Vedessä synnyttäminen suojaa perineumin repeämiltä

Synnytysammetta käytetään yleisesti kivun poistoon ja lihaksia rentouttamaan synnytyksen ensimmäisen vaiheen aikana. Synnytyksiä, joissa myös toinen vaihe tapahtuu pinnan alla, on Pohjoismaissa ollut lähinnä asiasta innostuneissa perheissä kotisynnytyksissä. Julkinen terveydenhuolto ei ole tätä toimintaa toistaiseksi suosinut. Joissakin tutkimuksissa vesisynnytyksen on havaittu lisäävän perineumin repeämiä, mutta ruotsalaisaineistossa tilanne oli päinvastainen.

Pertti Kirkinen

Vatsanpeitteiden arpityrät pitäisi leikata

Arpityriä leikataan joko avotekniikalla tai tähystyskirurgisesti, ja molemmissa tapauksissa käytetään lähes aina synteettistä verkkoa tukemaan plastiaa. Näissä leikkauksissa haavainfektiot ovat yleisiä (1–26 %) huolimatta antibioottiprofylaksiasta. Usein potilaalla on lukuisia haavainfektion riskitekijöitä, kuten iho-ongelmia tyrässä, ylipainoa ja perussairauksia (esim. keuhkoahtauma tai diabetes). Leikkaustekniikkaan voi myös liittyä lisääntynyt infektioriski (suolivauriot, verenvuoto, pitkä leikkausaika). Pitääkö siis vatsanpeitteiden arpityriä, jotka eivät ole kureutuneet, leikata vai seurata?

Hannu Paajanen

Pitäisikö karboplatiinista luopua seminooman liitännäishoidossa?

Kivessyövän tavallisin ilmenemismuoto on paikallinen seminooma (ST I), ja syöpä leviää ensin retroperitoneaalisiin imusolmukkeisiin. Seminooma on sädeherkkä tauti, ja liitännäishoitona käytettiin pitkään leikkauksenjälkeistä para-aortaalitilan sädehoitoa. Sädehoidon jälkeen tauti uusii vain 4 %:lla hoidetuista. Hoidon aiheuttamat pitkäaikaishaitat eli toisen syövän ja sydän- ja verisuonisairauksien lisääntynyt riski johti siihen, että sädehoidon käytöstä on pyritty eroon.

Sirkku Jyrkkiö

Uusi antikoagulantti tarjolla syöpäpotilaan lääkelistalle

Syöpään liittyvä laskimotukos voi olla ensioire, hoidon komplikaatio tai vain sattumalöydös kuvantamistutkimuksessa. Hoito perustuu edelleen 15 vuoden takaiseen klassikkoon eli CLOT-hoitotutkimukseen, jossa daltepariini päihitti varfariinin uusintatukosten estossa. Tutkimus kaipaa haastamista, ja haasteeseen vastaa tulos uusimmasta markkinoille tulleesta suorasta antikoagulantista, edoksabaanista.

Marko Vesanen

Emfyseema on samanlainen, käyttipä tavallista tai sähkösavuketta

Sähkösavukkeen käytön uskotellaan olevan terveellisempää kuin tavanomainen tupakointi, mutta kukaan ei tiedä, onko näissä uskomuksissa perää. Sähkösavukkeet sisältävät nikotiinia, vettä, glyserolia ja propyleeniglykolia. Niiden nikotiinin ja makuaineiden tiedetään jo aiheuttavan mm. keuhkoputkien supistumisherkkyyttä ja mahdollisesti keuhkoahtaumatautia. Nyt listalle on lisätty emfyseema: sähkösavukkeen käyttö aiheuttaa samanlaisen emfyseeman kuin tavallinen tupakansavu.

Heikki Ekroos

Ryhmämuotoinen koulutus ja kognitiivinen terapia auttavat heikko-osaisia kipupotilaita

Taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevilla potilailla esiintyy kroonista kipua enemmän kuin muilla. Heillä kipuun nivoutuu moninaisia ongelmia, liitännäissairauksia ja masennusta, ja se tekee heistä usein työkyvyttömiä. Yhdysvaltojen opioidiepidemia on esimerkki siitä, että kroonisen kivun hoitoon tarvitaan myös lääkkeettömiä hoitomuotoja. Mutta jos elämänhallinta ja terveyslukutaito ovat lähtökohtaisesti heikkoja, elämäntapamuutokset onnistuvat harvoin. Alabamassa tehdyssä tutkimuksessa kehitetyt kaksi interventiota auttoivat myös heikko-osaisia kipupotilaita.

Helena Liira

Stereotaktinen sädehoito tehoaa munuaissyöpäänkin

Useimmat munuaissyöpään sairastuvat potilaat ovat yli 65-vuotiaita. Yleistyneet vatsan alueen tietokonetomografiatutkimukset paljastavat taudin varhaisessa vaiheessa. Ensisijainen hoito on leikkaus, mutta kirurginen hoito voi olla monisairaalle potilaalle liian vaativa toimenpide ja vähemmän invasiivisia hoitoja tarvittaisiin. Kertasädehoito stereotaktisella menetelmällä näyttää lupaavalta vaihtoehdolta.

Sirkku Jyrkkiö

Miten päästä kiinni  muistisairauden riskiin?

Miten päästä kiinni muistisairauden riskiin?

Alzheimerin tautiin etsitään parantavia hoitoja kuumeisesti. Tavallisesti aivotauti on kuitenkin edennyt diagnoosivaiheessa niin pitkälle, ettei parantaminen ole enää mahdollista. Hieman apua tähän on saatu herkistä muistitesteistä, SPECT- ja PET-kuvauksista sekä selkäydinnesteen merkkiaineista, mutta näilläkin keinoilla suuren riskin potilaat tunnistetaan vasta, kun tauti on jo vauhdissa. Riskipotilaiden tunnistamiseen 10–20 vuotta aiemmin tarvittaisiin tutkimusmenetelmiä.

Kaisu Pitkälä

Haimatulehduksen jälkeen moninkertainen kuolemanriski

Kun alkoholituotteiden myyntiä vapautetaan enemmän lähikauppoihin, on syytä muistaa terveyshaitat. Suomessa akuutin haimatulehduksen ilmaantuvuus (noin 100/100 000) on maailman suurimpia, ja alkoholi on haimatulehduksen syynä (70 %) paljon yleisempi kuin sappikivitauti (20 %). Oululaiset kirurgit vertasivat haimatulehduspotilaiden kuolleisuutta normaaliväestön lukuihin.

Hannu Paajanen

Monoklonaalinen gammapatia ei ole muuttanut luonnettaan

Jos oireettoman eläkeläisen kohonnutta laskoa lähtee pöyhimään, saa usein verikoepaketista eteensä M-komponentin eli ylimääräisen vasta-ainekertymän. Sitä tavataan noin 3 %:lla kaikista yli 50-vuotiaista eikä siihen määritelmän mukaan pitäisi olla yhdistettävissä mitään muuta löydöstä tai oiretta. Mutta kuinka usein ja nopeasti myelooma tai eräät muut lymfaattiset sairaudet kehittyvät tämän sattumalöydöksen jälkeen?

Marko Vesanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030