Keskenmenopotilaalla pieni makrofageja estävä sytokiini 1 -pitoisuus

Sikiön kromosomimuutos johtaa usein keskenmenoon. Useimmissa keskenmenoissa syytä tai altistavaa tekijää ei kuitenkaan voida tunnistaa. Äidin immunologisen mekanismin sopeutuminen raskauteen on edellytys raskauden jatkumiselle. Th2-välitteisen järjestelmän aktivoitumista pidetään yhtenä raskautta edesauttavana sopeutumismekanismina. Makrofageja estävä sytokiini 1 (MIC 1) vaikuttaa moniin kasvutekijöihin ja Th2-tyypin immuunijärjestelmään erityisesti äidin ja sikiön rajapinnoilla. MIC 1:n merkitys raskauden jatkumiselle ilmeni verrattaessa keskenmenopotilaiden seerumin MIC 1 -arvoja normaalisti edistyvän raskauden aikaisiin arvoihin. Keskenmenon saavilla potilailla pitoisuus oli vain kolmasosa normaaliraskauden arvosta. Tämä ero oli todettavissa kolmen viikon ajan ennen keskenmenon kliinistä ilmaantumista ja ennen äidin seerumin h-CG:n laskua. Pieni MIC 1 -pitoisuus voi aiheuttaa sikiön kudosten hylkimistä ja johtaa keskenmenoon. MIC 1:llä tai sen synteettisillä muodoilla saattaa tulevaisuudessa olla käyttöä uhkaavan keskenmenon hoidossa.

Pertti Kirkinen

Negatiivinen vuorovaikutuskehä johtaa masennukseen

Äskettäin julkaistiin kaksi tutkimusta, jotka valottavat kauniisti persoonallisuuden tai psyykkisen oireilun ja elämänmuutosten keskinäistä yhteyttä masennuksen puhkeamiseen. Yli 5 500 aikuista kaksosta täytti kyselyn, jonka perusteella arvioitiin heidän luonteensa neuroottisuus. 5-10 vuotta kyselyn jälkeen tehdyssä haastattelussa selvitettiin tutkittavilla esiintyneet elämänmuutokset ja muutokset ihmissuhteissa. Tulos oli varsin selkeä: neuroottisuus luonteessa ennakoi merkitsevästi useimpia elämänmuutoksia, kuten avioeroa ja avioristiriitoja, työttömäksi joutumista ja työongelmia, talouteen ja asumiseen liittyviä vaikeuksia, oikeudellisia ongelmia ja kaikkia mitattuja (negatiivisia) ihmissuhdemuutoksia. Tulos ei muuttunut, vaikka tutkittavan neuroottisuus perustui kaksosparin arvioon. Johtopäätös olikin, että yksilön persoonallisuus näyttelee tärkeää osaa siinä, miten usein ja minkälaisten elämänmuutosten kohteeksi hän joutuu. Kyse on yksilökehityksen myötä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta persoonallisuuden ja ympäristön kesken.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Imeväisiä uhkaava Enterobacter sakazakii yleinen ympäristössä

E. sakazakii voi aiheuttaa vakavia aivokalvotulehduksia ja suolistoinfektioita keskosille ja vastasyntyneille. Hollantilais-sveitsiläinen tutkijaryhmä tutki tehtaista otettuja näytteitä ja löysi bakteeria 9-44 prosentista näytteistä, jotka oli otettu äidinmaidonvastiketta, kaakaota, muroja, perunajauhoja tai pastaa valmistavista tehtaista. Myös kolmasosa kotitalouksista otetuista näytteistä osoittautui bakteerin saastuttamiksi. Tietomme tämän ympäristössämme yleisen patogeenin merkityksestä taudinaiheuttajana muillakin kuin imeväisillä pysyy puutteellisena niin kauan, kun sitä ei aktiivisesti etsitä. Olisikohan aika ruveta etsimään?

Matti Viljanen

Lyhyesti: ACE-genotyyppi vaikuttaa hypoksiseen vasteeseemme

ACE:tämme koodaavan geenin genotyyppi voi olla II-, ID- tai DD-tyyppiä (I=insertio, D=deleetio). Tämä tyyppi vaikuttaa mm. korkeassa ilmanalassa selviämiseen; I-alleeli johtaa vähäisempään kudosten ACE-aktiivisuuteen ja edesauttaa ohuen ilmanalan sietoa. Nyt Brittein saarilla todettiin II-variantin myös omaavan parempaa hypoksemian aiheuttamaa minuuttiventilaation kasvua kuin ID- tai DD-tyyppien. Samoin loppuhengityksen CO2-pitoisuus laski II-varianteilla muita paremmin. Tuloksilla lienee vaikutusta paitsi ohuessa ilmanalassa selviämiseen, myös esim. COPD:n tai vaikean sydämen vajaatoiminnan hoidon tai oireiden suhteen. Entäpä urheilijat - vakuttavatko ACE-geenit sihen, kenestä tulee huipputason suoriutuja?

Hannu Puolijoki

Verapamiilikin sopii sepelvaltimotautipotilaan verenpainelääkkeeksi

Kansainvälinen avoin INVEST-tutkimus tehtiin täydentämään tietämystämme sepelvaltimotautipotilaiden verenpaineen hoidosta. Tutkimuksessa satunnaistettiin noin 22 000 yli 50-vuotiasta potilasta joko verapamiili- tai atenololipohjaiseen lääkitykseen. Jos nykytavoitteiden mukaisia verenpainelukemia ei saavutettu, tehostettiin verapamiilihoitoa trandolapriililla ja atenololiin liitettiin tiatsidi. Trandolapriilia suositeltiin käytettäväksi aina, jos potilaalla oli sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa tai diabetes. Tutkimukseen ei otettu mukaan potilaita, joilla oli jo ennestään käytössä beetasalpaaja.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Koulutuksellinen perheterapia on tuloksellista maniassa

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy lääkehoidosta huolimatta suhteellisen korkea relapsien riski. Kontrolloidussa tutkimuksessa verrattiin koulutuksellisen perheterapian ja kriisiterapian vaikutusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä. Hoitojakso kesti 9 kuukautta, jona aikana perheterapiaryhmän potilaat saivat 21 istuntoa koulutuksellista psykoterapiaa ja mm. kommunikaatioharjoituksia ja kriisihoitopotilaat 2 perheistuntoa sekä kriisi-interventioita tarpeen mukaan. Molemmat ryhmät saivat mielialaa tasaavaa lääkitystä 2 vuoden ajan. Koulutuksellista terapiaa saaneilla oli vähemmän relapseja (35 %) ja pidempi terveenä oloaika kuin kriisiterapiaa saaneilla (54 %). Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoa voidaan parantaa perheterapian ja lääkehoidon muodostamalla yhdistelmähoidolla.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Häädetäänkö hiivaakin kohta ASA:lla?

Glasgowlainen tutkijaryhmä yhdisti kaksi aikaisempaa havaintoa, joiden mukaan Cancida albicans tuottaa sekä biofilmiä että prostaglandiineja. Kummankin ominaisuuden on todettu auttavan hiivaa kolonisoimaan uusia kasvualueita. Ryhmä testasi yhdeksän syklo-oksigenaasiestäjän vaikutuksia kandidan kykyyn tuottaa biofilmiä. Lääkkeistä seitsemän vähensi biofilmin tuottoa merkittävästi; voimakkain vaikutus oli asetyylisalisyylihapolla (ASA) ja diklofenaakilla. Muista testatuista lääkkeistä poiketen ASA myös tappoi lähes kaikki hiivasolut biofilmin sisällä. Kun vaikutukset vielä ilmenivät farmakologisissa pitoisuuksissa, tutkijat patistavat kandidooseja hoitavia kollegojaan tekemään kliinisiä tutkimuksia asian tiimoilta.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Prolaktiinin ja osteoporoosin suhde askarruttaa

Adenooman aiheuttama prolaktiinin liikaeritys johtaa osteoporoosiin. Useimmat psykoosilääkkeet kohottavat prolaktiinin eritystä, mutta psykoosipotilaiden osteoporoosia ei paljoakaan ole tutkittu. 14 skitsofreniaa sairastavaa naispotilasta käsittävässä tutkimuksessa seurattiin vuoden aikana luun tiheysmuutoksia ja luun metaboliasta kertovien plasman osteokalsiinin ja luuspesifisen alkaalisen fosfataasin sekä virtsan N-telopeptidin eritystä. Luuston tiheyden muutokset eivät tutkimusaikana eronneet korkean ja matalan prolaktiinierityksen ryhmien kesken. Sen sijaan korkea prolaktiinipitoisuus liittyi merkitsevästi kohonneeseen osteokalsiinin ja N-telopeptidin pitoisuuteen. Tulos oli siis hypoteesin suhteen negatiivinen. Sen sijaan prolaktiinin vaikutukset luun metaboliaan saattavat olla merkki siitä, että prolaktiinia kohottavaa psykoosilääkitystä kauan käyttävät potilaat saattavat olla vaarassa sairastua osteoporoosiin.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Astmaopetus auttaa Amerikassakin

Yhdysvalloissa suhtautuminen astmaatikon ohjaukseen on ollut konservatiivista. Nyt tehdyssä tutkimuksessa verrattiin 96 aikuisen tutkimuksessa hoitajan toteuttaman astmaneuvonnan ja tavanomaisen terapian (sic!) vaikutuksia. Neuvonnalla saatiin aikaan 60 %:n lasku sairaalaan sisäänotoissa puolen vuoden aikana, astman osalta tapahtuneet sisäänotot laskivat 54 %. Niinikään menetetyissä työ- tai koulupäivissä saatiin vähenemää: 246 vs. 1 040. Tulokset ovat suomalaiseen kokemukseen nähden yhteneviä. Amerikkalaisille tätä tietoa tuodaan nyt melko pienen, mutta alan ehdottomassa huippulehdessä julkaistun tutkimuksen kautta.

Hannu Puolijoki

Paklitakselistentti estää uudelleenahtaumia tehokkaasti

Yli 1 300:lle stabiilia tai epästabiilia rasitusrintakipua sairastavalle potilaalle asennettiin TAXUS IV-tutkimuksessa joko tavallinen tai polymeeriin sekoitettua paklitakselia hitaasti vapauttava sepelvaltimostentti. Paklitakseli on lipofiilinen potentti antiproliferatiivinen molekyyli. Tutkimuksessa hoidettiin yksittäisiä ahtaumia, jotka olivat keskimäärin hiukan lyhyempiä (13,4 mm) kuin kliinisessä käytännössä useimmiten tulee vastaan. Hoidettavan suonen läpimitta oli pienehkö (keskiarvo 2,75 mm) ja joukossa oli myös ahtaumia, joilla oli suuri riski uusiutua. Tutkimuksen primaarinen päätetapahtuma oli stentatun suonen kirurginen tai endovaskularinen revaskularisaatio 9 kuukauden seurannassa.

Hannu Manninen

Lyhyesti: Antibioottien käytöllä lapsena ei vaikutusta allergioihin

Antibioottien lapsuudenaikaisella käytöllä on epäilty olevan yhteyttä myöhempään allergiseen oireiluun. Britit tutkivat 746 aikuisen antibioottireseptit viiden ensimmäisen elinvuoden ajalta. Niitä verrattiin astma- ja heinänuhaoireisiin sekä tavanomaisilla aeroallergeeneilla tehtyihin ihotestilöydöksiin. Yhteyttä ei riskianalyysissä havaittu. Jo lapsena esiintyneet astma- ja alahengitystieinfektiot olivat selittämässä osin havaittuja riskisuhteita. Myöskään kapea- tai laajakirjoiset antibiootit eivät erikseen erottuneet selvityksessä riskien osalta. Antibioottikuureja sen sijaan lienee tutkijoiden mukaan kirjoitettu astman hoitoon, eikä siis astmalääkkeitä, joiden liikakäyttöä lasten hengitystieoireisiin on taas pohdittu maassamme.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Mikä ASA-annos sepelvaltimokirurgian jälkeen?

Brittitutkijat halusivat selvittää meta-analyysin keinoin, mikä on laskimosiirteisen sepelvaltimokirurgian jälkeen paras ASA-annos estämään uusintatukoksia. Tiukkojen valintakriteerien perustella analyysiin jäi 5 satunnaistettua ASA-lumelääkevertailua, joissa oli yhteensä yli 3 200 potilasta. Päätemuuttujana oli angiografisesti todennettujen siirretukosten ilmaantuvuus. ASA:n annoksella 300-325 mg päivässä uusintatukosten riski väheni vuositasolla 45 % (27-59 %) lumelääkkeeseen verrattuna ja annoksella 75-150 mg 26 % (9-30 %). Näin ollen kirjoittajat suosittavat ohitusleikkausta seuraavan vuoden ajaksi ASA-annokseksi 325 mg päivässä. Klopidogreelia ei kuitenkaan ole tässä meta-analyysissä tutkittu, joten havainnon käytännön merkitys on ehdottomasti punnittava tätä vastaan.

Robert Paul

Pienikin sädeannos aivoihin vauvaiässä huonontaa kognitiivisia toimintoja

Muun muassa leukemia- ja aivotuumorilapsilla tehtyjen tutkimusten perusteella tiedetään, että suuret säteilyannokset vahingoittavat kehittyviä aivoja ja vaikuttavat kognitiivisiin prosesseihin. Säteilytyksen vaikutusta on ollut kuitenkin vaikea erottaa perussairauden ja sen hoitojen aiheuttamasta haitasta. Ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin yli 3 000 miehen kohortissa matalien, aivoihin kohdistuneiden sädeannosten vaikutusta älykapasiteettiin 18-19 vuoden iässä. Miehet olivat saaneet ihohemangiomaan sädehoitoa alle 18 kk:n iässä. Tutkimuksessa hyödynnettiin armeijan kutsuntojen yhteydessä tehtävää kognitiivista testiä (oppimiskyky, looginen päättely, spatiaalinen hahmotus) ja armeijan rekistereistä selvitettiin myös sosioekonominen status ja lukion käynti. Tutkimuksessa todettiin, että alle 250 mGy:n aivoihin absorboituneen annoksen saaneiden joukossa lukion käyneiden osuus oli suurempi (32 %) kuin yli 250 mGy:n annoksen saaneiden (17 %). Aivojen frontaaliosien säteilyannoksen suhteen monimuuttuja-analyysin OR oli 0,47(95 %:n luottamusväli 0,26-0,86), takaosien säteilyannoksen suhteen yhteys oli hiukan heikompi (OR 0,59, 95 %:n luottamusväli 0,23-1,47). Negatiivinen annosvaste todettiin myös kognitiivisissa testeissä oppimiskyvyn ja loogisen päättelykyvyn, mutta ei spatiaalisen hahmotuksen osalta. Tutkimustuloksen käytännön merkitys konkretisoituu tiedosta, että säteilyannos on vauvaikäisen pään TT-kuvauksessa yli 100 mGy. Vaikka viralliset hoitoprotokollat eivät suosittele tietokonetomografiatutkimusta vähäisissä päävammoissa, on kliinisessä käytännössä usein paineita tähän esimerkiksi vanhempien painostuksen tai juridisten syiden takia. Ruotsalaistutkimus antaakin aiheen vauvaikäisten pään TT-kuvausten kuvauskriteerien miettimiseen kliinisessä käytännössä.

Hannu Manninen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030