Ennakoiko pienentynyt hippokampus skitsofreniaa?

Kuvantamistutkimuksissa on osoitettu, että suurella osalla skitsofreniaan sairastuneista on tavallista laajemmat aivokammiot sekä pienemmät otsa- ja ohimolohkot, useimmiten vasemmalla puolella. Samanlaisia muutoksia, joskin pienempinä, on löydetty myös potilaiden ensi asteen sukulaisilta. Viime aikoina mielenkiinnon kohteena on ollut hippokampus.

Raimo Kr Salokangas

Luuytimestäkö apua sydäninfarktin korjaamiseen?

Koska kokeelliset tutkimukset ovat viitanneet siihen, että luuytimestä peräisin olevat solut saattavat erilaistua sydänlihassoluiksi ja auttaa sydäninfarktivaurion parantumisessa, päättivät saksalaiset kardiologit testata hypoteesia käytännössä. He hoitivat 20 uhkaavaa sydäninfarktia tavanomaiseen tapaan pallolaajennuksella ja metalliverkkoputken asennuksella keskimäärin 12 tuntia kivun alusta. Puolet potilaista suostui koeryhmään, jossa heiltä kerättiin viikon kuluttua pallolaajennuksesta luuydintä. Kerätyt mononukleaariset luuydinsolut ruiskutettiin sepelvaltimon kautta suoraan infarktialueelle ja liuoksen pääsy terveelle alueelle estettiin tukkimalla infarktisuoni tilapäisesti uudelleen pallolla aikaisemmasta tukkokohdasta.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Beetasalpaaja ja lumelääke yhtä tehokkaita vasovagaalisen synkopeen ehkäisyssä

Beetasalpaajia käytetään vasovagaalisen pyörtymisen ehkäisyssä, vaikka tieteellinen näyttö tehosta on olematon. Lisänäyttöä ei saatu myöskään viimeisimmästä tutkimuksesta, jossa verrattiin beetasalpaajaa lumelääkkeeseen 30 potilaalla, joilla oli usein toistuvia vasovagaalisia pyörtymisiä ja positiivinen kallistuskoe. Sekä lumelääke että beetasalpaaja vähensivät pyörtymisiä erittäin merkitsevästi (p < 0,0001). Kumpikin lääke paransi kolmen kuukauden hoitojaksojen aikana myös potilaiden elämänlaatua.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Syntymäpaino ja lapsuusiän painon kehitys heijastuvat aikuisiän mielenterveyteen

Englantilaisessa syntymäkohorttitutkimuksessa arvioitiin tutkittavien psykologinen rasittuneisuus 23, 33 ja 42 vuoden iässä. Ennustavina tekijöinä käytettiin syntymäpainoa ja painon kehitystä 7 vuoden ikään mennessä. Mitä pienempi oli tutkittavien syntymäpaino, sitä enemmän he ilmaisivat psyykkistä stressiä aikuisiässä. Samoin hidastunut lapsuusiän kasvu ennakoi lisääntynyttä rasittuneisuutta aikuisiällä. Tutkijat päättelevätkin, että pieni syntymäpaino ja hidas painon kehitys lapsuudessa heijastuvat aikuisiän mielenterveyteen mutta että pienen syntymäpainon haitallinen vaikutus voi kompensoitua lapsuusajan hyvällä painonnousulla. Vaikutusmekanismi jää kuitenkin auki.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Monilääkeresistentin tuberkuloosin hoidossa onnistuminen

Britanniassa selvitettiin monilääkeresistentin tuberkuloosin hoidon onnistumista 90 potilaan aineistosta vuosilta 1996-97. Enemmistö oli miehiä (72 %), 57 % oli syntynyt ulkomailla, 62 % oli saapunut maahan yli viisi vuotta aiemmin ja 49 %:lla (78:sta potilaasta tietoa) oli ollut aiemmin tuberkuloosi. Eloonjäämisanalyysiin oli riittävästi tietoa 82 potilaasta. 20 niistä, jotka olivat kuolleet (n = 27) seurantajakson lopulla, oli menehtynyt nimenomaan tuberkuloosiin. Immuunivajaus altisti 9-kertaisesti kuolemalle, samoin kasvava ikä (10 lisävuotta kaksikertaisti riskin). Jos kolmen lääkkeen antamisessa oli epäonnistuttu, lyhensi tämä myös elinaikaa. Kaiken kaikkiaan ennuste oli kehnompi kuin aiemmissa tutkimuksissa. Vaatimukset terveydenhuoltojärjestelmälle ovat kovat, jotta hoidossa onnistuttaisiin.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Velvoiteavohoito vähentää rikollisuutta

Suomessakin on keskusteltu henkirikokseen syyllistyneiden ja vakavasta mielenterveydenhäiriöstä kärsivien velvoittavasta psykiatrisesta avohoidosta ja sen mahdollisuuksista uusintarikollisuuden vähentäjänä. Amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, että velvoitehoitoon määrättyjen syyllistyminen rikoksiin oli vähäisempää kuin velvoittamattomaan hoitoon siirtyneillä. Jokainen velvoitehoitokuukausi vähensi rikokseen syyllistymisen riskiä. Velvoitehoidon myönteinen vaikutus välittyi paremman lääkehoidossa pysymisen, vähentyneen huumeidenkäytön ja vähentyneiden väkivaltatilanteiden kautta. Näyttö velvoitehoidon puolesta on siis varsin vahvaa.

Raimo Kr Salokangas

Katetrihoito obstruktiivisessa hypertrofisessa kardiomyopatiassa

Vain pienelle osalle hypertrofista kardiomyopatiaa sairastavista potilaista kehittyy kirurgista hoitoa vaativa vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma. Ahtauman aiheuttava kammioiden väliseinän tyven paksuntuma voidaan ohentaa ruiskuttamalla alueen verenkierrosta huolehtivaan sepelvaltimon sivuhaaraan pieni annos alkoholia ja aiheuttamalla siten kontrolloitu sydäninfarkti.

Juhani Airaksinen

Psykoosipotilaan hätätila

Aluesairaalan päivystykseen tuotiin 35-vuotias skitsofreniaa sairastava mies, joka oli alkanut nähdä harhoja, kärsinyt kolme päivää ripulista ja korkeasta kuumeesta (39 C) sekä sydämentykytyksestä (150/min). Hänen lääkityksenään olivat natriumvalproaatti ja klotsapiini. Tutkittaessa potilas oli sekava, hiestä märkä, takykardinen. Niska- tai lihasjäykkyyttä ei todettu, eikä statustutkimuksessa ollut muitakaan selviä viitteitä sairauden syystä. Laboratoriotutkimuksissa nähtiin leukosytoosi, kohonneet transaminaasiarvot sekä normaali kreatiinikinaasiarvo. Huumeseula oli negatiivinen eikä muissa laboratoriotutkimuksissa ollut merkittävää. Potilaalle aloitettiin kuumelääkkeeksi parasetamoli ja ibuprofeeni. Sinustakykardian takia hänelle annettiin suoneen 5 mg metoprololia. Tämän jälkeen potilaan verenpaine romahti (50/30 mmHg) ja hän alkoi kouristella. Nesteyttämällä ja diatsepaamilla tila korjautui ja potilas siirrettiin yliopistosairaalaan. Lääkitykset lopetettiin ja viiden päivän kuluttua potilas oli toipunut ja oireeton.

Pekka Leinonen

Tarvitaanko eturauhasbiopsiassa puudutusta?

Valveutuneisuus eturauhassyövän vaaroista ja seerumin PSA:n mittaus oireettomiltakin potilailta on johtanut eturauhasbiopsioiden nopeaan yleistymiseen. Koepalojen otto eturauhasesta on aiheellinen, jos tuseeraus- tai kaikuitutkimuslöydös on epäilyttävä tai seerumin PSA-arvo koholla. Antibioottisuojassa ultraääniohjauksessa ns. karkealla neulalla tapahtuva näytteiden otto on kohtalaisen vaaraton, mutta monille, varsinkin nuoremmille potilaille epämiellyttävä. Vaikutelma korostuu siitä, että viime aikoina on diagnostiikan tarkentamiseksi kaksinkertaistettu näytteiden lukumäärä kuudesta kahteentoista. Silloin tällöin sattuu, että ensimmäinen näyte ei anna syöpädiagnoosia, mutta epäily karsinoomasta jatkuu tai vahvistuu. Uuden näytteen otto katsotaan tarpeelliseksi. Näissä tilanteissa potilaan suhtautuminen riippuu ensimmäisen kerran kokemuksista.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Atavistiset peptidit vähissä atoopikon ihossa

Antimikrobiset peptidit ovat luontaisen vastustuskyvyn keskeisiä vaikuttajia elollisilla, hyönteisistä ihmisiin. Niitä on tunnistettu jo yli 500. Ihmisillä tärkeimmät ovat defensiinit ja katelisidiinit. Kumpaakin erittävät mm. ihon keratinosyytit. Sekä immunohistokemia, kudosekstraktien analyysi että geeniekspressiotutkimukset RT-PCR:llä osoittivat runsaasti beeta-defensiinia ja katelisidiinia psoriaatikon ihossa, mutta hyvin vähän atooppisessa ekseemassa. Syynä voisi olla interleukiinien 2 ja 13 runsaus atooppisessa ihossa, sillä ne estävät ainakin defensiinin syntymistä. Peptidien yhdistelmä tappoi myös koeputkessa S. aureuksen. Voi siis olla, että näillä peptideillä on osansa siihen, että atooppiseen ihottumaan iskee stafylokokki-infektio useammin kuin psoriaatikon ihoon.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Allopurinoli parantaa endoteelin toimintaa sydämen vajaatoiminnassa

Kihti vaivaa varsin usein sydämen vajaatoimintapotilaita ja virtsahapon kertymisellä näyttäisi olevan yhteyttä sydänkuolleisuuteen. Brittitutkijat päättivät katsoa, miten allopurinoli vaikuttaa endoteelin toimintaan, koska endoteelin toiminta on häiriintynyttä sydämen vajaatoiminnassa. Ehkä yllättäenkin tämä oksidatiivista stressiä vähentävä ksantiinioksidaasin estäjä paransi merkittävästi endoteelin toimintaa 11:n keskivaikeaa vajaatoimintaa sairastavan potilaan aineistossa. Jatkotutkimuksia on kuulemma luvassa siitä, parantaako tämä vanha, halpa lääke myös potilaiden suorituskykyä tai jopa vähentää sydäntapahtumia.

Juhani Airaksinen

Flunssat päiväkodissa - tai vasta koulussa

Tämä tutkimus ilmestyi jo aiemmin tänä vuonna, mutta on aiheeltaan ajankohtainen nyt, kun flunssakausi on käsillä ja päiväkodit täynnä lapsia. Tutkimuksessa seurattiin lasten flunssatauteja päiväkoti-iästä 13 ikävuoteen asti. Tulosta voidaan kuvata siten, että lapsuusajan flunssien määrä on sama, kotona hoidettu lapsi vain sairastaa ne vähän myöhemmin kuin päiväkotilapsi.

Heikki Arvilommi

Kirurgisen hoidon vaikutus kuolleisuuteen paikallisessa eturauhassyövässä

Syövän hoidossa pyritään yleensä pahanlaatuisen kasvaimen kirurgiseen poistoon mikäli mahdollista. Eturauhassyövän suhteen tilanne on ollut kuitenkin ristiriitainen. Radikaalia prostatektomiaa on käytetty hoitomuotona viime vuosina yhä enemmän, mutta sen käyttö ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä, koska eturauhassyövän luonnollista kulkua ei ole katsottu tunnettavan riittävästi. Myöskään toimenpiteen hyödystä muihin hoitoihin verrattuna ei ole tähän mennessä ollut käytettävissä yhtään satunnaistettua tutkimusta. Asiaan on saatu nyt uutta näkemystä kun pohjoismainen työryhmä on julkaissut ensimmäisen raporttinsa SPCG 4 -tutkimuksestaan (The Scandinavian Prostatic Cancer Group Study Number 4).

Ossi Lindell

Lyhyesti: Influenssarokote ja sydäntapahtumat

Äkillisiä sepelvaltimotautikohtauksia esiintyy enemmän flunssakausina. FLUVACS-tutkimuksen pilottivaiheessa satunnaistettiin talvikauden aikana 301 vastikään sydäninfarktin sairastanutta tai pallolaajennustoimenpiteessä ollutta potilasta influenssarokotukseen tai vertailuryhmään. Ryhmien hoidossa ei muuten ollut eroa. Puolen vuoden seurannassa rokotusryhmän sydänkuolleisuus (2 % vs 8 %) ja sydäntapahtumien vaara (11 % vs 23 %) olivat pienempiä kuin verrokeilla. Tämä alustava, hyvin pieneen aineistoon perustuva tutkimus on mielenkiintoinen, vaikkakaan ei vielä vakuuttava. Tulos ei ole ainakaan hillitsemässä riskiryhmien nykyistä rokotuskäytäntöä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Varhainen hoito voisi parantaa vanhusten masennuksen huonoa ennustetta

Hollantilaisessa väestötutkimuksessa seurattiin 277:n masennuksesta kärsivän, 55-85 vuoden iässä tutkitun potilaan tilaa kuuden vuoden ajan. Potilaista vain 23 % toipui masennuksestaan, 44 %:lla taudinkulku oli vaihteleva mutta ennuste kokonaisuudessaan huono, ja 32 %:lla masennus oli krooninen. Ennuste oli paras subkliinisistä oireista kärsivillä potilailla ja huononi sairaudenkuvan mukaan seuraavassa järjestyksessä: masennustila, dystymia eli pitkäaikainen masennus ja kaksoismasennus. Subkliinisistäkin oireista kärsivillä sairauden kulku oli usein huono, koska he sairastuivat usein kaksoismasennukseen. Vanhusten masennuksen kulku näyttääkin olevan huonompi ja sen aiheuttama rasitus suurempi kuin on oletettu. Samalla tutkimus korostaa varhaisen intervention merkitystä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Formoterolilisä auttaa astman kontrollissa

Tutkimuksissa ja kliinisessä käytännössä on todistettu inhalaatiosteroidien apu astman hoidossa, samoin on osoitettu niihin lisätttyjen pitkävaikutteisten beeta2-sympatomimeettien hyöty astmatasapainon ylläpidossa. Nyt tutkittiin lumekontrolloidusti 663 oireisen astmapotilaan aineistosta, miten (e)formoterolin (18 myyg/pv jauhesumuttimesta) lisääminen budesinidilääkitykseen (800 myyg/pv) auttaa astmatasapainon saavuttamisessa. Formoterolia saaneet saavuttivat hyvä kontrollin 10 päivää nopeammin kuin pelkästään budesonidia käyttäneet, ja sama koski myös ventilaatiofunktioita ja mm. elämän laatua. Lisäksi 6 kuukauden seurannassa lieviä pahenemisvaiheita esiintyi formoterolia käyttäneillä vähemmän. Tulokset tukevat eräällä lailla yleistyneempää käytäntöä pienen inhaloitavan steroidiannoksen ja pitkävaikutteisen sympatomimeetin yhdistämisestä astman ylläpitohoitona.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Aivovamma altistaa eliniäksi psyykkiselle häiriölle

Turkulaistutkijat seurasivat aivovammapotilaiden psykiatrista tilaa 30 vuoden ajan. Tässä tähän mennessä pisimmässä tutkimuksessa todettiin 48 %:lla jokin I akselin ja 62 %:lla II akselin (persoonallisuuden) häiriö. Yleisimpiä häiriöitä olivat masennus (27 %), alkoholin väärinkäyttö tai -riippuvuus (12 %), paniikkihäiriö (8 %) ja psykoottinen häiriö (7 %). Estynyt, paranoidinen ja skitsoidinen persoonallisuus olivat yleisimmät persoonallisuushäiriöt, mutta 15 %:lla oli orgaaninen persoonallisuuden muutos. Tämä pääkirjoituksessakin huomiota osakseen saanut tutkimus osoitti, että aivovamma altistaa psyykkiselle häiriölle vuosikymmenien ajaksi, joten seurantaan on aihetta.

Raimo Kr Salokangas

Henoch-Schönleinin purppuraa seurattava pitkään

Henoch-Schönleinin purppura on lapsille ilmaantuva autoimmuunisairaus, johon klassisesti liittyy kolme löydöstä: alaraajapurppura, munuaismuutos (glomerulonefriitti) vatsakipuineen sekä artriitti. Oireyhtymään liittyvän nefriitin pitkäaikaisseurannasta on vallalla eri käsityksiä, koska ei ole varmuutta siitä, kenelle kehittyy munuaisten vajaatoiminta. Kliinikkoa auttaa oululais-helsinkiläisenä yhteistyönä tehty selvitys, jossa seurattiin 52 potilasta aikuisuuteen asti; keskimääräinen seuranta-aika oli 24 vuotta (vaihteluväli 16-37 v).

Robert Paul

Lyhyesti: Uniapnea sydänsairauksien itsenäinen riskitekijä?

Chestissä julkaistiin 85 peräkkäisen potilaan aineistosta alkuperäistutkimus, jossa osoitetaan, että uniapnea-hypopneaoireyhtymä on yhteydessä mm. painoon, painoindeksiin, ihon rasvapoimujen summaan ja rasvaprosenttiin. Sen sijaan yllättäen korrelaatiota ei löytynyt verenpaineeseen, tupakointiin, ikään tai dyslipidemiaan. Metabolinen oireyhtymä osoittautunee lopputieksi, joka yhdistää uniapnean ja sydän- ja verisuonisairaudet. Rasva vartalolla, etenkin viskeraalinen, ennustanee obstruktiivista uniapneaa ja sen vaikeutta, mutta kaulalta tai parafaryngeaalialueelta löytyvä rasva ei ole yhteydessä uniapneaan; ei muuten tämän tutkimuksen mukaan myöskään veren leptiinipitoisuus, jos se suhteutetaan ruumiin rasvamäärään. Osa päätelmistä on ristiriidassa aiemmin esitettyjen kanssa, mutta siitähän tiede saa lisäpontta tutkimuksiin.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Yöllinen verenpaineen nousu edeltää diabeetikon mikroalbuminuriaa

Häiriintynyt verenpaineen vuorokausivaihtelu on yleinen löydös munuais- ja sydänsairauksissa. Lisävalaistusta tähän yhteyteen saatiin tutkimuksesta, jossa seurattiin 75 nuoren normotensiivisen diabeetikon munuaisten toimintaa ja verenpainevaihtelua. Noin viiden vuoden seurannan aikana 14 potilaalle kehittyi mikroalbuminuria. Jos systolinen verenpaine laski yöllä vähintään 10 %, oli mikroalbuminurian kehittyminen hyvin epätodennäköistä. Aika näyttää, voidaanko tätä havaintoa käyttää jatkossa nefropatian ehkäisyssä.

Juhani Airaksinen