Serotoniinilääke voi aiheuttaa myös verenvuotoja

Serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) ovat yleisiä ja turvallisina pidettyjä masennuslääkkeitä. Niiden käyttöön voi kuitenkin liittyä myös sivuvaikutuksia, joista hankalimpia ovat verenvuodot. Hollantilaisessa tutkimuksessa selvitettiin runsaan 64000 masennuslääkkeen käyttäjän ja heidän verrokkiensa kohdalta sairaalahoitoon johtaneet verenvuodot. Niiden ilmaantuvuudeksi saatiin 4,9 tapausta 1 000 henkilövuotta kohti. Käytettyjen lääkkeiden kesken oli eroja, jotka näyttivät korreloivan niiden tehokkuuteen estää serotoniinin takaisinottoa. Alhaisen serotoniiniaktiivisuuden omaaviin lääkkeisiin verrattuna keskivoimakkaiden estäjien (esim. venlafaksiini, amitriptyliini ja fluvoksamiini) verenvuotoa aiheuttava riski oli 1,9-kertainen, kun vastaava riski voimakkailla estäjillä (esim. fluoksetiini, sertraliini, klomipramiini ja paroksetiini) oli 2,6-kertainen, vaikka muiden lääkkeiden vaikutus oli otettu huomioon. Lääkkeen serotoniiniaktiivisuus selitti peräti 50 % sairaalaan verenvuodon vuoksi joutumisen vaihtelusta. SSRI-lääkkeen ja verenvuodon välinen yhteys perustunee siihen, että verihiutaleilla, jotka kokkaroitumiseen tarvitsevat serotoniinia, ei ole omaa serotoniinituotantoa. SSRI-lääkkeen vaikutuksesta verihiutaleisiin syntyy serotoniinivajaus, jolloin ne eivät kokkaroidu, eivätkä siten aina kykene estämään verenvuotoa. Tämä ominaisuus voi olla hyödyllinen silloin, kun verisuonen sisäisen hyytymän riski on suuri. Toisaalta tulee siis ottaa huomioon myös SSRI-lääkitykseen liittyvä verenvuodon vaara, joka lisäksi on suurempi, jos potilas samanaikaisesti käyttää anti-inflammatorisia tulehduslääkkeitä. Nykyaikana ei liene harvinainen tilanne, että keski-ikäinen mies ehkäisee verisuonisairauksia pienellä päivittäisellä ASA-annoksella. Jos hän lisäksi sairastuu masennukseen ja saa tehokkaan lääkehoidon, voi mielialalääkkeen ja ASA:n kombinaatio muodostua hänelle ongelmalliseksi ellei peräti kohtalokkaaksi.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Pitäisikö refluksitauti hoitaa lääkkeillä vai leikkauksella?

Tutkimuksessa verrattiin potilaan ilmoittamia oireita ja mitattua fysiologista vastetta ilman protonipumppuinhibiittori (ppi)-lääkitystä, ppi-lääkityksen aikana ja anti-refluksileikkauksen jälkeen. Yhteensä 70 potilaalle tehtiin ruokatorven 24 tunnin pH-mittaus ja DeMeester-oirearvio heidän ollessa ilman ppi-lääkkeitä, ppi-lääkityksen aikana sekä laparoskooppisen fundoplikaation jälkeen. Prosentuaalinen kokonaisaika, jolloin ruokatorven pH oli < 4 oli 9,5 % ilman lääkitystä, 4,3 % ppi-lääkityksen aikana ja 0,5 % leikkauksen jälkeen. 30 potilasta oli lääkityksellä oireettomia, vaikka 18:lla heistä oli edelleen patologinen refluksi pH-mittauksessa. Toisaalta 19 potilaalla oli oireita leikkauksen jälkeen, mutta vain kahdella heistä oli mitattavissa oleva happorefluksi.

Tom Scheinin

Lyhyesti: Otsalohkon vaurio vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä

Keskushermoston vammat ovat yleisiä ja esim. liikenneonnettomuuksien takia niiden määrä kasvaa edelleen. Aivovammoihin liittyy myöskin käyttäytymisen häiriöitä, joista sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät ongelmat ovat usein varsin hankalia. Otsalohkon pohjaosaan liittyvät vammat ovat tässä suhteessa erityisen vaikeita. Eri kohtiin otsalohkoon vammautuneita potilaita tutkittaessa kävi ilmi, että sosiaalisten tilanteiden eri vivahteiden tajuaminen oli vakavimmin häiriintynyttä potilailla, joilla vaurio oli orbito-frontaalisella ja dorso-lateraalisella prefrontaalikorteksilla. Potilailta puuttui myöskin oivallus vajauksestaan.

Raimo Kr Salokangas

Sairaalahoito lisää ikääntyneen toiminnanvajeiden kehittymistä

Geriatrit ovat havainneet, että ikääntyneet sopeutuvat usein epätarkoituksenmukaisella tavalla vaivoihinsa vähentämällä liikuntaa, ja tämä aiheuttaa lihaskatoa ja toimintakyvyn heikkenemistä. Yhdysvalloissa seurattiin viisi vuotta yhteensä 754:ää 70 vuotta täyttänyttä ikääntynyttä, joilla ei lähtötilanteessa ollut toiminnanvajeita päivittäisissä perustoiminnoissa. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, oliko heillä lähtötilanteessa haurautta (frailty), joka määriteltiin kävelykyvyn hidastumisena. Tutkittaville soitettiin kerran kuukaudessa ja selvittiin sairaalahoidot, liikkuminen ja toimintakyky

Kaisu Pitkälä

Altistaako keisarileikkaus allergioille vai ei?

Hygieniahypoteesi on suosittu selitettäessä allergioiden syntyä. Sen mukaan riittävä mikrobialtistus varhaislapsuudessa jää puutteelliseksi ainakin hygieenisessä läntisessä maailmassa. Sikiö uiskentelee steriilissä ympäristössä, mutta joutuu todelliseen mikrobitungokseen alatiesynnytyksessä. Sen seurauksena tapahtuu nopea ruoansulatuskanavan ja muukin kolonisaatio. Keisarileikkauksessa näin ei käy. Eli looginen, vaikkakaan ei uusi kysymys kuuluu: Johtaako keisarileikkaus lisääntyneeseen allergiariskiin myöhästyneen ja erilaisen mikrobialtistuksen takia? Tuorein, tosin laimeahko yritys vastata tähän kysymykseen tulee Saksasta.

Heikki Arvilommi

Mielialalääke vähentää myös terveiden negatiivisia tunteita

Serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät ovat yleisesti käytettyjä masennus- ja ahdistuslääkkeitä. Niitä on kutsuttu myös onnellisuuspillereiksi, eli ne voisivat lisätä perusteetonta onnellisuuden tunnetta. Masennusta voidaan tuloksellisesti hoitaa myös kognitiivisella psykoterapialla, jossa ei-farmakologisin keinoin pyritään korjaamaan negatiivisesti vääristynyttä informaatiota. Negatiiviset ajatukset ja emootiot ovatkin molempien hoitomenetelmien kohteena. Kiintoisa kysymys onkin, voidaanko mielialalääkkeen vaikutus negatiivisiin emootioihin todeta myös terveillä henkilöillä. Englantilaiset tutkijat antoivat terveille koehenkilöille viikon ajan kaksoissokeasti sitalopraamia 20 mg, reboksetiinia 8 mg päivässä ja lumelääkettä. Tämän jälkeen arvioitiin koehenkilöiden raportteja kasvojen ilmeistä ja emotionaalisesti ladattua pelästysreaktiota. Lääkityt raportoivat negatiivisista kasvojen ilmeistä vähemmän vihaa ja pelkoa ja palauttivat mieleen enemmän positiivista materiaalia. Sitalopraami vähensi lisäksi emotionaalisesti negatiivista pelästymisreaktiota. Tämän tutkimuksen perusteella on pääteltävissä, että sekä serotoniinin että noradrenaliinin takaisinoton estoon vaikuttavat mielialalääkkeet vähentävät terveillä henkilöillä negatiivisten emootioiden prosessointia suhteessa positiivisiin emootioihin. Niiden vaikutus ahdistuneisuus- ja masennushäiriöiden hoidossa näyttääkin välittyvän pitkälti samalla tavalla kuin kognitiivisessa psykoterapiassa: Mielialalääkkeet vähentävät negatiivisia emootioita, jolloin positiiviset emootiot saavat paremman otteen ja voivat ohjata ajattelua kokonaisuudessaan optimistiseen suuntaan. Tarkkaan ottaen kyse ei siis olisi onnellisuuden lisäämisestä, vaan sen vastakohdan vähentämisestä.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Tupakoinnin lopettaminen vähentää hengitysteiden yliärtyvyyttä

Hollantilaiset tutkivat 14/33 tupakoivan COPD-potilaan kohdalla, mitä vuoden tupakoimattomuus saakaan aikaan hengitysteiden ärtyvyyden osalta. Tätä mitattiin (suoralla) metakoliinialtistuksella sekä epäsuoralla menetelmällä, adenosiini-5'-monofosfaattiärsytyksellä (AMP). Molempien mittausmenetelmien tulosten perusteella tupakoinnin lopettaminen vähensi hengitysteiden yliärtyvyyttä. Ventilaatiofunktioihin tupakoimattomuus ei vaikuttanut tällä seurantajaksolla. Myönteinen vaikutus perustunee ärsytysreseptorien vähempään stimulaatioon, limanerityksen vähenemiseen sekä ilmateiden seinämämuutoksiin.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Häädetäänkö mustelmiakin?

Ei liene yleisesti tiedossa (ei ollut ainakaan minulla), että helikobakteeri-infektio olisi liittynyt idiopaattiseen trombosytopeeniseen purppuraan (ITP). ITP:n ajatellaan olevan autoimmuunipohjalla syntyvä tauti ja helikobakteeri voisi olla osallisena taudin laukaisussa. Tällaisia viitteitä kirjallisuudesta löytyy. Nyt on Japanissa tehty tutkimus, jossa bakteerin häätö nosti trombosyyttien lukua ITP-potilailla.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Varo harhaanjohtavia tutkimuksia

Erilaiset intressit voivat vaikuttaa tutkijoiden tuloksistaan vetämiin johtopäätöksiin. Kliinikolle suojautuminen tutkimustulosten virhetulkinnoilta tuottaa pulmia. Nyt kliiniset epidemiologit antavat asiaa koskevan ohjepaketin. Keino suojautua manipuloiduilta johtopäätöksiltä on lukea artikkelista vain menetelmä- ja tulososa. Kannattaa tutustua evidence based medicine- tai Cochrane-asiantuntijaryhmän kriittisiin arvioihin mielenkiinnon kohteena olevasta tutkimuksesta, mikäli sellainen on käytettävissä. Satunnaistettujen tutkimusten yhteydessä on hyödyllistä miettiä, onko vertailukohde oikein valittu. Skeptisyys on paikallaan, jos tutkimuksen päätetapahtuma on moniosainen yhdistelmä, kuten esimerkkitapauksessa kuolema, loppuvaiheen munuaissairaus ja seerumin kreatiniiniarvon kaksinkertaistuminen diabeettisen nefropatian lääketutkimuksessa. Harhaanjohtavia voivat olla myös vähäiset hoitovaikutukset ja tutkimuspopulaation alaryhmäanalyysien perusteella vedetyt johtopäätökset.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Anoreksia aiheuttaa emfyseemaa

Jo toisen maailmansodan aikana Varsovan ghetossa havaittiin nälkiintymisen ja emfyseeman olevan yhteydessä. Nyt tehdyssä kanadalais-japanilaisessa tutkimuksessa oli kohteena 21 anoreksia nervosasta kärsivää ja 16 verrokkia. Emfyseeman esiintymista tutkittiin tietokonetomografialla kolmesta keuhkon eri kohdasta. Emfyseemalöydös anorektikoilla verokkeihin nähden oli selvä (p < 0,001). Niinikään todettiin korrelaatiota painoindeksin (BMI), diffuusiokapasiteetin sekä emfyseemalöydösten välillä. Tulokset osoittivat, että krooninen aliravitsemus aiheuttaa emfyseemamuutoksia keuhkoihin.

Hannu Puolijoki

Kemosädehoito ennen peräsuolisyövän leikkausta

Peräsuolisyövän leikkauksen jälkeen annettava sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistelmä estää taudin paikallista uusiutumista ja parantaa potilaiden ennustetta. Ennen leikkausta annettava sädehoito on osoittautunut myös tehokkaaksi, eikä se heikennä potilaan toipumista leikkauksesta. Koska syöpäkasvaimeen kajoaminen sinänsä voi edistää taudin leviämistä ja koska kemosädehoito pienentää kasvainta, onkin mielekästä olettaa, että ennen leikkausta annettava liitännäishoito antaisi jopa paremman tuloksen kuin leikkauksen jälkeen toteutettu hoito.

Sirkku Jyrkkiö

Ei oppi päähän kaatamalla siirry

Käypä hoito -suositukset viettivät juuri 10-vuotisjuhlia, ja maan terveyspolitiikan kuuma puheenaihe on yhtenäisten hoidon perusteiden laatiminen ja suositusten muuttaminen käytännön toiminnaksi. Kummankin hyvää tarkoittavan aktiviteetin kohtalonkysymykseksi muodostuu se, saadaanko käytännön toimijat omaksumaan suositukset ja muuttamaan toimintatapansa.

Seppo Y.T. Junnila

Lyhyesti: Keskosuus ja äidin nuoruus lisäävät nuorten itsemurhariskiä

Ruotsin kansallisesta syntymärekisteristä otettiin tutkimukseen 28.-45. raskausviikon aikana syntyneet lapset ja tiedot yhdistettiin viiden muun rekisterin tietoihin. Lopulta kaikkiaan 711 370:tä lasta seurattiin keskimäärin 22,7 vuotta. Tässä joukosta 563 lasta ja nuorta teki itsemurhan yli 10-vuotiaana ja yrityksiä oli kaikkiaan 6 676. Alhainen syntymäpaino (alle 2 500 g) ja teini-iän raskaus lisäsivät merkitsevästi itsemurhariskiä nuoruudessa. Itsemurhayrityksille löytyi useampia riskitekijöitä: alhaisen syntymäpainon ja äidin nuoruuden lisäksi äidin alhainen koulutustaso ja lapsen syntymäjärjestys (neljäs tai sen jälkeinen). Äitiyshuollon merkitys lapsen myöhemmälle hyvinvoinnille lisääntyy näidenkin tulosten myötä.

Aulikki Nissinen

Lyhyesti: Miksi masentuvaiset naiset naivat hulttiomiehiä?

Äidin masennuksen ja nuoren häiriökäyttäytymisen välillä on hyvin dokumentoitu yhteys. Sen sijaan vähemmän huomiota on kiinnitetty isien osuuteen. Amerikkalaisessa perhetutkimuksessa pyrittiin ensin selvittämään, miten masentuneiden ja ei-masentuneiden naisten puolisot erosivat toisistaan ja miten molempien vanhempien häiriö yhdistyi nuoren häiriöön. Hieman yllättäen kävi ilmi, että masennukseen taipuvaiset naiset olivat avioituneet terveitä kanssasisariaan useammin antisosiaaliseen käyttäytymiseen taipuvaisten miesten kanssa. Naisten oma asosiaalisuus ei selittänyt tätä yhteyttä. Äidin masennus ja isän antisosiaalisuus puolestaan yhdistyivät toisistaan riippumatta nuoren masennukseen ja käytöshäiriöihin. Tutkimus ei kyennyt selvittämään, olivatko naiset alun perin masentuneita vai vasta ryhdyttyään olemaan yhdessä antisosiaalisen miehen kanssa. Olisiko asiassa jotain tehtävissä?

Raimo Kr Salokangas

Happosalpaajat lisäävät keuhkokuumeen vaaraa

Oletko sitä mieltä, että tulehduskipulääkkeet aiheuttavat merkittävän maha-suolikanavan verenvuotoriskin? Jos olet, jatka lukemista. Melkeinpä pakollisen särpimen aseman eväspaketissa saaneet happosalpaajat aiheuttavat nimittäin käyttäjilleen saman suuruisen lisäriskin sairastua keuhkokuumeeseen - yksi tapaus sataa potilasvuotta kohti.

Seppo Yt Junnila

Rintasyöpäpotilas hyötyy ryhmäterapiasta

Masennuksen, avuttomuuden ja epätoivon tunteiden on epäilty heikentävän syöpäpotilaan ennustetta. Vuonna 1989 julkaistu tutkimus näytti vahvistavan tätä käsitystä. Etäpesäkkeistä rintasyöpää sairastavat potilaat elivät pidempään, jos he osallistuivat ryhmäterapiaan. Tulosta ei ole pystytty toistamaan. Mainitussa julkaisussa ryhmien väliset erot potilaiden tautitilanteessa selittänevät tuloksen. Nyt julkaistussa työssä satunnaistettiin 303 rintasyövän liitännäishoitoa saavaa potilasta kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän potilaat osallistuivat 20 kertaa terapeutin vetämään kognitiivis-eksistentiaaliseen ryhmäterapiaan ja lisäksi he saivat rentoutusohjeita. Toinen ryhmä sai vain rentoutusohjeita. Elinaikaeroa ryhmien välillä ei ollut. Sen sijaan terapiassa käyneet potilaat olivat vähemmän ahdistuneita, perhesuhteet toimivat paremmin, heidän mielialansa oli parempi ja he olivat tyytyväisempiä saamaansa hoitoon ja kokivat saavansa tukea. Vertaisryhmän tuki on tärkeä, mutta ryhmän vetäjän kokemuksella ja terapeutin taidoilla oli suuri merkitys ryhmän terapeuttisen vaikutuksen kannalta. Masennus ja suru ovat osa ihmisen luonnollista tapaa reagoida vastoinkäymisiin. Koulutetun ja kokeneen terapeutin apu auttaa pääsemään vaikeuksien yli.

Sirkku Jyrkkiö

Passiivinenkin tupakointi altistaa kuorsaukselle

Englannin kuningas Jaakko I jo kuulemma kirjoitti esseessään A Counterblaste to Tobacco tupakoinnin haittaavan yöunta. Nyttemmin asia alkaa varmistua myös passiivisen tupakoinnin suhteen.

Hannu Puolijoki

Magneettiko akuutin aivohalvauksen kuvausmenetelmäksi?

Tietokonetomografia (TT) on ensisijainen iskeemisen aivohalvauksen kuvausmenetelmä. TT sulkee luotettavasti pois verenvuodon tutkittaessa hyperakuuttia aivohalvausta (alle 6 tuntia oireen alusta). Tämä on oleellista, koska aivojen sisäinen verenvuoto on trombolyysihoidon vasta-aihe. Toisaalta TT on epäherkkä iskemian osoittaja halvauksen ensimmäisten tuntien aikana. Magneettikuvaus (MK) diffuusiopainotteisella kuvaussekvenssillä on puolestaan erinomaisen herkkä osoittamaan hyperakuutin iskemian ja ns. Gradient Recalled Echo (GRE-MK) -sekvenssi saattaa soveltua akuutin hemorragian osoittamiseen.

Hannu Manninen

Lyhyesti: Hoidon kalleus rajoittaa masennuksen hoitoa

Masennuksen adekvaattia hoitoa rajoittavat monet tekijät. Perusterveydenhuoltoon kuudessa maassa (Espanja, Israel, Australia, Brasilia, Venäjä ja Yhdysvallat) kohdistuvassa tutkimuksessa selvitettiin masennuksen adekvaattia hoitoa estäviä tekijöitä. Masennuslääkettä saaneiden potilaiden osuus vaihteli Seattlen 38 %:sta Pietarin 0 %:iin masennusoireista kärsivistä. Potilaisiin liittyvät tekijät eivät vaihdelleet johdonmukaisesti lääkehoidon saamisen kanssa. Sen sijaan lääkehoidon kalleus oli yleisin este masennuksen hoidolle. Barcelonassa 24 % ja Pietarissa 75 % potilaista piti lääkehoidon kalleutta tärkeimpänä hoidon esteenä. Tutkijoiden mukaan masennuksen hoidon toteutumiseen näyttää kliinisiä tekijöitä enemmän vaikuttavan terveydenhuoltojärjestelmän toiminta ja hoidosta potilaalle aiheutuvat kustannukset. Tästä on viitteitä myös Suomesta: masennuslääkkeiden käyttö näyttää lisääntyneen eniten vauraimmassa ja vähiten köyhimmässä osassa maatamme.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Käsiharjoittelu aktivoi aivohalvauspotilaan hermoverkkoja

Toiminnallinen aivokuvaus on paljastanut, että aivohalvauksen toipumisaikana vaurion läheiset kortikaaliset alueet ja niiden yhteydet vastakkaiselle vauriottomalle aivoalueelle aktivoituvat. Tätä ilmiötä käytettiin hyväksi kokeellisessa, satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa testattiin molemminpuolisen yläraajaharjoittelun vaikutuksia. Harjoittelua saaneilla (n = 9) näkyi toiminnallisessa MK:ssa merkitsevästi enemmän hemisfäärin aktivaatiota pareettisen raajan liikuttelun aikana kuin verrokeilla (n = 12). Lisäksi sekä infarktileesion vastakkaisella että samanpuoleisella pikkuaivoalueella nähtiin merkitsevää aktivaatiota verrattuna kontrolleihin. Koe on teoreettisesti mielenkiintoinen, vaikka pienen voiman vuoksi tutkimuksessa ei saatu ryhmien välille eroja raajojen toiminnassa.

Kaisu Pitkälä