Fyysinen aktiivisuus suojaa keuhkoahtaumapotilasta sairaalahoidon tarpeelta

Kroonisen keuhkoahtaumataudin (COPD) merkitys sairaalahoidon aiheuttajana on kasvamassa koko maailmassa. Espanjassa selvitettiin, mitä tekijöitä löytyy uusiutuneeseen sairaalahoitoon johtavan prosessin takaa, joko suojaavia tai altistavia. Aineistossa oli 340 keuhkoahtaumapotilasta, jotka otettiin mukaan tutkimukseen neljästä Barcelonan alueen sairaalasta. Seuranta-aika oli runsaan vuoden mittainen.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Sydämensiirron ennuste

Noin 30 vuoden kehityksen kuluessa sydämensiirron tulokset ovat vakiintuneet. Ensimmäisen vuoden aikana kuolee 15-20 % potilaista. Sen jälkeen vuotuinen kuolleisuus on noin 4 % ja noin puolet potilaista on elossa yli 10 vuotta siirron jälkeen. Luonnollisesti potilaan ikä ja kunto sekä siirtosydämen kunto vaikuttavat yksilölliseen ennusteeseen. Joka kolmannelle potilaalle ilmaantuu siirtosydämeen sepelvaltimotauti, ja munuaisten toimintahäiriötkin ovat yleisiä. Vaikka sydämen vajaatoiminnan lääkehoito on ratkaisevasti parantunut viime vuosikymmenen aikana, on sydämensiirto edelleen tärkeä vaikean sydämen vajaatoiminnan hoito. Sydämensiirtotoiminta on kuitenkin kaikkialla vähenemässä, ja aika näyttää, tulevatko mekaaniset vaihtoehdot kuten apupumput korvaamaan vaikeasti saatavat siirtosydämet.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Astman ja COPD:n erot

Italialaiset kollegat tutkivat mm. bronkusten limakalvojen solulöydöksiä ja vastaavia tekijöitä astmaa (n = 19) ja keuhkoahtaumatautia (n = 27) sairastavilta, joiden ilmatieahtauma oli samanasteinen (FEV1 tasoa 56 %). Erot osoittautuivat huomattaviksi, kuten olettaa saattaakin, ja niitä oli monissa tekijöissä, mm. eosinofiilien esiintymisessä perifeerisessä veressä, ysköksessä tai bronkoalveolaarinesteen CD4+/ CD8+-suhteessa, joka oli astmaatikoilla suurempi. Myös muilta osin ventilaatiofunktoiden, kuten diffuusiokapasiteetin tai uloshengitysilman typpioksidipitoisuuden erot olivat selviä, puhumattakaan astmaatikkojen suuremmasta vasteesta bronkodilataattoreihin tai steroideihin. Astmapotilaat on siis tärkeää poimia obstruktiivisten henkilöiden joukosta.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Yskänrefleksin puutteellisuus voi aiheuttaa keuhkokuumeen

Valtaosassa uusiutuvista pneumonioista ei ole taustalla mitään selvästi altistavaa tekijää kuten perussairautta tai sen hoitoa. Japanilaiset selvittivät, voisiko toistuvien keuhkokuumeiden takana olla yskänrefleksin puutteellinen toiminta. Selvitys 2-6 pneumoniaa sairastaneiden seitsemän potilaan aineistosta tuki tätä hypoteesia. Refleksin herkkyyttä tutkittiin kapsaisiinihengittelyllä (pitoisuus, joka aiheutti vähintään viisi yskäisyä). Vertailuryhmään nähden ero oli selvä. Pitäisikö siis keuhkokuumeita sairastaneiden välttää yskänrefleksin herkkyyttä lamaavia lääkkeitä? Pneumonioiden lokalisaatio tuki tutkimuksessa toisaalta myös aspiraatioetiologiaa, joten siihenkin tulisi puuttua.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Probiootti ei infektoi

Yli kymmenen vuotta on Suomessa nautittu Lactobacillus GG:tä sisältäviä probioottivalmisteita lisääntyviä määriä. Mainosmiesten pelastajabakteeriksi ristimä mikrobi on herättänyt myös epäilyjä. Jotkut ovat suhtautuneet varauksella elävän bakteerin laajamittaiseen käyttöön. He pelkäävät, että periaatteessa harmiton bakteeri voi sopivissa olosuhteissa aiheuttaa infektioita. Lohduttavaa tietoa tarjoaa suomalaistutkimus, jossa seurattiin bakteerin esiintymistä veriviljelyissä menneellä vuosikymmenellä. Ei Helsingissä eikä muuallakaan Suomessa todettu Lactobacillus GG-bakteremioiden lisääntyneen. Ainakin tällä mittarilla mitattuna GG on turvallinen.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Pidentävätkö inhalaatiosteroidit keuhkoahtaumapotilaan elinikää?

Kanadan Albertassa selvitettiin inhalaatiosteroidien vaikutusta keuhkoahtaumatautia sairastavien elinikään. Kohortissa oli mukana 6 740 kohtalaisen pitkälle edennyttä tautia sairastavaa yli 65-vuotiasta, jotka poimittiin tutkimukseen sairaaloiden poistoilmoitusrekistereistä sellaisista potilaista, jotka olivat olleet hoidossa keuhkoahtaumataudin pahenenisen takia. Tavoitteena oli selvittää myös inhalaatiosteroidien annos-vastesuhdetta kuolleisuuteen.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Suolistoinfektiot suurentavat kuolleisuutta

Tanskalaistutkijat hyödynsivät erinomaisia sairausrekistereitään selvittääkseen suolistoinfektioiden vaikutusta kuolleisuuteen. Yli 46 000 potilaan ja lähes puolimiljoonaisen verrokkijoukon tietojen perusteella voitiin todeta, että salmonellojen, kampylobakteerien, yersinioiden ja shigellojen aiheuttamat infektiot suurentavat kuolleisuuden yli kolminkertaiseksi normaaliin verrattuna kuukauden ajan infektion jälkeen. Shigelloosin vaikutus on alussa voimakkain, mutta menee nopeasti ohi. Muut infektiot suurensivat pitkäaikaiskuolleisuuttakin. Muiden sairauksien huomioon ottaminen vaikutti tuloksiin yllättävän vähän. Ravintoperäiset infektiot eivät siis ole aivan harmiton riesa.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Vaikuttaako rintasyövän sädehoito sydänkuolleisuuteen?

Ruotsalaiset selvittivät kansallisen lähes 90 000 rintasyöpäpotilaan rekisterin perusteella, miten vasemman ja oikean rinnan syöpä vaikuttavat myöhempään sydänkuolleisuuteen. Syöpäkuolleisuus oli kummassakin ryhmässä sama. Noin 30 % potilaista sai sädehoitoa ja sydänkin sai osansa varsinkin vasemmanpuoleisen rintasyövän hoidon yhteydessä. Tiedetään, että sydämen säderasitus voi vaikuttaa haitallisesti sepelvaltimoihin, ja sepelvaltimotautikuolleisuus lisääntyikin noin 10 % suuremmaksi vasemman puoleisessa taudissa 10 vuoden kuluttua diagnoosista. Sädehoito on kehittynyt ja sydämeen kohdistuvat sädeannokset ovat varmasti pienentyneet 1970-luvulta, jolloin tämä potilasjoukko hoidettiin.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Vesirokko rokotuksesta huolimatta

Yhdysvalloissa on rokotettu vuodesta 1995 lähtien pikkulapsia vesirokkoa vastaan kerta-annoksella. Käytäntö osoitettiin aikanaan rokotteen tutkimuksissa hyväksi. Nyt todettiin päiväkodissa epidemia, jossa sekä taudin hoitopaikkaan tuonut lapsi että sen siellä saaneet lapset olivat rokotettuja. Rokotteen antama suoja oli vain 44 %, kun se alkuperäisissä tutkimuksissa oli ollut 70-100 %. Syynä voisi olla se, että rokotus ei syystä tai toisesta ole onnistunut tai sen antama suoja on hiipunut. Lehden kommenttipalstalla ehdotetaan harkittavaksi kahta annosta lapsillekin, kuten jo nyt yli 13-vuotiaille annetaan.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Työperäinen nuha altistaa astmalle

Kotimaiset kollegat Karjalainen ym. tutkivat työperäisten sairauksien ja Kelan erityiskorvattavuustilastojen avulla, onko työperäistä nuhaa sairastavilla (aineisto 1988-99; n = 3 637) myöhemmin enemmän astmaa kuin muita ammattitauteja sairastavilla (n = 31 457). Varsin järkeenkäypää on, että nuhaisilla astmaan sairastumisen riskisuhde oli 4,8 (95 %:n luottamusväli 4,3-5,4). Niillä, joiden nuha oli myös katsottu korvauksiin oikeuttavaksi ammattitaudiksi, riski oli suurempi 5,4. Suurin riski oli maanviljelijöillä ja puun kanssa askaroivilla (n. 7-kertainen). Tulokset antavat ajattelemisen aihetta mm. suojauksen suhteen.

Hannu Puolijoki

Raskaudenaikaisesta masennuslääkityksestä ei ole haittaa lapsen kehitykselle

Raskaana olevista naisista 10-16 % kärsii masennuksesta. Hoitamaton raskausajan masennus voi tutkimusten mukaan johtaa mm. ravitsemuksen ja muun itsestä huolehtimisen laiminlyöntiin, sikiön kasvun hidastumiseen, itsemurhayrityksiin ja synnytyskomplikaatioihin. Yleisen suosituksen mukaan raskauden aikana tulee pyrkiä välttämään lääkkeitä, joiden käyttö ei ole välttämätöntä. Tätä periaatetta on pitkälti noudatettu myös masennuslääkkeiden käytössä eikä mm. FDA ole hyväksynyt yhtään masennuslääkettä käytettäväksi raskauden aikana. Usein suositellaankin lääkityksen lopettamista ja masennuksesta kärsivän odottavan äidin hoitamista muilla keinoin, kuten psykoterapialla. Käytännössä tähän on harvoin mahdollisuutta ja vaikean masennuksen hoidossa lääkitys katsotaan yleisesti välttämättömäksi. Niinpä asianmukainen lääkehoito olisi paikallaan, ellei siitä olisi haittaa sikiölle. Tutkimustietoa siitä, mitä vaikutuksia äidin raskaudenaikaisesta masennuksen lääkehoidosta on syntyneen lapsen kehitykseen, on kipeästi kaivattu.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Psykoosilääkkeet voivat altistaa rintasyövälle

Kaikki tehokkaat psykoosilääkkeet salpaavat dopamiinireseptoreja ja monet myös lisäävät prolaktiinin eritystä. Suurentuneeseen prolaktiinitasoon on eläinkokeissa liittynyt rintarauhasen pahanlaatuisia muutoksia. Amerikkalaisessa yli 100 000 naista käsittävässä rekisteritutkimuksessa dopamiinin toimintaa salpaavien psykoosilääkkeiden käyttö lisäsi rintasyövän vaaraa 16 % ja riski lisääntyi lääkeannoksen suuretessa. Suurimmat riskit liittyivät trifluoperatsiinin (30 %) ja tioridatsiinin (15 %) käyttöön. Sen sijaan haloperidoli ei lisännyt vaaraa merkitsevästi. Antidopaminergiset pahoinvointilääkkeet (proklooriperatsiini ja metoklopramidi) suurensivat riskiä 11 %. Vaikka tutkimuksessa antidopaminergisen lääkityksen käyttöön liittyi pieni rintasyöpäriskin lisäys, tutkijat korostavat, että tämän perusteella ei psykoosien hoitostrategiaa pidä muuttaa.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Katekoliamiinit kiihdyttävät katetrien infektoitumista

Katetriperäiset infektiot ovat merkittäviä ongelmia teho- ja pitkäaikaishoidossa. Bakteerit viihtyvät katetrin pinnalle tuottamassaan geelimäisessä biofilmissä. Amerikkalais-englantilainen tutkijaryhmä osoitti, että elatusaineeseen lisätyt noradrenaliini ja dobutamiini suurentavat Staphylococcus epidermidiksen polystyreeni- ja silikonipinnoille tuottaman biofilmin määrän jopa kaksinkertaiseksi kontrolleihin verrattuna. Vaikutus perustuu todennäköisesti siihen, että katekoliamiinit parantavat stafylokokin raudansaantia. Pitäisiköhän katetrit vaihtaa normaalia tiheämmin katekoliamiineja käytettäessä?

Matti Viljanen

Lyhyesti: Vähentävätkö uudet psykoosilääkkeet neurologisia sivuvaikutuksia?

Viime vuosikymmenellä markkinoille tulleet toisen polven psykoosilääkkeet aiheuttavat kliinisten tutkimusten mukaan vähemmän neurologisia sivuvaikutuksia kuin perinteiset psykoosilääkkeet. Epäselvää kuitenkin on, näkyykö tämä myös tavallisessa hoitokäytännössä. Skotlantilaiset tutkijat vertasivat 1999-2000 hoidossa olleiden skitsofreniapotilaiden neurologisten liikehäiriöiden määriä 20 vuotta aikaisemmin tehdyn samanlaisen tutkimuksen tuloksiin. Mahdollista tardiivia dyskinesiaa esiintyi 43 %:lla, parkinsonismia 35 %:lla ja akatisiaa 15 %:lla. Aiempaan tutkimukseen verrattuna tardiivi dyskinesia oli kaksinkertaistunut ja parkinsonismi, joka oli toisen polven lääkkeitä saaneilla yhtä yleistä kuin perinteisiä lääkkeitä saaneilla, oli aiempaa tasoa. Näyttääkin siltä, että ainakaan vielä toisen polven psykoosilääkkeet eivät väestötasolla ole lunastaneet toiveita sivuvaikutusten vähenemisestä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Hengitysharjoituksista apua astmassa

Britit tutkivat, mikä on hengitystekniikan opetuksen osuus potilaan hyvinvoinnin kannalta. 33 aikuisesta astmaatikosta niille, joiden tekniikassa oli puutteita, tämän seikan lyhyestäkin läpikäynnistä todella oli hyötyä elämän laatua ja astman tasapainoa mittaavien pisteytysten perusteella. NNT-luku (number needed to treat) sille, että terapialla saatiin merkitsevää paranemista terveydentilaan oli yhden kuukauden kohdalla 1,96 ja kuuden kuukauden kohdallakin vielä 3,57. Tässä pohtimista pelkkään lääkehoitoon uskoville...

Hannu Puolijoki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030