP:tä (idiopaattinen trombosytopeeninen purppura) hoidetaan menestyksellisesti suonensisäisellä immunoglobuliinilla (IViG). Hyviä tuloksia on saatu myös Rhesus anti-D-vasta-aineilla, mutta vain Rh+potilailla. Mikä on vaikutusmekanismi? Hiiren ITP-mallissa testattiin, voisivatko liukoiset vasta-aineen ja vieraan antigeenin immunokompleksit toimia. Ne toimivat. Sitten kokeiltiin vasta-aineita hiiren omaa albumiinia tai transferriinia vastaan. Näissä kokeissa kompleksit muodostuivat in vivo. Nekin toimivat. Ja mikä parasta, albumiinivasta-aine toimi myös hiiren artriittimallissa ja esti niveltulehduksen. Kommenttikirjoituksessa taivutetaan rautalangasta, mistä voi olla kyse. Immunokompleksit tukkivat fagosyyttien komplementtireseptorit ja siten estävät esimerkiksi trombosyyttien poistumisen verestä. Näin voitaisiin kehittää spesifejä haitattomia vasta-aineita tai reseptori-inhibiittoreita, joilla olisi käyttöä yleisemminkin autoimmuunitaudeissa.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Pneumokokkirokotteesta ei apua otiittikierteisille

Hollannissa tutkittiin, parantaako pneumokokkirokote vaikeasti korvatulehduskierteisten lasten elämänlaatua. Tutkimukseen otettiin 383 keskimäärin 33 kk:n ikäistä lasta, jotka olivat sairastaneet 5 otiittia edellisen vuoden aikana. Puolet sai ensin pneumokokkikonjugaattirokotteen ja 6 kk:n kuluttua polysakkaridirokotteen ja toinen puoli iästä riippuen joko hepatiitti A tai B -rokotteen. Lapset kävivät seurantakäynnillä 7, 14, 20 ja 26 kk:n kuluttua rekrytoinnista ja elämänlaatua kyseltiin 14 ja 26 kk:n kohdalla. Korvatulehduksia sairastettiin molemmissa ryhmissä yhtä paljon, eikä elämänlaadussa ollut eroa ryhmien välillä. Lohdullista oli, että molemmissa ryhmissä otiittien esiintyminen väheni seuranta-aikana 10 %:iin lähtötilanteesta.

Marjo Renko

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030