Biopsioida vai eikö - kas siinä pulma!

Shakespieremaisesti mukailtu pääkirjoituksen otsikko keuhkoalan lehdessä pitää sisällään ongelman siitä, onko American-European Consensus Conferencen määritelmän mukaisen aikuisen hengitysvaikeusoireyhtymän (ARDS) yhteydessä syytä tehdä avointa keuhkobiopsiaa, tämä kun vaatii anestesiaa ja sisältää riskejä. Missään tapauksessa ei toimenpidettä pidetäkään ensivaiheen diagnostiikkana diffuusin alveolaarisen vaurion tms. syyn selvittämisessä.

Hannu Puolijoki

Sikiömenetyksestä koituva riski seuraavassa raskaudessa

Eri syistä johtuva sikiön kohdunsisäinen kuolema tapahtuu noin kolmessa raskaudessa tuhannesta. Aiempi sikiön menetys on yleisesti tunnettu seuraavan raskauden riskitekijä, mutta riskin suuruus ja yksityiskohdat eivät ole olleet kunnolla tiedossa. Tämän takia tutkittiin Ruotsin syntymärekisteristä tiedot vuosilta 1983-1997 niistä 410 021 synnyttäjästä, joilla tänä aikana oli ensimmäinen ja toinen synnytys. Jos ensimmäinen lapsi oli täysiaikainen ja normaalipainoinen, esiintyi seuraavassa raskaudessa loppuraskauden sikiömenetys 2,4 tapauksessa tuhatta synnytystä kohden. Jos ensimmäinen lapsi syntyi ennen 32. raskausviikon ikää ja oli lisäksi raskauden kestoon nähden pienipainoinen (-2 SD alle keskiarvon), esiintyi loppuraskauden sikiömenetys 19,0 tapauksessa tuhatta synnytystä kohden. Sinänsä nämä tulokset eivät kliinikkoa hämmästytä, mutta ne kartoittavat riskin suuruutta ja ovat sovellettavissa myös Suomen tilanteeseen.

Pertti Kirkinen

Mistä uudet antibiootit?

Lancetissa julkaistussa kirjoituksessa esitetään huoli siitä, ettei uusia antibiootteja ole näköpiirissä, vaikka erilaiset infektio-ongelmat lisääntyvät. Virikkeen artikkelille antoi USA:n infektiolääkäreiden esitys varojen suuntaamiseksi mikrobilääkkeiden kehittämiseen. Rahaahan on, kuten Yhdysvaltain hallituksen yli 5 miljardin dollarin satsaus bioterrorismiin osoittaa.

Heikki Arvilommi

Lyhyt sädehoito helpottaa keuhkosyövän oireita

Diagnoosivaiheessa yli 70 % keuhkosyövistä on levinnyt paikallisesti laajalle. Silloin taudin parantaminen ei ole mahdollista ja lääkärin tavoitteena on oireiden hyvä hoito. Sädehoito helpottaa hengenahdistusta ja veriyskää jopa 90 %:lla potilaista. Sädehoitoa annetaan pieninä päiväannoksina, fraktioina, jolloin sädehoidon haittoja vältetään ja päästään suurempaan kokonaisannokseen.

Sirkku Jyrkkiö

Lyhyesti: Naisilla tehokkaat neutrofiilit

In vitro -työssä todettiin, että terveiltä naisilta eristetyt neutrofiilit kuolevat spontaanisti n. viidenneksen hitaammin kuin terveiltä miehiltä eristetyt neutrofiilit. Estradiolin tai progesteronin tai molempien lisääminen elatusliuokseen suurensi tätä eroa. Todettiin siis, että naisten neutrofiilien apoptoosi on hitaampi kuin miesten. Naisneutrofiilit olivat in vitro myös tehokkaampia hoitamaan tulehdusta kuin miesneutrofiilit. Onkin tunnettu asia, että fertiili-ikäisillä naisilla on vähemmän sepsiksiä kuin vastaavanikäisillä miehillä ja että ero pienenee vaihdevuosien jälkeen. Ehkäpä syy on tehokkaammassa neutrofiilifunktiossa?

Robert Paul

Lyhyesti: Työperäinen astma mallina muunkin astman kehittymiselle

Kanadassa selvitettiin työperäisen astman mekanismeja ja etenkin tulehduksen pysyvyyttä, vaikka altistus loppuisikin. Kohteena oli 133 työperäistä astmaatikkoa, joiden tilannetta (kysely altistuksesta yms, ventilaatiofunktiot ja metakoliiniherkkyys) tutkittiin uudelleen noin 9 vuotta altistuksen loppumisesta. Tyydyttävät näytteet saatiin 98:lta. Henkilöt jaettiin ryhmiin sen mukaan oliko metakoliiniherkyys korjaantunut, parempi vai ennallaan. Niillä, joilla korjaantumista ei ollut tapahtunut, olivat yskösten eosinofiilien sekä interleukiini-8:n ja neutrofiiliperäisen myeloperoksidaasin pitoisuudet korkeampia kuin muilla ryhmillä. Tutkijoiden mukaan havainto osoittaa tulehduksen olevan takana, jos oireisto jatkuu vaikka altistus loppuukin. Pääkirjoituksessa tutkimusta rajoitteineenkin pidetään merkittävänä mallina muunkin aikuisastman luonnollisen kulun ja mekanismien viidakon suhteen.

Lyhyesti: Sepelvaltimo-operaatiosta hyötyä myös COPD:ssa

Keuhkoahtaumataudilla ja sepelvaltimotukkeamilla on usein taustatekijänä mm. tupakointia. Siispä ei ole ihme, että sepelvaltimon ohitusleikkaukseen on ehdolla usein myös varsin pitkälle edennyttä COPD:ia sairastavia. Israelilaiset tutkivat vuosina 1991-1993 leikattujen 37 COPD-potilaan selvitymistä verrokkeihin (n = 37) suhteutettuna: 13 ko. ryhmästä kuoli (pääosin arytmioihin) n. 9 vuoden seurannassa, verrokeista 3. COPD-potilailla oli enemmän sairaalahoitoja melko pian leikkauksen jälkeen ja myös elämänlaatu operaatiota edeltävää aikaa heikompi. Pitkäaikaisseurannassa elämänlaatu kohosi, joskin korkea ikä ja matala FEV1 olivat riippumattomia menehtymiselle altistavia tekijöitä myöhäisseurannassa. COPD:n luonnolliseen kulkuun nähden operaatiosta oli tutkijoiden mukaan hyötyä.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Tappoiko West Nile -virus Aleksanteri Suuren?

Aleksanteri Suuri kuoli vuonna 323 eKr. Babylonian kaupungissa lähellä nykyistä Bagdadia. Tämä 32-vuotias maailmanvalloittaja menehtyi kahdessa viikossa tautiin, jonka tärkeimpiä oireita olivat hengitysvaikeudet, ihottuma ja maksan toiminnan häiriöt. Kreikkalainen historioitsija Plutarchos kertoo korppien käyttäytyneen oudosti Aleksanterin saapuessa Babyloniaan: ne nokkivat toisiaan ja saattoivat pudota kuolleina maahan kesken lennon. Näiden tietojen perusteella amerikkalaistutkijat väittävät nyt, että sekä Aleksanterin että korppien tauti oli West Nile -viruksen aiheuttama. Näin saatiin taas yksi tauti lisää Aleksanterin kuolemansyiden pitkään listaan.

Matti Viljanen

Vastaanottomittaukset edelleen verenpaineen hoidon peruskivi

Kun terveydenhuollon toimijoita on olevinaan liian vähän ja kaikilla aina kiire, pitää kaikki tarpeeton karsia. Miksipä ei siis siirrettäisi verenpaineen mittaamista potilaiden itsensä huoleksi.

Seppo Y.T. Junnila

Sibutramiini auttaa ahmimishäiriössä

Ahmimishäiriön lääkehoidossa on useimmiten käytetty serotoniiniselektiivisiä lääkeaineita. Myös serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa estävästä venlafaksiinista on raportoitu myönteisiä tuloksia. Näillä lääkkeillä ei uskota kuitenkaan olevan suoranaista vaikutusta potilaiden painoon. Tämän vuoksi tutkijat tekivät 3 kuukautta kestäneen, lumekontrolloidun kaksoissokkokokeen sibutramiinilla, jota käytetään lihavuuden hoidossa ja joka myös estää serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa. Sibutramiinia 30 mg:aa päivässä saaneet laihtuivat runsaat 7 kg (lumeryhmässä paino nousi 1,4 kg), heidän ahmimiskäyttäytymisensä väheni ja masennuksensa parani selvästi enemmän kuin lumeryhmässä. Suun kuivuminen ja ummetus olivat yleisimmät sivuvaikutukset. Näyttääkin siltä, että ainakin lumelääkkeeseen verrattuna sibutramiini on tehokas ahmimishäiriön hoidossa ja tarjoaa merkittävän lisän näistä häiriöistä kärsivien kokonaishoitoon.

Raimo Kr Salokangas

Vastaus on 15 % - mikä on kysymys?

Chestin pääkirjoittaja otsikoi kannanottonsa keuhkoahtaumataudin syistä ja kehittymisen mekanismeista mielenkiintoisesti; taustalla mm. geenien ja tupakoinnin vaikutus. Pääkirjoitus kohdistuu japanilaisten työhön, missä nämä tutkivat mm. D-vitamiinia sitovan proteiinin (VDBP) geneettisen polymorfismin osuutta siihen, miksi vain osa tupakoijista (15-20 %?) saa COPD:n. Kyseinen Gc-globuliini paitsi sitoo D-vitamiinia, on myös merkittävä inflammaatioon vaikuttaja. VDBP:n geeni sijaitsee ihmisellä kromosomissa 4q11-q13, ja sillä on kolme yleistä alleelia: Gc1F, Gc1S ja Gc2.

Hannu Puolijoki

Ripulidiagnostiikan uusia tuulia

Tämä tutkimus ei varmaankaan mullista omalääkärin ripulidiagnostiikkaa, mutta panee ajatukset liikkeelle. Siinä osoitettiin ulosteen hajun riippuvan ripulin aiheuttavasta mikrobista.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Imurauhasturvotuksen käynnistäjä löytyi

Imurauhasten turpoaminen on merkki niissä tapahtuvasta taistelusta mikrobeja vastaan. Turpoaminen johtuu immuunijärjestelmän solujen hakeutumisesta rauhaseen ja lisääntymisestä siellä. Amerikkalaiset tutkijat osoittivat poistogeenisiä hiiriä käyttäen, että syöttösolut ovat avainasemassa rauhasturvotuksen käynnistymisessä, sillä kolibakteerilla infektoiduissa, syöttösoluttomissa eläimissä rauhasturvotuksia ei kehittynyt lainkaan. Turvotuksen varsinaiseksi aiheuttajaksi osoittautui syöttösolujen tuottama tuumorinekroositekijä, joka kutsuu valkosoluja paikalle. Syöttösolut eivät siis ole vain histamiinia sylkeviä kiusantekijöitä, vaan keskeisiä pelureita immuunivasteen alkuvaiheessa.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Trombiiniaktiivisuus nousee allergeenialtistuksessa

Amerikkalaiset todistivat allergeenialtistuksen nostavan trombiiniaktiivisuutta bronkoalveolaarisessa huuhtelunesteessä (BAL). Tämä lienee todennäköisesti yhteydessä tulehduksen syntymekanismeihin, ja osasyynä siis olisi fibroblastiproliferaatiokin. Tutkimuksen kohteena oli 19 atooppista astmaa sairastavaa potilasta, joilta mitattiin BAL-nesteen kasvutekijöitä ja muita parametreja ennen ja jälkeen huuhtelun. Trombiiniaktiivisuuden nousu oli yhteydessä mm. leukosyyttien paikalle saapumiseen sekä interleukiini-5:n, fibronektiinin ja TGF-1:n tasoihin. Hirudiini spesifisenä trombiini-inhibiittorina vähensi reaktiota.

(Hp)

Lyhyesti: Vakituinen partneri hidastaa HIV:n etenemistä

Sosiaalinen tuki lisää elinvuosia iäkkäillä ja vähentää kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Tuki näyttää myös parantavan HIV-potilaiden ennustetta Sveitsissä tehdyn lähes 4 000 potilaan seurantatutkimuksen mukaan. HAART (highly active antiviral therapy) -lääkitystä saavia potilaita seurattiin keskimäärin 3,6 vuotta. Pysyvässä suhteessa olevilla sekä kuolemanvaara erikseen (0,59) että taudin etenemisen riski ja kuolemanvaara yhdessä (0,76) olivat alhaisempia kuin potilailla, joilla ei ollut vakituista partneria. Tutkijoiden mukaan tulosta voidaan selittää vakituisessa suhteessa olevien paremmalla lääkehoidossa pysymisellä ja vähäisemmällä masennuksella.

Aulikki Nissinen

Lyhyesti: Kädenvääntöä keuhkoahtaumataudin lääkehoidosta

COPD:n lääkehoidossa piillevät miljardimarkkinat, ja on ymmärrettävää, että alalla toimivat lääkekehittelijät ja asiantuntijat (riippumattomat ja vähemmän sitä olevat) vaihtavat ajatuksia eri yhteyksissä. Nyt tuoreessa laajassa katsauksessa käydään kirjallisuutta läpi, ja päädytään tiettyyn algoritmiin hoidon osalta: pitkävaikutteiset bronkodilatoivat lääkkeet (formoteroli, salmeteroli ja tässä myös tiotropiini) ovat suosituksen kärjessä. Pääkirjoituksessa suhtaudutaan tehtyihin johtopäätöksiin kriittisesti varsinkin tiotropiinin näytön osalta, ja toisaalta painotetaan kiinteän inhaloitavan steroidi+bronkodilataattori-kombinaation merkitystä, eli keskustelu jatkuu...

Hannu Puolijoki

Antibioottien käyttö ja rintasyöpä - onko niillä yhteyttä?

Suomalaisiakin tutkijoita askarruttanutta kysymystä yritettiin selvittää amerikkalaisvoimin tuoreessa tapaus-verrokkitutkimuksessa, jonka aineisto kerättiin Washingtonin osavaltion terveysohjelman osanottajista vuosina 1993-2001. Mukaan tarkasteluun pääsi 2 266 rintasyöpäpotilasta, joille etsittiin 7 953 verrokkia.

Seppo Y.T. Junnila

Rokotushoitoa munuaissyöpään

Puolet munuaissyöpään sairastuneista potilaista paranee leikkaushoidolla. Taudin uusiutumista ei voi estää interferonilla, vaikka se jarruttaa melko hyvin etäpesäkkeisen taudin kulkua. Solunsalpaajista ei ole apua munuaissyövän hoidossa. Rokotushoitoa on jo aiemmin ehdotettu munuaissyövän hoitoon, mutta tulokset ovat olleet vaatimattomia.

Sirkku Jyrkkiö

Synnytysamme on hyvä vaihtoehto avautumisvaiheessa

Synnytyksen hidastuminen kohdunsuun avautumisvaiheessa on varsin yleinen ongelma. Taustalla voi olla monia syitä, jotka synnytyslääkärin on tapauskohtaisesti arvioitava. Mikäli alatiesynnytyksen jatkuminen on mahdollista, tarvitaan useimmiten supistustoiminnan ja synnytysanalgesian parantamista. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa esimerkiksi oksitosiinin käytöllä, kalvojen puhkaisulla ja epiduraalipuudutuksella. Myös synnytysamme osoittautui hyväksi, jopa merkitsevästi edellisiä keinoja paremmaksi tavaksi tilanteessa, jossa ensisynnyttäjän kohdunsuun avautuminen hidastui aktiivissa 1. synnytysvaiheessa. Mikäli tässä tilanteessa valittiin lämmin ammekylpy, maksimikestoltaan 4 tuntia, riski epiduraalipuudutuksen tarpeeseen oli 0,71, oksitosiinin tarpeeseen 0,74 tai ylipäätänsä mihinkään obstetrisen intervention tarpeeseen 0,81 verrattuna hoitoon, jossa heti turvauduttiin oksitosiiniin, kipulääkkeisiin tai kalvojen puhkaisuun. Synnytystavoissa ei ollut ryhmien välisiä eroja, mutta ammeryhmästä joutui useampi lapsi hoitoon neonataaliyksikköön. Neonataalihoidon tarve ei kuitenkaan ollut suoranaisesti yhdistettävissä synnytysammeen käyttöön. Tutkijoiden mielestä ammeen käyttö on hyvä vaihtoehto, mikäli synnytyksen ensimmäisen vaihe hidastuu. Veteen synnyttäminen, joka myös on yleistä monissa maissa, vaatii omat valmiutensa ja käytännöt, joilla eliminoidaan vastasyntyneen ongelmia ja äidin repeämä- ja vuotoriskejä.

Pertti Kirkinen

Johtuuko uskonnollisuuskin serotoniinista?

Ruotsissa on tutkittu, miksi toiset meistä uskovat henkiin. Terveet tutkittavat täyttivät luonteenpiirteitä kartoittavan kyselyn ja lisäksi heiltä määritettiin PET-tekniikalla serotoniinireseptorien aktiivisuus aivojen eri osissa. Kun kyselyn ja kuvauksen tulokset korreloitiin keskenään, kävi ilmi, että serotoniinin sitoutumispotentiaali korreloi vastakkaisesti uskonnollista käyttäytymistä ja asenteita kuvaavien luonteenpiirteiden kanssa. Tarkempi analyysi osoitti, että uskonnollisuutta kuvaavasta osioryhmästä korrelaatio ilmeni sellaisten osioiden kohdalla, jotka kuvasivat hyväksyvää spirituaalista eli hengellistä asennoitumista. Nämä ihmiset hyväksyvät yliaistilliset havainnot ja asiat, kun taas heidän vastakohtansa suosivat reduktionistista ja empiiristä maailmankuvaa. Näyttääkin ilmeiseltä, että serotoniinijärjestelmä muodostaa biologisen pohjan hengellisille kokemuksille. Usein ajatellaan, että uskonnollinen käyttäytyminen on ympäristö- ja kulttuurisidonnaista. Kuitenkin kaksos- ja adoptiotutkimuksen mukaan noin 50 % yksilöiden välisen uskonnollisuuden vaihtelusta selittyy geneettisillä tekijöillä. Tämäkin tutkimus tukee uskonnollisen ajattelun ja biologisten ominaisuuksien keskinäistä yhteyttä. Lopuksi tutkijat pohtivatkin, voitaisiinko kiihkouskonnollisuus selittää moninkertaisilla eroilla aivojen serotoniiniaktiivisuudessa.

Raimo K.R. Salokangas