Lisätehoa dementian hoitoon

Memantiini on ns. NMDA (N-metyyli-D-aspartaatti) -reseptorin salpaaja, joka vaikuttaa toisenlaisella mekanismilla dementiaa hidastavasti kuin aiemmat asetyylikoliiniesteraasin estäjät (AKE). Memantiinia on tutkittu ja käytetty eniten keskivaikean ja vaikean dementian hoidossa. Olisikin teoreettisesti perusteltua yhdistää AKE:a ja memantiinia dementian hoidossa. Satunnaistetulla, sokkoutetulla ja kontrolloidulla asetelmalla selvitettiin donepetsiiliä jo saavien keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneiden potilaiden joukossa, tuoko memantiini lisätehoa dementian hoitoon. Yhteensä 404 potilasta satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai donepetsiilia 5-10 mg/vrk sekä memantiinia 5-20 mg/vrk ja toinen donepetsiilin lisäksi lumetta.

Kaisu Pitkälä

Keuhkosyöpään leikkauksen jälkeen solunsalpaajaa

Keuhkosyöpä on yleinen ja huonoennusteinen tauti. Vain pienelle osalle potilaista voidaan harkita leikkausta, joka on ainoa taudin parantava hoito. Osa leikatuistakin potilaista saa taudin uudelleen. Monissa syövissä leikkauksen jälkeen annettava solunsalpaajahoito eli ns. liitännäishoito vähentää taudin uusiutumisen riskiä. Aiemmissa tutkimuksissa leikkauksen jälkeen annetusta solunsalpaajasta ei ole ollut hyötyä keuhkosyöpäpotilaille.

Sirkku Jyrkkiö

Erillinen haimansiirto ei ole valinnaishoito

Kun Suomessa vielä pohditaan haimansiirtoja, on niitä USA:ssa tehty pian kymmenen vuoden aikana yli 5 000. Haimansiirron indikaationa pidetään hyvin labiilia diabetesta. Jos potilas tarvitsee munuaissiirron diabeettisen nefropatian takia, on syytä tehdä haimansiirto - jos semmoisen meinaa tehdä - saman leikkauksen yhteydessä, sillä tämä vähentää leikkauskomplikaatioita ja immuunisuppressio hoituu samalla. Erilliseen haimansiirtoleikkaukseen liittyy erityisiä riskejä ja siksi siihen suhtaudutaan maailmalla ristiriitaisesti.

Robert Paul

Immunologiset muutokset syynä neuraaliputken sulkeutumishäiriöihin?

Neuraaliputken tavallisia kehityshäiriöitä ovat aivottomuus ja selkärankahalkio. Hedelmöitysajankohtana ja embryogeneesin aikana äidille annettu foolihappo vähentää näiden kehityshäiriöiden esiintyvyyttä jopa 70 %, myös silloin, kun äidillä ei voida todeta foolihappopuutosta. Foolihappo vaikuttaa sikiön kudoksissa, istukassa ja sikiökalvoissa sijaitsevien foolihapporeseptorien kautta neuraalikudosten kehitykseen. Näissä reseptoreissa voi olla geneettisistä syistä johtuvia häiriöitä. Myös immunologiset tekijät voivat häiritä reseptorien toimintaa. Tämä ilmeni, kun verrattiin seerumin foolihapporeseptorivasta-aineiden esiintyvyyttä terveen lapsen saaneilla naisilla ja niillä äideillä, joiden lapsella oli kyseinen kehityshäiriö. Jälkimmäisessä ryhmässä vasta-aineita oli merkitsevästi enemmän. Vasta-aineet estivät foolihapon sitoutumista sikiökalvojen, istukan ja epidermiksen solulinjoissa. Tämän autoimmunisaation syytä ei tiedetä, mutta tutkijat olettivat taustalla voivan olla vasta-ainetuotannon käynnistyminen aikaisemman keskenmenon yhteydessä. Korkea foolihappopitoisuus voisi johtaa vasta-aineiden syrjäytymiseen reseptorissa ja turvata siten sikiön riittävän foolihappotason.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Psyykkisesti sairaat ovat myös väkivallan uhreja

Psyykkisesti sairaiden aiheuttamia väkivallantekoja on meilläkin korostettu sairaansijojen vähentämisen yhteydessä. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa: psyykkisesti sairaat joutuvat tavallista useammin myös väkivallan kohteiksi. Tuoreessa englantilaisessa tutkimuksessa haastateltiin lähes 700 psykoosipotilasta ja kysyttiin heidän kokemuksistaan haastattelua edeltäneen vuoden aikana. Potilaista 16-18 % oli joutunut väkivallan uhriksi. Väkivallan uhrit olivat muita potilaita useammin huumeenkäyttäjiä, itsekin väkivaltaisia ja heillä oli usein oheissairautena persoonallisuuden häiriö. Kun potilaiden oman väkivaltakäyttäytymisen osuus otettiin huomioon, oli riski joutua väkivallan uhriksi kaksi kertaa niin suuri kuin väestössä keskimäärin. Voidaankin todeta, että yhteiskunnan suojafunktio ei kaikin osin toimi psyykkisesti sairaiden kohdalla. Tämä tulisi ottaa huomioon avohoitoa järjestettäessä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Vanhainkodeissakin kiusataan

Henkinen ja fyysinen väkivalta on tavallista myös vanhainkodeissa. Tutkittaessa 101 429 vanhainkotiasukasta heistä 294 oli joutunut toisen asukkaan aiheuttaman merkittävän fyysisen väkivallan uhriksi vuoden aikana. Joka kymmenes väkivallan uhri joutui toistuvasti ongelmiin muiden asukkaiden kanssa. Uhrit olivat muita useammin miehiä, dementoituneita ja heillä oli oireina vaeltelua, sosiaalisesti sopimatonta tai sanallisesti muita loukkaavaa käyttäytymistä. Dementiayksiköiden asukkailla oli selvästi muita suurempi riski joutua fyysisen väkivallan kohteeksi. Osalla dementoituneista asukkaista on taipumusta provosoida muissa asukkaissa väkivaltakäyttäytymistä.

(KP

Lyhyesti: Guaifenesiinilla vaikutusta yskänrefleksiin

Yskänlääkkeitä lienee kehitelty ja tutkittu niin kauan kuin lääketiedettäkin on harrastettu. Guaifenesiini on monille tuttu, yleinen aineosa yskänlääkkeissä ympäri maailmaa. Sen on yleisesti katsottu helpottavan yskää lisäämällä yskösten volyymia ja vähentämällä niiden viskositeettia. Nyt osoitettiin satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa (14 akuuttia hengitystieinfektiopotilasta ja sama määrä verrokkeja), että myös yskänrefleksin herkkyys laskee ko. lääkkeellä (400 mg kapselina tai lumelääke kahtena eri päivänä; yskärefleksin herkkyyttä tutkittiin kapsaisiinialtistuksella). Vaikutus voi olla sekä sentraalista että perifeeristä. Havainto on mielenkiintoinen, ja osoittaa, etteivät kaikki vanhat rohdot joutane romukoppaan.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Masennuksessa myös dopamiinin vajausta

Masennus on useimmiten yhdistetty serotoniinin puutteeseen. Kuitenkin tiedetään, että mielialalääkkeet vaikuttavat myös muihin välittäjäaineisiin, kuten dopamiiniin, joten masennuksen biologia voi koskea myös dopamiinia. Uuden merkkiaineen avulla tutkijat mittasivat dopamiinin transportterin affiniteettia lääkitsemättömien masennuspotilaiden ja terveiden verrokkien tyvitumakkeissa. Merkkiaineen sitoutuminen olikin potilailla voimakkaampaa ja tutkijoiden mukaan se on merkki endogeenisen dopamiinin puutteesta. Masennukseen näyttääkin liittyvän tyvitumakkeiden dopamiinin vajaus. Epäselvää on yhä, onko kyseessä puhtaasti mielialaan liittyvä vai masennuksessa usein ilmenevään psykomotoriseen hidastuneisuuteen liittyvä ilmiö dopamiiniaktiivisuuden aleneminen. Joka tapauksessa masennuksen kyseessä ollen, myös muut kuin serotonergiset aivotoiminnat ovat häiriintyneet.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Keinovirus tehtiin kahdessa viikossa

Genomisekvensoinnin pioneeri Craig Venter on taas väläyttänyt osaamistaan valmistamalla elinkykyisen viruksen kahdessa viikossa. Tämän phi-X174-viruksen 5 386 emäksen pituinen perimä kasattiin täysin synteettisesti 40 emäksen mittaisista, osittain limittyvistä oligonukleotidipätkistä. Pari vuotta sitten valmiiksi saadun keinotekoisen polioviruksen rakentamiseen meni kolme vuotta, siinä käytettiin osittain luonnon syntetisoimia osia, eikä tulos ollut edes täysin virheetön. Keinoelämän synnyttäminen näyttää nopeutuvan ällistyttävän nopeasti. Toivoa sopii, että se jatkossakin pysyy turvallisissa käsissä.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Röntgensäteet lisäävät syöpäriskiä

Diagnostiset tutkimukset aiheuttavat noin 14 % väestön saamasta säteilyrasituksesta. Yksittäisen tutkimuksen aiheuttama säteilyrasitus on vähäinen, yleensä alle 10 mGy. Atomipommin räjäytyksestä selvinneet saivat aikanaan 0-4 Gy:n annoksen. Kuvantamistutkimusten käyttö on viime vuosina lisääntynyt selvästi. Suomessa kuvauksia tehdään kansainvälisesti vertaillen maltillisesti. Englannissa röntgenkuvausten aiheuttaman syöpäriskin lisäyksen on arvioitu olevan 75. ikävuoteen mennessä 0,6 %. Tämä luku tarkoittaa Englannissa vuosittain noin 700:aa uutta syöpätapausta. Japanissa käytetään selvästi muita maita enemmän röntgentutkimuksia. Siellä syöpäriskin lisäyksen arvioidaan olevan noin 3 %. Kuvantamistutkimukset ovat tuiki tarpeellisia käytännön työssä, mutta säteilyn aiheuttamia riskejä ei pidä unohtaa. Vain lääketieteelliset perustellut tutkimukset ovat hyödyllisiä.

Sirkku Jyrkkiö

Inhalaatiosteroiditkin aiheuttavat kaihia

Jo pitkään on tiedetty systeemisten kortikosteroidien aiheuttavan kaihia, ja tutkimustuloksia on julkaistu inhaloitavien steroidienkin osalta. Hiljattain on Brittein saarilta täydennetty tietämystämme 15 479 kaihipotilaan ja saman suuruisen vakioidun (mm. ikä, sukupuoli ja muu historia) verrokkijoukon (General Practice Research Database) vertailevan tutkimuksen avulla. Keski-ikä oli 75 vuotta. Inhaloitavien steroidien käyttö jaettiin portaisiin 0-400 myyg, 410-800, 801-1600 ja yli 1600 myyg/vrk; käytössä oli etupäässä beklometasonia, vähemmän budesonidia tai flutikasonia. Inhaloitavien steroidien käytön yhteyttä kaihin esiintymiseen oli tämän selvityksen perusteella havaittavissa: kokonaisriski (OR) oli 1,58, ja se pieneni 1,1:een (95 %:n luottamusväli 1,0-1,2) kun systeemisten steroidien käyttö vakioitiin.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Pienikin annos flutikasonia tehoaa astmaan

Flutikasonin tullessa muutama vuosi sitten markkinoille katsottiin sen olevan beklometasoniin nähden kaksin verroin potentimpi inhaloitava steroidi. Uudessa Seelannissa tutkittiin nyt meta-analyysin metodein (7 tutkimusta) nuorilla ja aikuisilla astmaatikoilla (n = 2 431) oikeaa annosvalintaa välillä 200-1000 myyg/pv, tehoerot mm. FEV1-tai PEF-tasojen nousujen sekä muiden parametrien osalta eri annosportaiden välillä olivat varsin vähäisiä. Päätelmäksi jäikin, että suurin osa terapeuttisesta hyödystä saadaan jo 200 myyg:n päiväannoksella. Tosin melkoista yksilöllistä vaihtelua esiintyi, joten osalle saattaa suuremmasta annoksesta kylläkin olla selvää hyötyä. Tarvitsemme tässäkin siis lääkärin arvioimaan asiaa...

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Fobian hoito vaikuttaa alkoholismiin?

Ahdistuneisuushäiriöihin liittyy usein oheissairautena alkoholiriippuvuutta. Näiden häiriöiden keskinäistä suhdetta on tutkittu vain vähän. Saksalaisessa väestötutkimuksessa haastateltiin 14-24-vuotiaita tutkittavia 4 vuoden välein. Lähtötilanteessa todetut paniikkihäiriöt ja sosiaalinen fobia ennakoivat riskialtista alkoholinkäyttöä ja alkoholiriippuvuutta. Muilla ahdistuneisuushäiriöillä ei ollut selvää riskivaikutusta. Tulos on samansuuntainen muiden nuoruusikäisiin kohdistuvien tutkimustulosten kanssa Sen perusteella tutkijat korostavatkin fobiahäiriöistä kärsivien nuorten hoidon tarvetta. Nuori, miksei vanhempikin, käyttää alkoholia usein ahdistuneisuusoireiden itsehoitona, mikä usein kuitenkin johtaa alkoholin riskikäyttöön ja alkoholiriippuvuuteen. Nuoren fobiaoireiden hoitaminen on siten alkoholismin riskin ennalta ehkäisevää hoitoa.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Inhaloitavien steroidien tehosta kiinnostava löydös

Inhaloitavien steroidien on todettu estävän COPD:n pahenemisvaiheita, mutta tieto sairauden etenemisen estymisestä on ollut ristiriitaista. Nyt julkaistiin meta-analyysi lähinnä viimeksi mainittua asiaa osaltaan koskeneista tutkimuksista, ja tulokset ovatkin mielenkiintoisia: inhaloitavat steroidit vähentävät siltikin FEV1-tason laskua; vähän eli 7,7 ml/vuosi, mutta merkitsevästi. Uutta yhteenvetolöydöstä selittänevät mm. trialeissa nopean FEV1-laskun johdosta poispudonneet. Pääkirjoituksen laatijat menevät jopa niin pitkälle, etteivät pidä tämän jälkeen enää eettisenä lumekontrolloitujen tutkimusten suorittamista ja kehottavat aloittamaan uusia tutkimuksia mm. oikean annostuksen ja muuhun terapiaan kombinoimisen (2-sympatomimeetit jne.) löytämiseksi. Meta-analyysissa suurten annosten teho oli nimittäin matalia parempi. Löydös on mielenkiintoinen, mutta aivan pääkirjoittajien mukaan ei liene syytä kuitenkaan vielä toimia.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Syyskuun 11. vähensi itsemurhia Englannissa

Syyskuun 11. päivän tapahtumien vaikutuksia englantilaisiin tutkittiin selvittämällä muutoksia itsemurhien sekä tappojen ja murhien määrissä. Miesten itsemurhat vähenivät merkitsevästi iskua seuranneen viikon aikana. Tappojen ja murhien kohdalla vastaavaa vähenemää ei havaittu. Tulos sopii sosiologian klassikon Emil Durkheimin teoriaan, jonka mukaan ulkoinen uhka lisää ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentää itsetuhoista käyttäytymistä. Herääkin kysymys, onko juuri yksilöllisyyden eetos, joka väistämättä johtaa yhteenkuuluvaisuuden tunteen vähenemiseen, eräs keskeinen syy yhteiskunnassa siihen, että itsemurhat ovat meillä niin yleisiä.

Raimo Kr Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030