Metyleenisini tehostaa altistusterapiaa ja mieleenpainamista

Viimeisten 5 vuoden aikana on julkaistu yli 20 tutkimusta altistusterapian tehostamisesta ennen altistusta annettavilla lääkkeillä, joista lupaavin ja tutkituin on D-sykloseriini. Metyleenisineä on käytetty yli 100 vuotta metabolisten myrkytysten hoidossa. Se voimistaa sytokromioksidaasin toimintaa hermosolujen mitokondrioissa ja lisää erityisesti aktiivisesti toimivien hermosolujen hapenkäyttöä ja energiantuottoa. Rotilla metyleenisini on tehostanut sekä oppimista että altistuksen pelkoa vähentävää tehoa.

Tero Taiminen

Myeloproliferatiiviset taudit ovat ennusteiltaan erilaisia

Itsenäinen polysytemia (polysytemia vera), essentiaalinen trombosytemia ja myelofibroosi kuuluvat myeloproliferatiivisten sairauksien perheeseen. Yhteistä on vilkas luuytimen toiminta ja tukostaipumus. Myelofibroosi on eräällä tapaa kahden edellisen päätepysäkki tai välietappi matkalla kohti akuuttia leukemiaa, mutta se vaatii kehittyäkseen aikaa. Hoito perustuu siihen, mihin toistaiseksi pystytään eli tukosten ehkäisyyn ja yleisoireiden hallintaan.

Marko Vesanen

ASA:n pahentaman astman esiintyvyydestä uutta tietoa

Asetyylisalisyylihapon (ASA) pahentama astma poikkeaa tavallisesta astmasta. Samterin triadi, johon kuuluu astma, nenäpolyypit ja ASA-yliherkkyys, on saanut uuden nimen "Aspirin-exacerbated respiratory disease" (AERD) ja siihen liittyy edellä mainittujen kolmen lisäksi vielä krooninen rinosinuiitti. Kirjallisuuden mukaan sen esiintyvyys astmaatikoilla on 1,2-44 %. Tuore meta-analyysi antaa uutta tietoa esiintyvyydestä ja päivittää tietoa aiheesta.

Heikki Ekroos

Vartijaimusolmukkeiden poisto vai sädehoito rintasyöpäpotilaalle?

Nykyhoitokäytännön mukaan rintasyöpäleikkauksen yhteydessä poistetaan kainalon imusolmukkeet, jos vartijaimusolmukkeessa todetaan etäpesäke. Kainalon tyhjennys aiheuttaa yläraajan turvotusta ja liikejäykkyyttä. Satunnaistetun tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että sädehoito olisi riittävä hoito vartijaimusolmukepositiivisen löydöksen jälkeen, eikä imusolmukkeiden poistoleikkausta välttämättä aina tarvita.

Sirkku Jyrkkiö

Voiko selkälihaksesta ennustaa leikkaustuloksen?

Useimpia kirurgeja ja luonnollisesti potilaita kiinnostaa varmasti, onnistuuko suunniteltu leikkaus ja millä todennäköisyydellä. Tiedämme, että hyvin monet ympäristöstä, taudista, potilaasta ja kirurgista riippuvat tekijät selittävät leikkaustuloksia. Komplikaatioita lisäävät mm. potilaan huono ravitsemustilanne, lihavuus, ikä, tupakointi ja päivystystilanne. Mutta ennustaako potilaan selkälihaksen paksuus leikkauskuolleisuutta?

Hannu Paajanen

Suurivirtauksinen nenäkanyyli parempi kuin venturimaski ekstubaation jälkeen

Suurivirtauksisen nenäkanyylin (high nasal flow, HNF) idea on yksinkertainen: sisäänhengitysilma lämmitetään ja kostutetaan, jolloin virtauksia voidaan nostaa ja samalla happeutuminen paranee ja hengitystajuus harvenee. Koska virtaus ja happi menevät nenään, kanyylin käyttö mahdollistaa puhumisen, suun hoidon, syömisen ja juomisen ja jopa varhaisen kuntoutuksen.

Heikki Ekroos

Keuhkokuumeen vaikeusasteen arviointiin paranneltu menetelmä

Kliinikon on joskus vaikea arvioida, koska keuhkokuumepotilas lähetetään sairaalaan ja koska hoidetaan avohoidossa. Tähän ongelmaan on kehitetty erilaisia menetelmiä. Kuitenkin esimerkiksi PSI (pneumonia severity index), jota Pohjois-Amerikassa käytetään, vaatii 20 kysymyksen läpikäymisen eikä sovi päivystyskäyttöön lainkaan. CRB-65 on tähänastisista paras ja nyt sitä kehitettiin lisää.

Heikki Ekroos

Pneumokokki iskee sydämeen

Aikuisen vakavaan keuhkokuumeeseen liittyy sydänongelmia, kuten vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä ja infarkteja, tutkimusten mukaan lähes joka viidennellä sairaalapotilaalla. Valtaosa komplikaatioista ilmenee ensimmäisen viikon aikana, mutta kuolleisuus on toipilaillakin noin kaksinkertainen seuraavan vuoden ajan. Selitykseksi on tarjottu infektioon liittyvää rasitusta ja immuunivastetta, mukaan lukien proinflammatoriset sytokiinit. Nyt pneumokokin, yleisimmän keuhkokuumeen aiheuttajan, on todettu suoraan pesiytyvän ovelalla tavalla sydämeen ja tappavan sydänlihassoluja.

Heikki Arvilommi

G-pisteeseen liittyvät uskomukset ja bisnesajattelu lisääntymässä

Keskustelu vaginan etuseinässä olevasta eroottiselle halulle ja orgasmille tärkeästä G-pisteestä on aika ajoin herännyt Gräfenbergin 1950-luvulla esittämästä ajatuksesta alkunsa saaneena. Tieteellisesti vakuuttavaa anatomista tai fysiologista näyttöä asiasta on kaivattu. Nyt vihdoin löytyi onnekas tutkijaryhmä, joka esittää löytäneensä G-pisteen histologiset ja immunohistokemialliset piirteet. Kyseessä on vaginan etuseinässä, noin 4,5 cm päässä virtsaputken ulkosuusta sijaitseva 7 mm:n pituinen alue, joka poikkeaa muusta ympärillä olevasta vaginan seinämästä. Tutkijat kutsuvat tätä 2 mm:n paksuista aluetta G-pistekompleksiksi. Se sijaitsee jommallakummalla puolella virtsaputkea. Pääosa siitä on laskimoita, joita ruokkii muutama pienempi valtimo arteriovenoosista malformaatiota muistuttaen. Merkittävänä tutkijat pitävät havaintoaan siitä, että alueella on hermokimppuja ja ganglioita, ja koko kompleksia ympäröi kehämäisiä ja pitkittäisiä lihassäikeitä. Varsinaista erektiilistä kudosta ei havaittu.

Pertti Kirkinen

Vanhuksen hyperkolesterolemian hoito

Perinteisesti lääketutkimuksissa on suljettu pois kaikkein iäkkäimmät. Siten yli 80-vuotiaiden hyperkolesterolemian hoidosta ei ole olemassa satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia. Tuskinpa niitä enää tuleekaan, sillä statiinihoito on käypää hoitoa, eikä ole eettisesti perusteltua hoitaa enää ketään lumeella. Miten sitten hoitaa kaikkein iäkkäimpiä sydän- ja verisuonitautipotilaita, kun näyttöä ei ole? Voittaako hyöty haitat?

Kaisu Pitkälä

Lisääkö ASA tai klopidogreeli vuotoa laparoskooppisessa sappikirurgiassa?

Asetyylisalisyylihappoa (ASA) ja klopidogreelia käytetään nykyään viljalti ehkäisemään sydän- ja verisuonitapahtumia. Molemmat lääkkeet estävät verihiutaleiden aggregaatiota ja lisäävät jonkun verran vuotovaaraa (mustelmia) kirurgisissa toimenpiteissä. Lääkkeiden vaikutus on palautumaton ja kestää koko verihiutaleiden eliniän (5-9 vrk), joten useat kirurgit tauottavat nämä lääkkeet viikoksi ennen leikkausta. Näin suosittelee myös tuore yhdysvaltalainen yleiskatsaus (1).

Hannu Paajanen

Ivabradiini ei paranna vakaan sepelvaltimotaudin ennustetta

Ivabradiinin on todettu vähentävän sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ja sydämen vajaatoiminnan takia tapahtuvia sairaalahoitojaksoja systolista sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joiden leposyke on tavanomaisen hoidon jälkeen yli 70/min. Nyt uusi laaja tutkimus osoittaa, että lääkkeellä ei ole minkäänlaista edullista ennustevaikutusta vakaan sepelvaltimotaudin hoidossa muun optimaalisen lääkehoidon rinnalla, vaikka leposyke olisikin korkea.

Juhani Airaksinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030