Onko endokardiitin antibioottiprofylaksiasta hyötyä?

Suositukset endokardiitin antibioottiprofylaksiasta eivät perustu satunnaistettuihin tutkimuksiin vaan pikemminkin valistuneeseen päättelyyn taudin ehkäisymahdollisuuksista. Muutamia vuosia sitten eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa suosituksissa profylaksia kohdistettiin vain suuren riskin potilaisiin. Englantilaisissa NICE:n suosituksissa mentiin vuonna 2008 vielä pitemmälle ja profylaksiasta luovuttiin kokonaan. Nyt julkaistun laajan selvityksen mukaan endokardiittia on ilmennyt Englannissa sen jälkeen jonkin verran enemmän.

Juhani Airaksinen

Statiineja ei tarvita elämän loppuvaiheessa

Elämän viimeisten kuukausien aikana voinnin ja ruokahalun heikentyessä lääkkeiden suuri määrä voi tuntua potilaasta vastenmieliseltä ja lääkkeistä voi olla potilaalle myös selvää haittaa. Silloin onkin syytä tarkkaan harkita, mitä lääkkeitä potilas todella tarvitsee, ja luopua vähemmän tärkeistä tableteista. Statiinilääkityksen lopettaminen on turvallista elämän loppuvaiheen hoidon aikana.

Sirkku Jyrkkiö

Antikoagulantit ja suolistoverenvuoto

Eteisvärinää sairastaa 1 % väestöstä ja 9 % yli 80-vuotiaista. Uudet oraaliset antikoagulantit haastavat ryminällä vanhan kunnon varfariinin eteisvärinän hoidossa, ja useat potilaat alkavat jo vaatia näitä täsmälääkkeitä. Tiedämme kuitenkin aika vähän niiden sivuvaikutuksista, mm. suolistovuodoista, erityisesti yhteiskäytössä ASA:n tai klopidogreelin kanssa. Emme myöskään tiedä lisävaikutusta kuolleisuuteen, joka suolistoverenvuodoissa on noin 10 %:n luokkaa. Useimmat satunnaistetut potilassarjat ovat osoittaneet, että uusien antikoagulanttien aiheuttama vuotoriski on 3-4 % eli samaa luokkaa kuin varfariinilla. Nyt on julkaistu kaksi väestötason retrospektiivistä kohorttitutkimusta amerikkalaisista vakuutuspotilaista, ja kummassakin tutkittiin päätemuuttujina nimenomaan suolistoverenvuotojen ilmaantuvuutta rivaroksabaania tai dabigatraania käyttävillä potilailla verrattuna varfariinihoitoon.

Hannu Paajanen

Ibrutinibi tehoaa hyvin Waldenströmin taudissakin

Waldenströmin tauti on harvinainen lymfoproliferatiivinen sairaus, joka sijoittuu jonnekin imusolmukesyöpien ja myelooman välimaastoon. Tarvittaessa taudin hillitsemisen ovat olleet käytössä kummankin tautiryhmän hoidot, ja vaste ainakin ensimmäisellä hoitokerralla on poikkeuksetta hyvä millä tahansa valitulla yhdistelmällä hoidettaessa. Uusiutuvan taudin hoidosta tuleekin jo haastavampaa etenkin, kun Waldenström-potilaiden luuydin sietää kovin huonosti perinteisiä solunsalpaajia. Kroonisen lymfaattisen leukemian hoitoon tälläkin palstalla esitelty ibrutinibi (Brutonin tyrosiinikinaasien estäjä) tuo yhden erittäin hyvän hoitovaihtoehdon lisää.

Marko Vesanen

Kunnollinen lääkehoito on tärkeä ohitusleikkauksenkin jälkeen

Statiini, beetasalpaaja, ACE:n estäjä ja verihiutalelääkkeet parantavat sepelvaltimotaudin ennustetta sitä enemmän, mitä vaikeampaa tautia potilas sairastaa. Tämän optimaalisen lääkeyhdistelmän käyttö näyttää kuitenkin olevan valitettavan vähäistä etenkin ohitusleikkauksen jälkeen, ja tämä näyttää huonontavan hoidon pitkäaikaistuloksia.

Juhani Airaksinen

Paraneeko Crohnin tauti puukolla vai kolonoskoopilla?

Crohnin tauti on gastroenterologille ja gastrokirurgille hankala vastustaja. Sen etiologia on vieläkin tuntematon, diagnostinen viive on pitkä, potilaan oireet ovat usein epämääräisiä ja hoitokin hankalaa. Nykyään suoliston Crohnin tauti jää useimmiten kiinni kuvantamistutkimuksissa, endoskopiassa tai appendektomialeikkauksessa, jossa kirurgi toteaa tulehtuneen segmentin ileum terminalessa. Potilaat tarvitsevat kirurgia myös diagnoosin jälkeen, sillä tauti uusii usein toisaalla suolistossa jopa 70 %:lla ja silloin päädytään uuteen resektioon. Uusiutumisen riski on erityisen suuri tupakoitsijoilla, perforoivassa tautimuodossa ja potilailla, joiden suolta on aiemmin jo leikattu. Voidaanko Crohnin taudin uusiutumaa ehkäistä optimoimalla liitännäishoito ja nimenomaan endoskopiaseuranta kirurgisen hoidon jälkeen ottamalla huomioon potilaan riskitekijät?

Hannu Paajanen

Julkaisut liioittelevat masennuslääkkeiden tehoa ahdistuneisuushäiriöihin

Aiemmin on osoitettu, että tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimukset ovat yliarvioineet masennuslääkkeiden tehoa masennukseen keskimäärin 30 %. Ilmiötä on selitetty kolmella mekanismilla: 1) julkaisuharha - positiivisia tuloksia julkaistaan todennäköisemmin kuin negatiivisia, 2) raportointiharha - ainoastaan tutkimuksen positiiviset tulokset raportoidaan, ja 3) tulosten kaunisteleminen - negatiivisia tuloksia väitetään jossakin kohtaa artikkelia positiivisiksi.

Tero Taiminen

Uniapnean hoito onnistuu hyvin terveyskeskuksessa

Keskivaikean ja vaikean uniapnean hoito on ylipainehengityslaite (CPAP). Lievässä ja keskivaikeassa uniapneassa voidaan käyttää myös uniapneakiskoa. Laihduttaminen on tärkeää kaikissa uniapnean vaikeusasteissa. Jostain syystä Suomessa erikoissairaanhoito hoitaa uniapneaa, vaikka se alkaa olla jo kansantauti. Nyt tulee näyttöä siitä, että hoito onnistuu myös avoterveydenhuollossa.

Heikki Ekroos

Laparoskopia vai avoleikkaus peräsuolisyövän hoidossa?

Uudet anastomoosilaitteet, hemostaasimenetelmät ja erityisesti videoavusteinen tekniikka ovat tulleet jäädäkseen myös suoliston syöpäkirurgiaan. Potilaan verenvuoto on niukempaa, avanteita tarvitaan vähemmän ja erityisesti leikkauksesta toipuminen on nopeampaa hyödynnettäessä uusia tekniikoilta. Proksimaalisen koolonsyövän laparoskooppinen hoito on jo hyväksytty kirurgiyhteisössä turvalliseksi menetelmäksi: 5-vuotiskuolleisuus, paikallisuusiutuminen ja leikkauskomplikaatiot ovat samaa luokkaa tai vähäisemmät kuin avoleikkauksissa. Peräsuolen syövän laparoskooppisessa kirugiassa on kuitenkin vielä arasteltu. Tiedeyhteisö ei ole pystynyt ihan varmasti osoittamaan, että laparoskooppinen peräsuolen poisto on yhtä turvallista kuin avoleikkaus nimenomaan syövän uusiutumisen kannalta. Nyt asiasta on valmistunut hyvä kansainvälinen satunnaistettu monikeskustutkimus, jossa leikkaushoidon läpikäyneitä potilaita on seurattu peräti kolme vuotta.

Hannu Paajanen

Huonontaako hoitotulosten julkinen vertailu sydäninfarktin hoitoa?

Yhdysvaltojen eräissä osavaltioissa on pitkään julkaistu sairaaloiden ja kardiologien toimenpiteisiin liittyvät kuolleisuustilastot, jotta potilaat ja heitä hoitavat lääkärit voisivat paremmin valita intervention tekijän. Julkisen raportoinnin on ajateltu parantavan hoidon laatua ja vähentävän turhia toimenpiteitä. Uuden tutkimuksen mukaan raportointi näyttää kuitenkin lisäävän kuolleisuutta sydäninfarktiin, koska suuren riskin potilaiden pallolaajennustoimenpiteitä vältellään näissä osavaltioissa.

Juhani Airaksinen

Malli ennustaa virtsanpidätyskyvyn palautumista prostatektomian jälkeen

Yhdistämällä eturauhassyöpäpotilaan ikä, painoindeksi ja ASA-luokitus magneettikuvauksella mitattuun membranoottisen virtsaputken pituuteen kyetään potilaan virtsanpidätyskyvyn palautumisen todennäköisyys arvioimaan ennen prostatektomiaa. Tähän tulokseen tuli yhdysvaltalais-japanilainen tutkimusryhmä vertailtuaan useita pehmytkudosparametreja 2 849 potilaan taudin levinneisyyden selvittämiseksi ennen toimenpidettä tehdyssä lantion alueen magneettikuvauksessa.

Ossi Lindell

Kevytlimu ei pienennä vyötärönympärystä

Keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuja ruokia ja juomia on saatavilla yhä enemmän, mutta makeutusaineiden ei ole kuitenkaan osoitettu auttavan painonhallinnassa. Pikemminkin päinvastaista tietoa alkaa kertyä havainnoivista tutkimuksista, sillä makeutusaineiden ja dieettijuomien on niissä todettu lisäävän ylipainon ja lihavuuden, kohonneen verenpaineen, diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän vaaraa.

Helena Liira

Millaiset verenpainetavoitteet diabeetikolle?

Viimeksi Käypä hoito -suosituksessa nostettiin hieman diabetesta sairastavien systolisen verenpaineen tavoitetasoa. Kansainvälisestikään ei olla yhtä mieltä siitä, pitäisikö kaikkien diabeetikoiden verenpaine saada laskemaan ja kuinka paljon vai pitäisikö verenpaineen hoito kohdentaa niihin, joilla on jo diagnosoitu verenpainetauti. Australialaistutkijat tekivät meta-analyysin satunnaistetuista vertailututkimuksista selvittääkseen tätä kysymystä.

Kaisu Pitkälä

Psykiatrisille sairauksille yhteistä aivomuutosta etsimässä

Aivojen kuvantamistutkimuksissa on tavallisesti verrattu jotakin psykiatrista häiriötä sairastavien löydöksiä terveiden verrokkien aivokuviin. Tutkimusten seurauksena on syntynyt yleinen käsitys, että useimpiin psykiatrisiin sairauksiin liittyy aivojen harmaan aineen katoa kullekin sairaudelle ominaisissa paikoissa. Kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuuluu tutkijoita Yhdysvalloista, Saksasta, Kiinasta ja Australiasta, pyrki poikkeuksellisen laajassa tutkimushankkeessa selvittämään, onko olemassa psykiatrisille sairauksille yhteisiä aivojen harmaan aineen muutoksia.

Tero Taiminen

Mikä tehoaa kaatumisten ehkäisyssä?

Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat vanhukset kaatuvat keskimäärin 1,5 kertaa vuodessa, ja 4-10 % laitoshoidon asukkaista saa lonkkamurtuman vuosittain. Vanhusten kaatumista ja sen ehkäisyä on tutkittu valtavasti, mutta tällä hauraalla, suuren riskin kohderyhmällä tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Cochrane-katsauksen mukaan D-vitamiinin tiedetään vähentävän laitosasukkaiden kaatumisia ja murtumia, mutta muiden interventioiden vaikuttavuus ei ole näyttänyt kovin hyvältä.

Kaisu Pitkälä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030