Vihdoinkin hyvä pre-eklampsiaa ennakoiva tutkimus?

Pre-eklampsian riskiä on arvioitu erilaisilla vaskulaarista fysiologiaa, munuaisfunktiota ja endoteelifunktiota mittaavilla keinoilla raskauden alkupuoliskolla, jolloin kliinisesti todettavaa pre-eklampsiaa ei vielä ole. Angiogeenisten proteiinien, kuten VEGF:n (vascular endothelial growth factor) ja PlGF:n (placental growth factor), on todettu olevan keskeisesti mukana tämän sairauden synnyssä. Alentamalla näiden kasvutekijöiden pitoisuutta verenkierrossa sitomalla ne reseptoriproteiinilla (fms-tyyppinen proteiinikinaasi) biologisesti vaikuttamattomaan muotoon on pystytty ensimmäistä kertaa aikaansaamaan pre-eklampsiaa muistuttava sairaus koe-eläimille. PlGF:n merkitys tuli esille myös, kun analysoitiin PlGF:n määrää virtsanäytteistä raskauden keskikolmanneksen aikana naisilla, joille kehittyi raskauden lopulla pre-eklampsia, ja verrattiin tilannetta normaaliraskauksiin. Normaalisti PlGF-pitoisuus kohosi raskauden 29.-32. viikolle asti ja laski tämän jälkeen. Äideillä, joille myöhemmin kehittyi pre-eklampsia, PlGF-määrät olivat raskauden 25.-28. viikolta alkaen merkitsevästi pienempiä. Eron suuruus korreloi myöhemmän taudin vaikeuteen, eikä johtunut pre-eklampsian aiheuttamista munuaisen toiminnan muutoksista. Alhainen äidin virtsan PlGF-pitoisuus ilmaisi 22,5-kertaista riskiä (95 %:n CI 7,4-67,8) sairastua pre-eklampsiaan. Jos voidaan kehittää toimiva liuskatesti raskaudenaikaista pre-eklampsiaseulontaa varten, voidaan suurentuneen riskin potilaat ottaa erityistarkkailuun hyvissä ajoin ennen taudin puhkeamista.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Suonikohjuleikkaus ja syvien laskimoiden tukos

Prospektiivisessa työssä selvitettiin syvien laskimoiden tukoksia (DVT). Laskimoiden vajaatoiminnan takia leikatulla 377 potilaalla selvitettiin duplex-ultraäänitutkimuksella alaraajojen laskimoiden tila ennen leikkausta, 2-4 viikkoa sekä 6 ja 12 kk leikkauksen jälkeen. Mahdollinen tromboosiprofylaksia (s.c. kerta-annos minihepariinia) jätettiin kirurgin harkintaan. Potilaista 64,7 % sai tromboosiprofylaksian. Leikkaukset tehtiin nukutuksessa ja kaikille laitettiin tukisukat leikkauksen jälkeen. Varhaista liikkumista suositeltiin. 20 potilaalla (5,3 %) todettiin DVT. Heistä 8 oli oireisia ja 14 oli saanut tromboosiprofylaksian. Kukaan ei saanut keuhkoemboliaa. Puolelta potilaista tukos hävisi vuoden seurannassa.

Tom Scheinin

Lyhyesti: Psykoottiseen masennukseen liittyy neuropsykologisia häiriöitä

Masennus aiheuttaa keskittymiskyvyn ja neuropsykologisten toimintojen häiriöitä, jotka usein kestävät pidempään kuin alentunut mieliala. Epäselvää kuitenkin on, miten häiriöt liittyvät masennukseen. Tutkijat vertasivat ensi kertaa masennukseen sairastuneiden neuropsykologisia testejä terveiden ja skitsofreniapotilaiden vastaaviin testituloksiin. Psykoottiseen masennukseen sairastuneiden neuropsykologinen suorituskyky oli yhtä huonoa kuin skitsofreniapotilailla, mutta ei-psykoottisten masennuspotilaiden suoritukset olivat lähes yhtä hyviä kuin terveillä verrokeilla. Tulos tuo korostetusti esiin sen tosiseikan, että masennuspotilaat ovat myös kognitiivisilta toiminnoiltaan hyvin erilaisia, ja että jos masennuspotilaalla esiintyy psykoottisia oireita, on hänen toipumisensa hitaampaa.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Isän ikä lisää lapsen skitsofreniariskiä

Ruotsalaiset tutkijat ovat selvittäneet vuosina 1973-1980 syntyneiden noin 750 000 henkilön riskiä sairastua yli 16-vuotiaana skitsofreniaan. Tutkijat yhdistivät syntymärekisterin tiedot viiden muun valtakunnallisen rekisterin tietoihin. Tulosten mukaan isän ikä lapsen syntyessä oli yhteydessä lapsen sairastumisalttiuteen; taudin riski kasvoi 1,47-kertaiseksi jokaista isän kymmentä lisääntyvää ikävuotta kohti. Äidin iälle lapsen syntyessä ei löydetty samaa yhteyttä. Useiden riskitekijöiden (kuten synnytyskomplikaatioiden, sosioekonomisten tekijöiden, psykoosien esiintymisen suvussa ja vanhempien varhaisen kuoleman) vakiointi mahdollistaa johtopäätöksen, että syntyvän lapsen isän ikä on itsenäinen skitsofrenian riskitekijänä. Koska riski oli suurempi lapsilla, joilla ei ollut skitsofreniaa suvussa, löydös tukee olettamusta, että de novo -mutaatiot siittiöissä lisäävät skitsofrenian riskiä.

Aulikki Nissinen

Lyhyesti: Mikä ihmeen Pneumocystis jirovecii?

Pneumokystisinfektiot ovat kirjallisuudesta tuttuja mm. AIDSiin liittyen, mutta tällöin aiheuttajaksi on aiemmin kirjattu Pneumocystis carinii. Siksi Thoraxin asiaa koskeva pääkirjoitus saattaa herättää kummastusta, mutta siitä selviää, että kyse on ihmisellä tätä tautia aiheuttavan olion uudesta nimeämisestä tsekkiläisen parasitologin Otto Jírovecin mukaan. Carinii kun ei siis aiheutakaan infektioita ihmisillä vaan rotilla, jirovecii ihmisillä. PCP-lyhennettä suositellaan edelleen käytettäväksi kirjallisuudessa tarkoittamaan PneumoCystis Pneumoniaa. Osin nimien tarkennuksella halutaan välittää informaatiota siitä, että eläinkunnasta peräisin oleva parasiitti ei olekaan ihmisten ongelmana.

Hannu Puolijoki

Rintasyövän geeniekspressio ennakoi taudinkulkua

Syöpää hoitavat lääkärit ja syöpää sairastavat potilaat tietävät, että syövän käyttäytymistä on vaikea ennakoida. Taudinkulku on aina yksilöllinen. Käytössä olevat ennustetekijät ovat vain suuntaa antavia.

Sirkku Jyrkkiö

Kystektomian jälkeinen ylävirtsateiden uroteelituumori: ketkä vaaravyöhykkeessä?

Ylempiin virtsateihin kehittyvä uroteelituumori on harvinainen virtsarakon karsinooman takia tehdyn radikaalin kystektoprostatektomian jälkeen. Riskitekijöitä ovat leikkauspreparaatissa todettu tuumorikasvu distaalisessa ureterissa ja uroteelituumori prostatassa sekä in situ-tyyppinen rakkokarsinooma.

Ossi Lindell

Optimistinen asenne vähentää vanhusten kuolleisuutta

Usein kuulee sanottavan, että pitkään eläneen vanhuksen pitkän elämän salaisuus oli optimistinen elämänasenne. Voidaan tosin epäillä, että positiivinen mieliala on helpompi säilyttää ja elää pidempään, jos ei ole vaikeita, elämää lyhentäviä sairauksia. Pitkän aikavälin seurantatutkimuksilla asiaa voidaan tutkia.

Raimo K.R. Salokangas

Uutta yskänlääkettä kehitysputkessa

Yskä, kuten tunnettua, on eräs tavallisimmista oireista, eikä sen lääkitsemiseen silti ole oikein kattavia vaihtoehtoja huolimatta miljardien taalojen ja eurojen lääkekäytöstä. Uutta saattaa olla löytymässä, mikäli uskoa tuoretta marsuilla tehtyä tutkimusta. Kyse on TRPV1-inhibiittorista (transient receptor potential vanilloid-1; reseptorin operoima ionikanava) jodo-resiniferatoksiinista (I-R

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Nefrektomiaan johtava fulminantti pyelonefriitti

Saksalaisessa yliopistosairaalassa neljän ja puolen vuoden aikana hoidetuista yli 900 pyelonefriittipotilaasta jouduttiin yhdeksälle nais- ja yhdelle miespotilaalle tekemään alunperin komplisoitumattomana pidetyn sairauden johdosta nefrektomia. Potilaitten keski-ikä oli 36 vuotta. Seitsemällä syynä oli nopeasti kehittynyt urosepsis, muilla anuria, multippelit munuaisabskessit ja yleistilan huononeminen. Histologisesti jokaisessa preparaatissa todettiin akuutti, abskedoiva interstitielli nefriitti. Kaikki toipuivat leikkauksen jälkeen. Pyelonefriitin vaikeusasteesta riippumatta pitää aloitetun antibioottihoidon osoittaa tehonsa 24-48 tunnissa. Muussa tapauksessa on uhkaamassa paikallinen iskemia sekä sellulaarisen ja humoraalisen puolustusmekanismin romahdus ja tubulusvaurion kehittyminen. Erityisvaarassa osoittautuivat olevan yli viikon ajan oireilleet naispotilaat, jotka siirrettiin urologiselle osastolle jollain muulla osastolla tapahtuneen alkuhoidon jälkeen.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Inhalaatiosteroidihoidon kustannusvaikuttavuus vaihtelee

Monikansallisen START-tutkimuksen perusteella on tehty lääkityksen kustannusvaikuttavuusanalyysiä. Kyse oli kolmen vuoden tutkimuksesta, missä vastakkain alkuvaiheen astman hoidossa olivat budesonidi ja lumelääke. Analyysiin otettiin mukaan sekä terveydenhuollon että sosiaalipuolen menot ja arvioitiin hintaa oireettomille päiville, joita aktiivinen hoito lisäsi keskimäärin 14 kpl/vuosi. Australiassa budesonidihoito laski kokonaiskuluja, yhteiskunnalliset aspektit huomioiden myös Kanadassa ja Ruotsissa (maamme ei ollut mukana). Keskeistä oli se, mitä ollaan valmiita maksamaan oireettomudesta. Jos lisäkustannus jää pieneksi, hoito kannattanee selvästi.

Lyhyesti: Irinotekaanin farmakokinetiikkaa voidaan ennakoida midatsolaamitestillä

Irinotekaani on solunsalpaaja, jota käytetään suolistosyövän hoitoon. Osa potilaista saa hoidosta hankalia sivuvaikutuksia, kuten vaikean ripulin ja neutropenian. Irinotekaanin annostelu potilaan kehon pinta-alan mukaan ei vähennä irinotekaanin farmakokineetikan suurta yksilöllistä vaihtelua. Irinotekaani metaboloituu maksassa sytokromin P450 3A-entsyymiperheen ja UGT1A-entsyymijärjestelmän (uridine diphosphate glucuronosyltransferase) kautta. Suolistosyöpää tai keuhkosyöpää sairastavien 30 potilaan CYP3A-entsyymin aktiivisuutta mitattiin antamalla suoneen midatsolaamia ja mittaamalla midatsolaamin puhdistuma. UGT1A-entsyymien yksilöllisiä eroja selvitettiin määrittämällä potilaiden genotyypit. Potilaat saivat 600 mg:aa irinotekaania kolmen viikon välein. Midatsolaamitesti ennakoi luotettavasti irinotekaanin puhdistumaa verestä. Jatkotutkimuksia tietysti tarvitaan, mutta jo nyt näyttää ilmeiseltä, että irinotekaania ei ole syytä annostella kehon pinta-alan mukaan. Vakioannos irinotekaania voisi olla sopivampi lähestymistapa, tai jos halutaan optimoitu annos, pitäisi potilaan yksilöllinen farmakokineettinen status selvittää tekemällä midatsolaamitesti ja määrittämällä UGT1A-genotyyppi.

Sirkku Jyrkkiö

Eteisvärinäkohtauksen omatoiminen kääntö kotona - vanhat konstit käyttöön?

Vielä 1980-luvun alkupuolella valikoitunut potilasryhmä käänsi itse eteisvärinäkohtauksensa kinidiinisulfaattitablettien avulla etenkin haja-asutusalueilla. Käytäntö lienee sittemmin loppunut, kun proarytmisiin sivuvaikutuksiin kiinnitettiin huomiota ja lääkekin poistui markkinoilta.

Juhani Airaksinen

Hyvä suuhygienia vähentää iäkkäiden keuhkokuumeita

Japanilaiset selvittivät, voidaanko hyvällä suuhygienialla vähentää riskiä saada pneumonia. Tutkimuksessa oli mukana 59 hoitolaitoksessa asuvaa, jotka jaettiin sokkoutetusti kahteen ryhmään: tavanomaisen hoidon ja tehostetun hampaiden sekä ienten puhdistusten ryhmään. Suu hoidettiin joka ruokailun jälkeen. Yskärefleksin herkkyyttä määritettiin sitruunahappokokeella. Osoittautui, että interventioryhmässä yskärefleksin herkkyys parani merkitsevästi 30 päivän hoidon jälkeen, ja verrokkiryhmään nähden paranemisen riskisuhde oli 5,3. Sen sijaan kuukauden hoidolla ei muutoksia havaittu seerumin substanssi-P-pitoisuuden, kognitiivisen toiminnan tai päivittäisaktiviteettien suhteen (ADL). Yskärefleksin herkkyyden parantumisen katsottiin vähentävän keuhkokuumeherkkyyttä.

Hannu Puolijoki

Psykiatrisen hoidon turvallisuus on huonosti raportoitua

Lääketieteelliseltä hoidolta edellytetään paitsi vaikuttavuutta, myös turvallisuutta. Samat vaatimukset koskevat myös psykiatrista hoitoa, mutta tutkimuksissa tämä alue jää valitettavan usein liian vähälle huomiolle. Mielenterveysalan Cochrane-ryhmä, johon kuuluu myös suomalainen jäsen, selvitti 142 tutkimuksen perusteella, miten hyvin tutkitun hoidon turvallisuusnäkökohdat oli raportoitu. Lääketutkimusten kohdalla kliiniset sivuvaikutukset oli adekvaatisti raportoitu 21,4 %:ssa tutkimuksista ja laboratoriotutkimukset 16,5 %:ssa, mutta sivuvaikutusten vuoksi tutkimuksesta poisjääneitä oli raportoitu 32 %:ssa tutkimuksista. Kiintoisaa oli, että kirjoittajien nimiin ja toimipaikkoihin uhrattiin enemmän palstatilaa kuin hoidon sivuvaikutuksiin. Ongelmallisin tilanne koski ei-lääkkeellisiä hoitoja, joista ei yhdessäkään ollut adekvaatisti raportoitu sivuvaikutuksia. Monimuuttuja-analyysi osoitti, että sivuvaikutusten adekvaatti raportointi puuttui usein Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa, kun taas skitsofreniatutkimukset käsittivät muita useammin myös sivuvaikutusten raportoinnin. Oikeutetusti tutkijat toteavatkin, että tutkimusten turvallisuuskysymysten heikko raportointi estää mielenterveysalan interventioiden riski-hyötysuhteen rationaalisen arvioinnin. Tähän kysymykseen on syytä myös meidän mielenterveysalalla työskentelevien lääkäreiden kiinnittää huomiota.

Raimo K.R. Salokangas

Valtimo vai laskimo sydämen ohitusleikkaukseen?

Värttinävaltimosiirrettä kokeiltiin 1970-luvulla sydämen ohitusleikkauksissa. Valtimosiirteen todettiin kuitenkin olevan herkkä spasmeille ja toiminnallisille tukoksille toisin kuin saphena magna -laskimosiirre. Laskimoakin parempi aukipysyvyys saavutettiin käyttämällä vasenta rinnanseinämän valtimoa (LITA). Uusien spasmin estävien lääkkeiden ja parantuneen talteenottotekniikan myötä on värttinävaltimoa jälleen alettu käyttää.

Tom Scheinin

Lyhyesti: Hematospermia ja prostatakarsinooma

Hematospermia, verinen siemenneste, on harvinainen, mutta pelästyttävä oire, joka usein yhdistetään prostatiittiin. Sitä on totuttu pitämään tilapäisenä ja vaarattomana ilmiönä. Hematospermian ja prostatakarsinooman yhteyttä selvitettiin eturauhassyövän seulontatutkimukseen 10 vuoden aikana osallistuneen 26 126 amerikkalaismiehen avulla. Prostatakarsinooma löytyi 1 708:lta (6,5 %) seulontaan osallistuneelta. Koko tutkimuspopulaatiosta 139:llä oli anamneesissa hematospermia. Heistä karsinooma todettiin 19:llä, ikämediaani oli 61 vuotta (40-89 v). Monimuuttuja-analyysissä hematospermia osoittautui merkittäväksi prostatakarsinooman ennustekijäksi, kun taas hematuria ei sitä ollut. 40 vuotta täyttänyt hematospermiaa valittamaan tuleva mies pitää tutkia huolellisesti prostatakarsinooman poissulkemiseksi.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Kohonnut CRP ja yliärtyvät bronkukset

Suomessa on veren C-reaktiivista proteiinia käytetty vuosia tulehdussairauksien voimakkuuden mittarina. Viime aikoina on kertynyt näyttöä siitä, että lievästikin kohonneella CRP:llä ja kardiovaskulaarisilla haittatapahtumilla olisi yhteyttä. Sama näyttää tulevan esiin myös matalien ventilaatiofunktioiden (FEV1)ja keuhkoputkien yliärtyvyyden suhteen ranskalaisten tekemän tutkimuksen perusteella. Mukana oli 259 astmatyyppisistä oireista kärsivää, joille tehtiin metakoliini-inhalaatioaltistus ja määritettiin seerumin CRP erittäin tarkalla menetelmällä. Kirjoittajien mukaan tulokset osoittavat, että systeeminen tulehdusprosessi voisi olla myös astmatyyppisten oireiden taustatekijänä. Inflammaatiotahan on hoidettu hengitettävillä steroideilla; pitäisikö hoitoa pyrkiä saamaan vielä syvemmälle? Systeemiset steroidit ja niiden sivuvaikutukset toki tunnetaan.

Lyhyesti: Ehkä paperikonsultaatio riittää sittenkin

Oxfordin Radcliffen sairaalassa arvioitiin, miten perusterveydenhuollon lääkärit suhtautuvat paperikonsultaatiovastauksiin. Sairaanhoitopiirin hematologi sai tiettynä aikana 274 lähetettä. Näistä vajaa puolet eli 121 sai palautteen kirjallisena ilman potilaan käyntiä poliklinikalla. Muut potilaat tarvitsivat esim. luuydinnäytteen tai muuta erityistason tutkimusta ja hoitoa. Tavallisin syy vain kirjallisena annettuun konsultaatiovastaukseen oli suurentunut MCV-arvo tai ilmeinen raudan tai B12-vitamiinin puutos. Sen sijaan esim. lymfooma ja krooninen lymfaattinen leukemia käsiteltiin tietenkin aina vastaanotolla. 101 lääkäriä 104:stä piti paperikonsultaatiovastausta riittävänä. Kaksi lääkäriä piti systeemiä epätyydyttävänä. Selvitys osoittaa, että paperikonsultaatiovastaukset ovat tietyissä tilanteissa, ainakin hematologian alalla, riittävä konsultaation muoto.

Robert Paul

Lyhyesti: Prostatabiopsioiden lukumäärää voi lisätä

Lisääntynyt näytemäärä on ollut viime aikojen suuntaus prostatabiopsioissa, koska 19-31 % tuumoreista jää löytymättä sekstanttibiopsioilla. Toimenpiteen aiheuttama verenvuoto voi tulla rektumista, tai ilmetä myös hematuriana tai hematospermiana. Näitten esiintymistä seitsemän näytteenottoa seuranneen päivän aikana selvitettiin lontoolaisessa sairaalassa kyselytutkimuksella. Vain rektaalista verenvuotoa esiintyi merkittävästi enemmän, jos näytteitä otettiin 8:sta tai 12 kohdasta kuuden asemesta, mutta sen kesto oli kaikissa kolmessa ryhmässä sama. Vakavia komplikaatioita kehittyi aniharvoin. Johtopäätös on, että prostatakarsinooman diagnosointitarkkuutta voidaan turvallisesti lisätä ottamalla kuuden asemesta kerralla 12 näytettä.

Ossi Lindell