Klopidogreeli ja residiiviulkuksen riski

Jopa 15 % asetyylisalisyylihaposta (ASA) ulkusvuodon saaneista potilaista saa residiivivuodon vuoden kuluessa, jos ASA-hoito aloitetaan uudelleen haavan parannuttua. Protonipumpun salpaajan yhdistäminen on tällöin perustelua ja tehokasta uusintavuodon ehkäisyä. On myös suositeltu ASA:n vaihtamista klopidogreeliin, jonka kliiniset tutkimustulokset ovat viitanneet siihen, että klopidogreeli olisi ulkuspotilaalle turvallisempi vaihtoehto.

Robert Paul

Lyhyesti: Konjugaattirokote tehokas meningokokki seroryhmä C:n ehkäisyssä

Kanadassa organisoitiin rokotekampanja meninigokokki seroryhmä C -epidemiaa vastaan vuonna 2001, jolloin käytettiin polysakkaridirokotetta osalle ja uudempaa C-konjugaattirokotetta osalle väestöä. Samalla testattiin uuden rokotteen vaikutusta ensimmäisen kerran laajalla väestöpohjalla. Kahden kuukauden aikana rokotettiin 82 % kaikista 6kk-20-vuotiaista. Tapausten määrä väheni kampanjaa edeltävän vuoden 58 tapauksesta 27:ään kampanjaa seuraavana vuonna. Taudin ilmaantuvuuden muutos koko väestössä oli siis 7,8:sta 3,6:een miljoonaa kohti. Konjugaattirokotteen saaneiden keskuudessa tulos oli parempi ja rokotteen vaikuttavuudeksi saatiin 97 %. Tutkimus osoitti samalla, että uusi rokote tehoaa myös pieniin lapsiin, mikä on kauemmin käytetyn polysakkaridirokoteen hyvin dokumentoitu heikkous.

Aulikki Nissinen

Lyhyesti: Tupakoinnin rajoittaminen vähentää tupakkasairauksia

Työterveyslaitoksen tutkijat ovat osoittaneet, että lakiin perustuvalla tupakoinnin rajoittamispolitiikalla saadaan tupakointia vähenemään, ja tämä koituu eduksi myös sairaustilastoihin. Yhteys näkyy Suomessa mm. naisten tupakointitavoissa, joissa tapahtui tupakkalain voimaantulon jälkeen (v. 1975) muutosta lineaarisesti kasvavasta vakiona pysyneeseen 20 %:n tasoon. Tämä johti edelleen keuhkosyöpäsairastuvuuden nousun hidastumiseen. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa selvän yhteyden tupakointiprevalenssin ja keuhkosyövän sekä hengityselinsairauksien suhteen, etenkin miehillä, joilla tupakointi väheni merkittävästi 1960- ja 1980-lukujen välillä, 58 %:sta 28 %:iin.

Lyhyesti: Talassemian geeniterapia askeleen eteenpäin

Vuosittain syntyy n. 100 000 lasta, joilla on beeta-talassemia major eli Cooleyn anemia, joka aiheuttaa vajaan vuoden iän jälkeen pysyvän punasolusiirtojen tarpeen. Kyseessä on yhden geenin mutaatio, ja nyt losangelesilaiset tutkijat raportoivat onnistuneensa siirtämään terveen ihmisen beeta-globiinia koodaavan geenin solumalliin. Tämän jälkeen solut vielä siirrettiin hiireen, joka useiden kuukausien ajan ekspressioi eli tuotti tervettä ihmisen beeta-globiinia. Geeninsiirrossa käytettiin nyt uutta lentiviraalista vektoria aikaisempien retroviraalisten vektoreiden sijaan. Matka geeninsiirtoon ihmiselle on vielä pitkä, mutta se jatkuu. Tämä olisi ihanteellinen, kausaalinen ja kuratiivinen hoito vaikeaan sairauteen.

Robert Paul

Lyhyesti: Sarkoidoosissa lihasheikkoutta ja yleisoireita

Sarkoidoosissa on toki todettu lihasheikkoutta, mutta tuoreessa belgialaisten tutkimuksessa tämä osoittautuu yllättävän tavalliseksi. Aineistossa oli 22 peräkkäistä poliklinikan sarkoidoosipotilasta (7:llä lievin muoto stage I, 6:lla II ja 9:llä III), jotka valittivat väsymystä sekä 21 tervettä verrokkia. Potilailla oli huonommat niin hengityslihas- kuin luurankolihasvoimatkin, rasituskestävyys oli kehnompaa kuten myös yleinen terveydentila. Pisteet ahdistuneisuuden ja masennuksen osalta olivat myös heillä korkeampia. Tulokset terottavat sarkoidoosin yleistaudin luonnetta, pelkkien keuhkojen hoitaminen ja huomioon ottaminen ei siis aina riitä...

Hannu Puolijoki

Klamydia-antibiootti ei estä sepelvaltimotautia

Jo parikymmentä vuotta sitten Pekka Saikun ryhmä havaitsi yhteyden keuhkoklamydiabakteerin ja sepelvaltimotaudin välillä. Melkoinen avaus, sillä sehän herätti ajatuksen sydän- ja verisuonitautien infektioetiologiasta. Vuosien varrella on saatu lukuisia viitteitä ajatuksen tueksi, mutta toki myös päinvastaisia tuloksia. Ne johtivat vähitellen hoitokokeiluihin, joissa testattiin voisiko klamydiaan tehoavalla antibiootilla ehkäistä sepelvaltimotaudin kehittymistä. Alustavat kokeet näyttivät lupaavilta: uudet makrolidit ehkäisivät merkitsevästi sydäninfarkteja. Ne johtivat kolmeen suureen monikansalliseen estohoitotutkimukseen, joiden tulokset ovat juuri valmistuneet. Alkuperäishavainnonkin julkaisseen Lancetin palstoilla tekee nyt John Danes Cambridgestä yhteenvetoa tutkimuksista sydänkohtausten estämisestä antibiooteilla.

Heikki Arvilommi

Miten rajoittaa prostatiittipotilaiden biopsointia?

Prostatiitin ja prostatakarsinooman yhteydestä ei ole olemassa luotettavaa tietoa. National Institutes of Healthin luokituksen mukaan prostatiitti jaetaan neljään tyyppiin. Kuvaukset niiden yhteydessä esiintyvistä PSA-muutoksista vaihtelevat huomattavasti. Bakterielliin prostatiittiin, on se sitten akuutti tai akutisoitunut krooninen (tyypit 1 ja 2), liittyy PSA:n nousu ja vapaan PSA:n osuuden muutoksia, jotka voivat kestää 3-6 kuukautta. Krooniseen eturauhastulehdukseen ilman bakteerilöydöstä tai krooniseen lantiokipuun (tyyppi 3) liittyvät PSA:n muutokset eivät ole kliinisesti merkityksellisiä. Näiden potilaiden PSA-lukemat ovat siis käyttökelpoisia ilman viivettä prostatakarsinooman seulonnassa. Oireettomassa eturauhastulehduksessa (tyyppi 4) biopsiamateriaalin inflammaatiolöydös on yleinen. PSA:n nousu on seurausta inflammaation aggressiivisuudesta ja sen aiheuttamasta kudostuhosta. Kun todetaan koholla oleva PSA, on antibioottihoito aiheellinen biopsian välttämiseksi, jos potilaalla on bakteerin aiheuttama prostatiitti näytteenottohetkellä tai lähianamneesissa. Jos ykkösbiopsiassa todetaan voimakasasteinen inflammaatio, mutta näyte on negatiivinen karsinooman suhteen, antibioottihoitoa voidaan käyttää uusintabiopsian välttämiseksi potilailla, joilla PSA pysyy koholla. Tyyppi 4:n prostatiittipotilailla ei antibioottihoito sen sijaan ole kannattavaa.

Ossi Lindell

Ylipaino huonontaa ehkäisypillereiden tehoa

Käytettäessä yhdistelmäehkäisypillereitä tarkalleen ohjeiden mukaan on raskausriski 0,1 / 100 käyttäjää / vuosi. Käytännössä pillerien tehoa heikentää tablettien unohtaminen, mahdolliset imeytymisongelmat esimerkiksi ripuloinnin ja oksentelun yhteydessä sekä nopeutunut steroidien metabolia muiden maksaentsyymejä stimuloivien lääkkeiden takia. Siten mm. Yhdysvalloissa ehkäisypillerien käyttäjien raskausluku lähentelee 7:ää / 100 naisvuotta. Ylipaino osoittautui myös ehkäisypillerien tehoa huonontavaksi riskitekijäksi, kun verrattiin 248:n raskaaksi tulleen pilleriä käyttävän naisen tietoja 522 naisen ikävakioituun kontrolliryhmään. Raskausriski kohosi merkitsevästi silloin, kun naisen painoindeksi ylitti lukuarvon 27,3 (RR 1,58, 95 % CI 1,11-2,24). Tarkasteltaessa niitä naisia, jotka olivat ottaneet pillerit ilman unohtamisia, raskausriskin kohoaminen oli vielä selvempi (RR 2,17, CI 1,8-3,41). Analyysi otti hyvin huomioon lukuisan joukon sekoittavia tekijöitä, joten ylipainoa voitiin pitää selkeästi erillisenä ehkäisyn pettämisen riskitekijänä. Mekanismina voi olla ylipainoisten lisääntynyt perusmetabolia, maksan aineenvaihdunnan muuttuminen tai steroidien sitoutuminen rasvakudokseen. Riski havaittiin sekä yhdistelmä- että minipillereitä käyttävillä. Tässä tutkimuksessa etinyyliestradiolin määrä pillerissä oli 35 myyg tai vähemmän. Ylipainoisille naisille tulisikin harkita muita ehkäisymenetelmiä.

Pertti Kirkinen

Astman hoitoa yhdellä inhalaattorilla

Kaikkien astmapotilaiden hoito ei vielä ole kohdallaan Suomessa, vielä vähemmän maailmalla. Yksinkertaisempia hoitomuotoja kaivataan, kuitenkaan turvallisuudesta tinkimättä. Nyt on julkaistu laaja, 2 760 iältään 4-80-vuotiaan astmapotilaan (FEV1 60-100 % viitearvosta) tutkimus, missä selvitettiin mahdollisuutta hoitaa astmaa kiinteällä inhaloitavan steroidin ja pitkävaikutteisen avaavan lääkkeen kombinaatiolla.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Obstruktiivisessa uniapneassa korostuneesti sydänongelmia

Ei näytä olevan helppoa varmistaa syy-yhteyttä sille, että obstruktiivisessa uniapneassa (OSA) esiintyy sydämen toiminnan häiriöitä tavanomaista enemmän. Ainakaan Chestin pääkirjoituksen laatija ei näytä kaikin osin tyytyvän samasta lehdestä löytyvän tutkimuksen tuloksiin, missä 26 sydänvalvontayksikön potilaan kohdalla 50%:lla todettiin selviä unenaikaisia hengityshäiriöitä; tosin seurannassa vain 28 %:lla. Kirjoittajat korostavat unitutkimusten tekemistä silloin, kun kardiovaskulaarinen tilanne on stabiili. Joka tapauksessa ongelma on mittavampi kuin heti ymmärtäisi, sillä OSA:n esiintyminen näyttää ylipainon myötä kasvavan. Vertailevia ja kunnolla kontrolloituja sokkoutettuja tutkimuksia kaivattaisiin silmällä pitäen sekundaariprevention toteuttamista.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Murtumien pelko ja inhalaatiosteroidihoito

Huolen muiden kuin nikamamurtumien esiintymisestä ei pitäisi rajoittaa inhalaatiosteroidien käyttöä keuhkoahtaumataudissa tai astmassa, ainakaan keskitasoisilla annoksilla. Tämä ilmenee 1722 murtumapotilaan (ikä > 40 v) tutkimuksesta (USA; UnitedHealthcare), vertailu suoritettiin 17 220:een muuhun rekisteristä saatuun verrokkiin. Tutkittujen inhalaatiosteroidiannokset kartoitettiin, eikä yhteyttä murtumiin havaittu. Eroa ei myöskään havaittu kun potentti flutikasoni tutkittiin muista erillään. Tutkijat korostavat, että selvitys ei kattanut korkeita annoksia, pitkää käyttöä eikä nikamamurtumia.

Lyhyesti: USA:ssa vanhuksilla hyvin usein anemiaa

Yhdysvalloissa selvitettiin lähes 40 000 ihmisen ravitsemustutkimuksen yhteydessä anemian prevalenssia. Kaikista yli 65-vuotiaista henkilöistä runsaalla 10%:lla oli anemia - esiintyvyys oli sama naisilla ja miehillä. Kun väki vanheni 85-vuotiaiksi, anemiaa oli jo yli 20 %:lla. Kolmasosassa kyse oli dietaarisesta puutosanemiasta, kolmasosassa krooniseen perussairauteen liittyvästä anemiasta ja kolmasosassa anemiasta tuntemattomasta syystä. Anemia oli yleensä lievää. Tutkimus osoittaa, että erilaiset anemiat ovat vanhusväestössä tavallisia, joskin lieviä. Näin USA:ssa ja varmaan meilläkin. Miten tämänasteinen anemia vaikuttaa yksilötasolla elämän laatuun, ja millaiset ovat kansanterveydelliset ja -taloudelliset seuraukset, jää arvailujen varaan.

Robert Paul

Estrogeenihoito lisää sappikivitaudin riskiä

Sappikiviä ja niihin liittyviä sairauksia esiintyy 10-15 %:lla väestöstä. Naisilla tämä ongelma on vanhastaan tiedetty miehiä yleisemmäksi, ja joitakin havaintoja on myös siitä, että e-pillerit ja hormonikorvaushoito lisäävät sappikivisairauksia. Vakuuttava näyttö estrogeenin merkityksestä sappikivien syntymiselle saatiin analysoimalla laajan, amerikkalaisen hormonikorvaushoitotutkimuksen (The Women's Health Initiative trial) havaintoja. Noin 26 000 iältään 50-79-vuotiasta naista satunnaistettiin käyttämään hormonikorvaushoitoa tai lumelääkettä. Hoidon alkaessa keneltäkään heistä ei oltu poistettu sappirakkoa. Seuranta-aika oli keskimäärin 6 vuotta. Sappikivisairaudet rekisteröitiin hoidon alussa ja puolivuosittaisissa seurannoissa. Lähtötilanteessa ryhmät olivat toistensa suhteen samanlaisia. Sekä pelkän konjugoidun estrogeenin käyttö että estrogeeni + progestiini -hoito lisäsivät seuranta-aikana sappikivitaudin riskiä lumelääkkeeseen verrattuna merkitsevästi (RR estrogeeniryhmässä 1,86 ja estrogeeni + progestiiniryhmässä 1,68). Riski joutua sappirakon poistoon oli myös kohonnut (1,93 ja 1,67), samoin kolekystiitin riski (1,80 ja 1,54). Estrogeeni vaikuttaa sappihappojen eritykseen ja muuhun sapen koostumukseen sekä sappirakon lihaksistoon. Hormonikorvaushoidon ja sappikiviongelmien välinen yhteys oli yllättävän selvä, ja asia on syytä ilmoittaa potilaalle hoitoa aloitettaessa.

Pertti Kirkinen

Masennus vähentää työn tuottavuutta merkittävästi

Masennus aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja sen seurauksena sairauslomia tai varhaista eläkkeelle jääntiä. Vähemmän tiedetään siitä, miten depressio vaikuttaa työssä olevien työsuorituksiin. Amerikkalaisessa tutkimuksessa verrattiin allergiaa, nivelreumaa, selkäkipuja, päänsärkyä, verenpainetautia, astmaa ja masennusta sairastavien lento- ja puhelinyhtiön asiakastyöntekijöiden keskittymiskykyä tehtävään ja työtehtävän suoritusnopeutta ja tehokkuutta. Rekisteröinti kesti viikon ja molemmat dimensiot kartoitettiin viisi kertaa päivässä satunnaisina ajankohtina. Muihin kroonista sairautta sairastaviin verrattuna masennuksesta kärsivien työsuoritukset sekä työhön keskittymisen että työn tuloksellisuuden osalta olivat selvästi huonommat. Tutkijoiden arvion mukaan depressiivisten työntekijöiden heikentynyt työsuoritus vastasi 2,3 päivän työstä poissaoloa kuukautta kohti. Näyttääkin siltä, että poissaoloihin rajoittuneet masennuksen aiheuttamat kustannukset ovat aliarvioita. Pelkästään masennuksen aiheuttama työn tuottavuuden lasku näyttää olevan suurempaa kuin sen hoitokustannukset.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Masennuksen ylläpitohoito puolittaa sen aiheuttaman rasituksen

Kaikista ei-fataaleista sairauksista masennus aiheuttaa kehittyneissä maissa väestön tasolla eniten haittaa ja rasitusta jokapäiväiseen elämään. Masennuksen hoito on viime aikoina huomattavasti kehittynyt, mutta on vielä kaukana optimaalisesta. Australialaiset tutkijat vertasivat nykyisen ja optimaalisen hoitokäytännön välisiä eroja masennuksen aiheuttaman rasituksen lievittämisessä. Yksittäisen masennusjakson nykymuotoinen hoito vähensi masennuksen aiheuttamaa rasitusta 9 %. Optimaalinen masennusjakson lääkehoito olisi vähentänyt tätä rasitusta 24 % ja käyttäytymisterapiahoito 28 %. Masennusjakson hoitoa seuranneen viiden vuoden aikana nykyisenmallinen masennusjaksojen hoitokäytäntö vähentäisi sen aiheuttamaa rasitusta 13%, mutta ylläpitolääkehoito peräti 50 % ja ylläpitona annettu kognitiivinen psykoterapia 52 %, vaikka vain noin 60 % potilaista pysyisi hoidon piirissä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Uutta toivoa silmänpohjan rappeumaan

Verkkokalvon keskeisen osan ikärappeuma on tavallisin näkövammaisuuden syy Suomessa. Näyttö laserhoidon tehosta ikään liittyvässä makuladegeneraatiossa on ristiriitaista. Pegaptanibilla, antivaskulaarisella endoteelin kasvutekijähoidolla tehtiin satunnaistettu kaksoissokkoutettu koe 1186 potilaalle, jotka kärsivät neovaskularisaatiota aiheuttavasta makuladegenaraation alamuodosta. Potilaille annettiin pegaptanibia (0,3 mg, 1 mg tai 3 mg) i.v. joka 6. viikko 48 viikon ajan ja seurattiin heidän näöntarkkuuttaan. Aktiivihoitoa saaneilla, riippumatta lääkeannoksesta, näkö säilyi jo 6. viikosta eteenpäin paremmin kuin lumeryhmällä. Lumeryhmässä 22 %:lle kehittyi vaikea-asteinen näönmenetys seuranta-aikana, kun vastaava osuus hoitoryhmässä oli 10%.

Kaisu Pitkälä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030