Vastaus on 15 % - mikä on kysymys?

Chestin pääkirjoittaja otsikoi kannanottonsa keuhkoahtaumataudin syistä ja kehittymisen mekanismeista mielenkiintoisesti; taustalla mm. geenien ja tupakoinnin vaikutus. Pääkirjoitus kohdistuu japanilaisten työhön, missä nämä tutkivat mm. D-vitamiinia sitovan proteiinin (VDBP) geneettisen polymorfismin osuutta siihen, miksi vain osa tupakoijista (15-20 %?) saa COPD:n. Kyseinen Gc-globuliini paitsi sitoo D-vitamiinia, on myös merkittävä inflammaatioon vaikuttaja. VDBP:n geeni sijaitsee ihmisellä kromosomissa 4q11-q13, ja sillä on kolme yleistä alleelia: Gc1F, Gc1S ja Gc2.

Hannu Puolijoki

Ripulidiagnostiikan uusia tuulia

Tämä tutkimus ei varmaankaan mullista omalääkärin ripulidiagnostiikkaa, mutta panee ajatukset liikkeelle. Siinä osoitettiin ulosteen hajun riippuvan ripulin aiheuttavasta mikrobista.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Imurauhasturvotuksen käynnistäjä löytyi

Imurauhasten turpoaminen on merkki niissä tapahtuvasta taistelusta mikrobeja vastaan. Turpoaminen johtuu immuunijärjestelmän solujen hakeutumisesta rauhaseen ja lisääntymisestä siellä. Amerikkalaiset tutkijat osoittivat poistogeenisiä hiiriä käyttäen, että syöttösolut ovat avainasemassa rauhasturvotuksen käynnistymisessä, sillä kolibakteerilla infektoiduissa, syöttösoluttomissa eläimissä rauhasturvotuksia ei kehittynyt lainkaan. Turvotuksen varsinaiseksi aiheuttajaksi osoittautui syöttösolujen tuottama tuumorinekroositekijä, joka kutsuu valkosoluja paikalle. Syöttösolut eivät siis ole vain histamiinia sylkeviä kiusantekijöitä, vaan keskeisiä pelureita immuunivasteen alkuvaiheessa.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Trombiiniaktiivisuus nousee allergeenialtistuksessa

Amerikkalaiset todistivat allergeenialtistuksen nostavan trombiiniaktiivisuutta bronkoalveolaarisessa huuhtelunesteessä (BAL). Tämä lienee todennäköisesti yhteydessä tulehduksen syntymekanismeihin, ja osasyynä siis olisi fibroblastiproliferaatiokin. Tutkimuksen kohteena oli 19 atooppista astmaa sairastavaa potilasta, joilta mitattiin BAL-nesteen kasvutekijöitä ja muita parametreja ennen ja jälkeen huuhtelun. Trombiiniaktiivisuuden nousu oli yhteydessä mm. leukosyyttien paikalle saapumiseen sekä interleukiini-5:n, fibronektiinin ja TGF-1:n tasoihin. Hirudiini spesifisenä trombiini-inhibiittorina vähensi reaktiota.

(Hp)

Lyhyesti: Vakituinen partneri hidastaa HIV:n etenemistä

Sosiaalinen tuki lisää elinvuosia iäkkäillä ja vähentää kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Tuki näyttää myös parantavan HIV-potilaiden ennustetta Sveitsissä tehdyn lähes 4 000 potilaan seurantatutkimuksen mukaan. HAART (highly active antiviral therapy) -lääkitystä saavia potilaita seurattiin keskimäärin 3,6 vuotta. Pysyvässä suhteessa olevilla sekä kuolemanvaara erikseen (0,59) että taudin etenemisen riski ja kuolemanvaara yhdessä (0,76) olivat alhaisempia kuin potilailla, joilla ei ollut vakituista partneria. Tutkijoiden mukaan tulosta voidaan selittää vakituisessa suhteessa olevien paremmalla lääkehoidossa pysymisellä ja vähäisemmällä masennuksella.

Aulikki Nissinen

Lyhyesti: Kädenvääntöä keuhkoahtaumataudin lääkehoidosta

COPD:n lääkehoidossa piillevät miljardimarkkinat, ja on ymmärrettävää, että alalla toimivat lääkekehittelijät ja asiantuntijat (riippumattomat ja vähemmän sitä olevat) vaihtavat ajatuksia eri yhteyksissä. Nyt tuoreessa laajassa katsauksessa käydään kirjallisuutta läpi, ja päädytään tiettyyn algoritmiin hoidon osalta: pitkävaikutteiset bronkodilatoivat lääkkeet (formoteroli, salmeteroli ja tässä myös tiotropiini) ovat suosituksen kärjessä. Pääkirjoituksessa suhtaudutaan tehtyihin johtopäätöksiin kriittisesti varsinkin tiotropiinin näytön osalta, ja toisaalta painotetaan kiinteän inhaloitavan steroidi+bronkodilataattori-kombinaation merkitystä, eli keskustelu jatkuu...

Hannu Puolijoki

Antibioottien käyttö ja rintasyöpä - onko niillä yhteyttä?

Suomalaisiakin tutkijoita askarruttanutta kysymystä yritettiin selvittää amerikkalaisvoimin tuoreessa tapaus-verrokkitutkimuksessa, jonka aineisto kerättiin Washingtonin osavaltion terveysohjelman osanottajista vuosina 1993-2001. Mukaan tarkasteluun pääsi 2 266 rintasyöpäpotilasta, joille etsittiin 7 953 verrokkia.

Seppo Y.T. Junnila

Rokotushoitoa munuaissyöpään

Puolet munuaissyöpään sairastuneista potilaista paranee leikkaushoidolla. Taudin uusiutumista ei voi estää interferonilla, vaikka se jarruttaa melko hyvin etäpesäkkeisen taudin kulkua. Solunsalpaajista ei ole apua munuaissyövän hoidossa. Rokotushoitoa on jo aiemmin ehdotettu munuaissyövän hoitoon, mutta tulokset ovat olleet vaatimattomia.

Sirkku Jyrkkiö

Synnytysamme on hyvä vaihtoehto avautumisvaiheessa

Synnytyksen hidastuminen kohdunsuun avautumisvaiheessa on varsin yleinen ongelma. Taustalla voi olla monia syitä, jotka synnytyslääkärin on tapauskohtaisesti arvioitava. Mikäli alatiesynnytyksen jatkuminen on mahdollista, tarvitaan useimmiten supistustoiminnan ja synnytysanalgesian parantamista. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa esimerkiksi oksitosiinin käytöllä, kalvojen puhkaisulla ja epiduraalipuudutuksella. Myös synnytysamme osoittautui hyväksi, jopa merkitsevästi edellisiä keinoja paremmaksi tavaksi tilanteessa, jossa ensisynnyttäjän kohdunsuun avautuminen hidastui aktiivissa 1. synnytysvaiheessa. Mikäli tässä tilanteessa valittiin lämmin ammekylpy, maksimikestoltaan 4 tuntia, riski epiduraalipuudutuksen tarpeeseen oli 0,71, oksitosiinin tarpeeseen 0,74 tai ylipäätänsä mihinkään obstetrisen intervention tarpeeseen 0,81 verrattuna hoitoon, jossa heti turvauduttiin oksitosiiniin, kipulääkkeisiin tai kalvojen puhkaisuun. Synnytystavoissa ei ollut ryhmien välisiä eroja, mutta ammeryhmästä joutui useampi lapsi hoitoon neonataaliyksikköön. Neonataalihoidon tarve ei kuitenkaan ollut suoranaisesti yhdistettävissä synnytysammeen käyttöön. Tutkijoiden mielestä ammeen käyttö on hyvä vaihtoehto, mikäli synnytyksen ensimmäisen vaihe hidastuu. Veteen synnyttäminen, joka myös on yleistä monissa maissa, vaatii omat valmiutensa ja käytännöt, joilla eliminoidaan vastasyntyneen ongelmia ja äidin repeämä- ja vuotoriskejä.

Pertti Kirkinen

Johtuuko uskonnollisuuskin serotoniinista?

Ruotsissa on tutkittu, miksi toiset meistä uskovat henkiin. Terveet tutkittavat täyttivät luonteenpiirteitä kartoittavan kyselyn ja lisäksi heiltä määritettiin PET-tekniikalla serotoniinireseptorien aktiivisuus aivojen eri osissa. Kun kyselyn ja kuvauksen tulokset korreloitiin keskenään, kävi ilmi, että serotoniinin sitoutumispotentiaali korreloi vastakkaisesti uskonnollista käyttäytymistä ja asenteita kuvaavien luonteenpiirteiden kanssa. Tarkempi analyysi osoitti, että uskonnollisuutta kuvaavasta osioryhmästä korrelaatio ilmeni sellaisten osioiden kohdalla, jotka kuvasivat hyväksyvää spirituaalista eli hengellistä asennoitumista. Nämä ihmiset hyväksyvät yliaistilliset havainnot ja asiat, kun taas heidän vastakohtansa suosivat reduktionistista ja empiiristä maailmankuvaa. Näyttääkin ilmeiseltä, että serotoniinijärjestelmä muodostaa biologisen pohjan hengellisille kokemuksille. Usein ajatellaan, että uskonnollinen käyttäytyminen on ympäristö- ja kulttuurisidonnaista. Kuitenkin kaksos- ja adoptiotutkimuksen mukaan noin 50 % yksilöiden välisen uskonnollisuuden vaihtelusta selittyy geneettisillä tekijöillä. Tämäkin tutkimus tukee uskonnollisen ajattelun ja biologisten ominaisuuksien keskinäistä yhteyttä. Lopuksi tutkijat pohtivatkin, voitaisiinko kiihkouskonnollisuus selittää moninkertaisilla eroilla aivojen serotoniiniaktiivisuudessa.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Valkean aineen kirkastumat = masennuksen huono ennuste

Aivojen valkean aineen kirkastumat ovat masennuksesta kärsivillä ikääntyneillä selvästi yleisempiä kuin muilla ikääntyneillä. Näiden kirkastumien on arveltu kuvaavan valkean aineen hermoratavaurioita ja olevan etiologisessa yhteydessä masennukseen. Sataa yli 60-vuotiasta masennuspotilasta koskevassa tutkimuksessa otettiin aivojen MRI hoidon alussa ja 2 vuotta sen jälkeen. Seuranta-aikana kirkastumat lisääntyivät toipuneista 11,5 %:lla, kun vastaava luku ei-toipuneilla oli 31,6 % (p = 0,01). Regressioanalyysissä valkoisen aivoaineen kirkastumien volyymin kasvu yhdistyi erittäin voimakkaasti huonoon ennusteeseen. Ei kuitenkaan ole varmaa, johtuuko masennus pienistä verisuonitukoksista vai altistaako se niille. Joka tapauksessa ikääntyvien masennuspotilaiden kohdalla myös heidän verenkiertoelimistönsä tila tulee tarkasti selvittää ja aiheen ilmaantuessa tulee masennuksen ohella hoitotoimenpiteet kohdistaa myös verenkiertosairauksien hoitoon ja ennalta ehkäisyyn.

(Rs)

Lyhyesti: Tupakoinin jatkaminen heikentää keuhkosyövän ennustetta

Monen keuhkosyöpäpotilaan on kuultu sanovan, että eihän sitä tupakointia enää kannata lopettaa. Toisiin päätelmiin ovat päätyneet jenkit 1 155 keuhkosyöpäpotilaan kohortissa. Ajankohtainen tupakointi oli käänteisessä yhteydessä hoidolla (kirurginen ja/tai kemoterapia ja/tai sädehoito) saatuihin tuloksiin. Tupakointi huononsi ennustetta vaarasuhteen ollessa 1,37 (95 %:n luottamusväli 1,18-1,59, p < 0,001). Eli myös keuhkosyövän dignosointihetkellä kannattaa tupakointi lopettaa!

Lyhyesti: Häätyykö helikobakteerin mukana syöpäkin?

Mahan helikobakteeri-infektio altistaa paitsi haavalle myös syövälle. Voisikohan helikobakteerin häätö ehkäistä myös mahalaukun syöpää? Tämä kysymys asetettiin Kiinassa Fujianin maakunnassa kymmenisen vuotta sitten. Noin 800 bakteerin kantajaa sai häätöhoidon ja toinen mokoma lumelääkettä. Sitten jäätiin seuraamaan syövän syntymistä noin kahdeksan vuoden ajaksi. Hoitoryhmään niitä kertyi 7 ja verrokeille 11. Ero ei ole merkitsevä. Mutta jos joukosta karsittiin yksilöt, joilla oli jo alussa syöpää edeltävä muutos limakalvolla (atrofia tai metaplasia), tulos muuttui. Kumpaankin ryhmään jäi noin 500 alunalkaen ihan tervemahaista. Näistä häätöryhmään ei osunut yhtään syöpää, kun verrokeista 6 sai syövän. Luvut ovat pieniä, mutta ero on kuitenkin tilastollisesti merkitsevä. Eli vihje häätöhoidon syöpää ehkäisevästä vaikutuksesta on saatu.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Uutta vai vanhaa syövän hoitoa?

Lääkärikunnassa elää tiukasti usko, että tutkimusohjelmassa annettu syövän hoito ja seuranta parantavat potilaan ennustetta. Tätä uskomusta on käytetty perusteena houkuteltaessa potilaita tutkimusohjelmiin. Tieteellinen näyttö ei valitettavasti tue yleistä käsitystä. Tutkimusohjelmia tarvitaan, jotta hoitoja voidaan parantaa tulevaisuudessa. Yksittäisen potilaan kohdalla ei voida kuitenkaan tietää, onko hänen tutkimusohjelmassa saamansa hoito yhtään tehokkaampaa kuin tavallinen hoito. Potilasta saattaa lohduttaa se, jos hänelle suodaan mahdollisuus tavata samaa lääkäriä ja hoitajaa tutkimusohjelman ajan. Pitkäaikainen ja hyvä hoitosuhde lienee eduksi potilaalle joka tapauksessa. Lääkäristäkin on mukava tavata tuttuja potilaita.

Sirkku Jyrkkiö

Myeloomassa tandemilla

Myelooman hoito on kehittynyt huimasti sitten MP-kuurien (melfalan-prednison). Varsinkin juuri nuorilla potilailla on edellytykset aiempaa tuloksellisempaan hoitoon.

Robert Paul

Mielialalääkitys vähentää myös nuorten itsemurhia

Masennuksen parantunut hoito on vähentänyt itsemurhia. Toisaalta on kuitenkin väitetty, että koska alueilla, joilla mielialalääkkeiden käyttö on suurta, on myös korkeita itsemurhalukuja, uudet serotoniinilääkkeet voivat jopa lisätä itsemurhia varsinkin nuorilla. Amerikkalaisessa tutkimuksessa verrattiin aluekohtaisesti nuorten käyttämien mielialalääkkeiden määriä ja heidän ikäryhmässään esiintyviä itsemurhia. Ensinnäkin mielialalääkkeiden käyttö yli kuusinkertaistui, mutta itsemurhien määrä laski lähes 10 %. Tosiaankin, alueilla, joilla nuoret käyttivät paljon mielialalääkkeitä, ilmeni myös enemmän itsemurhia. Tämä yhteys näkyi käytännössä eri sukupuoli-, ikä-, rotu- ja sosiaaliryhmissä. Kuitenkin niillä alueilla, joilla lääkkeiden käyttö lisääntyi vuodesta 1990 vuoteen 2000 eniten, nuorten itsemurhat vähenivät merkitsevästi eniten. Muutos oli selvin pojilla, 15-19-vuotiailla ja alemmassa sosiaaliryhmässä. Vaikka tällaiseen aluevertailuun liittyy vaikeasti hallittavia sekoittavia tekijöitä, puhuu tutkimus vahvasti sen puolesta, että väestötasolla mielialalääkityksellä voidaan ehkäistä nuorten itsemurhia. Näyttää lisäksi siltä, että nuoret miehet ja alemman sosiaaliluokan nuoret hyötyvät lääkehoidosta eniten.

Raimo K.R. Salokangas

Keuhkosyöpäpotilaan lyhyt odotusaika = huono ennuste?

Hieman paradoksaaliseen tuntuiseen lopputulokseen päätyivät länsinaapurimme Uppsalassa ja Västmanlandissa koskien hoidon odotusajan vaikutusta ei-pienisoluisen keuhkosyövän (NSCLC) ennusteeseen. Tuloksella on kuitenkin looginen selityksensä.

Hannu Puolijoki

Humaaniin vuorovaikutukseen tarvitaan pikkuaivoja

Kyky päätellä mitä toinen ihminen ajattelee ja tuntee on perustavaa laatua oleva inhimillisen vuorovaikutuksen ominaisuus. Mutta voidaanko tämä inhimillisen kanssakäymisen kyky lokalisoida joihinkin kohtiin aivoissa? Amerikkalaiset tutkijat paneutuivat tähän kysymykseen antamalla terveiden koehenkilöiden luoda mielikuvituskertomuksen toisen ihmisen mielentilasta kehotuksella: Kuvittele, että istut puiston penkillä miehen tai naisen vieressä ja toteat hänen itkevän. Laadi kertomus, miksi hän itkee. Tämän jälkeen he kertoivat ääneen tarinansa. Vertailutehtävänä koehenkilöt lukivat ääneen kertomusta, joka ei edellyttänyt toisen mielentilan kuvittelua. Tehtävien aikana koehenkilöiden aivojen verenkierron muutokset kuvattiin PET-tekniikalla ja analysoitiin siten, että mielikuvitustehtävän tuloksista vähennettiin lukutehtävän tulokset.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Budesonidin ja formoterolin yhdistelmästä etua COPD:ssa

Laaja monikeskustutkimus COPD-potilailla tuo esiin uutta tietoa tämän sairauden ylläpitohoidosta. 1 022 potilaan aineistossa kaikki saivat alkuun kaksi viikkoa prednisolonia 30 mg/pv suun kautta sekä formoterolia 9 myyg x 2 / pv (suomalaisen laskutavan mukaan 24 myyg). Tämän jälkeen heidät satunnaistettiin saamaan kahdesti päivässä joko kiinteää yhdistelmää budesonidi-formoteroli 320/9 myyg, budesonidia 400 myyg, formoterolia 9 myyg tai lumelääkitystä. Lisälääkkeenä oli inhalaloitava terbutaliini 0,5 mg tarvittaessa. Yhdistelmää saaneet säilyivät pisimpään ilman sairauden pahenemisvaiheita. Pahenemisvaiheiden lukumäärät ryhmittäin ja oraalisen kortikosteroidin tarve olivat loogisesti käänteisiä. Havainto poikinee kliinisiä lisätutkimuksia; pelkällä inhalaloitavalla steroidilla kun COPD:n hoito on ollut huonosti vaikuttavaa.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Miksi toipuminen vaihtelee?

Sataa onnettomuudessa vammautunutta ja tehoyksikössä hoidettua potilasta koskeneessa tutkimuksessa kartoitettiin prospektiivisesti niitä tekijöitä, jotka ennakoivat työstä poissaoloa hoitoa seuranneen vuoden aikana. Monimuuttuja-analyysissä 30 % sairaslomista selittyi onnettomuuteen liittyvillä tekijöillä, joita olivat vamman vaikeusaste, onnettomuustyyppi, potilaan subjektiivinen itsearviointi onnettomuuden vaikeudesta ja sen työhön liittyvistä seurauksista. Vaikka muut onnettomuuteen ja vamman vaikeusasteeseen liittyvät tekijät oli otettu huomioon, potilaan oma arvio onnettomuuden vaikeuden vakavuudesta ja työssä selviytymisestä ennusti merkitsevästi, miten nopeasti hän palasi työhön. Koska mukana tutkimusten mukaan usein on psykologisia ongelmia, tulisi nämä aktiivisesti ottaa huomioon heti kuntoutusvaiheen alussa.

Raimo Kr Salokangas