ASA:n leikkauksenaikainen käyttö ei vähentänyt sydäninfarkteja

Yli 100-vuotias asetyylisalisyylihappo (ASA) on mainio päänsärkylääke ja prostaglandiini-inhibiittorina tuttu verihiutaleiden aggregaation estäjä. Jälkimmäisen mekanismin keksi englantilainen John Vane ruotsalaisten kollegojen kanssa ja sai Nobelin palkinnon vuonna 1982. Sen jälkeen ASA:aa on käytetty viljalti mm. aivoverenkierron parantamisessa, sydäninfarktin estossa riskipotilailla sekä nyt myös syövän estossa. Uusia käyttöaiheita ASA:lle putkahtaa esiin vähän väliä. Nyt testattiin yleiskirurgian postoperatiivisia sydäntapahtumia eli sydäninfarktin estoa leikkauksenaikaisella ASA:lla.

Hannu Paajanen

Syöpäpotilaan palliatiivisesta hoidosta tulisi päättää ajoissa

Syöpäpotilaiden hoito on haasteellista: onkologisten hoitojen teho on rajallinen, mutta hyviäkin hoitotuloksia on mahdollista saada. Samalla potilasta pitäisi kuitenkin valmistella siihen, että hoidon tulokset ovat rajallisia ja kuoleman vaara väijyy nurkan takana. Palliatiivisen hoidon ja hoidonrajausten päättäminen on vaativa ja haasteellinen tehtävä, joka pitäisi tehdä ajoissa. Valitettavasti näin ei useimmiten tapahdu.

Heikki Ekroos

Parantaako ASA myös paksusuolisyövän ennustetta?

Kun potilas saa syöpädiagnoosin, hänen kysymyksensä hoitavalle lääkärille kuuluu: mitä minä itse voin tehdä taudin voittamiseksi? Lääkäri määrää paksusuolisyövässä leikkauksen ja adjuvanttisolusalpaajan ja peräsuolisyövässä joskus sädehoidon, mutta riittääkö se? Yli satavuotias verihiutaleiden aggregaatiota estävä asetyylisalisyylihappo (ASA) näyttää parantavan myös imusolmukkeisiin levinneen kolorektaalisyövän ennustetta, joten pitäisikö kaikille potilaille määrätä myös ASA:a, kuten sydäninfarktin jälkihoidossa? Muutamassa aiemmassa tutkimuksessa ASA:n teho eloonjäämisennusteen parantamisessa oli jopa 30 %:n luokkaa. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin luokan I HLA-antigeenin ilmentymisen vaikutusta tähän ASA:n syöpäsolujen kasvua estävään mekanismiin.

Hannu Paajanen

Peyronien taudin kroonisen vaiheen nykyhoito

Peyronien tauti on useimmiten fibroottisen plakin muodossa peniksen paisuvaiskudosta ympäröivää kalvoa, tunica albugineaa, vaurioittava sairaus. Sen esiintyvyydeksi arvioidaan 3-9 % miesväestöstä. Tämän synnyltään ja patofysiologialtaan suurelta osin tuntemattoman taudin epävakaan ja usein kivuliaan alkuvaiheen hoitoon on käytössä lukuisia tutkimusvaiheessa olevia sekä konservatiivisia että mini-invasiivisia hoitomenetelmiä. Stabiilissa vaiheessa oleva tauti, johon liittyy peniksen invalidisoiva epämuodostuma ja/tai lääkehoidolle resistentti erektiohäiriö, voidaan hoitaa tehokkaasti vain leikkauksella. Taudin monet ilmenemismuodot ovat johtaneet siihen, että tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaa standardileikkausta ei ole. Valittavana on kolme perusmenetelmää, joilla kullakin on keskinäiset variaationsa. Leikkauksen päätavoite on toiminnan palauttaminen, ei taudin alkua edeltävään tilaan pyrkiminen. Tuore kokooma-artikkeli asiasta perustuu 61 PubMed-tietokannasta valittuun ja analysoituun julkaisuun vuosilta 1984-2013.

Ossi Lindell

Vajaatoimintatahdistin tehokas - jos hoidon aihe on oikea

Vajaatoimintatahdistin synkronoi kammionsisäisen johtumishäiriön aiheuttamaa epätaloudellista kammioseinämien supistelua. Se helpottaa useiden tutkimusten mukaan vajaatoimintaoireita ja parantaa ennustetta vaikeaoireisessa vajaatoiminnassa. Nyt julkaistun pitkäaikaisseurannan mukaan tämä tahdistusmuoto vähentää myös kuolleisuutta oikein valituilla oireettomilla ja vähäoireisilla potilailla.

Juhani Airaksinen

Alle 65-vuotiaat hyötyvät radikaalista prostatektomiasta eniten

Valtaosa eturauhassyövistä on taudin toteamisvaiheessa paikallisesti rajoittuneita ja siten eri hoitomenetelmin hyvin käsiksi päästävissä. Ratkaistavaksi jää, valitaanko potilaan hoidoksi radikaali prostatektomia vai sädehoito, vai jäädäänkö tautia seuraamaan. Leikkaushoitoa ja seurantaa vertailevan skandinaavisen SPCG-4-tutkimuksen pidennetyn seurannan tulosten analyysi vahvistaa aikaisemman havainnon prostatektomialla saavutettavasta merkittävästä elinajan pitenemisestä.

Ossi Lindell

Sepsiskuolleisuus vähentynyt Australiassa

Tuoreessa retrospektiivisessa katsauksessa selvitettiin väestötasolla sepsiksen ja septisen sokin ennustetta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Sepsis on edelleen teho-osastoilla tärkein kuolinsyy, ja on epäselvää että onko sen ennuste muuttunut viime vuosikymmenen aikana. Australialaiset vahvistettuna suomalaisella tutkijalla raportoivat vuosien 2000-2012 aikana 101 064 sepsispotilaan ennusteen 171 teho-osastolla. Absoluuttinen kuolleisuus laski tutkimusaikana 35 %:sta 18,4 %:iin.

Hannu Paajanen

Radiotaajuusablaatio tehokas Barrettin matala-asteisessa dysplasiassa

Hollantilaistutkimuksen mukaan radiotaajuusablaatio on ylivoimainen hoitomuoto matala-asteisessa ruokatorven alaosan Barrettin dysplasiassa. Amsterdamilaiset tutkijat satunnaistivat joko radiotaajuusablaatioon (n = 68) tai seurantaan 68 Barrett-potilasta, joilla kaikilla oli matala-asteinen dysplasia. Potilaita seurattiin 3 vuoden ajan. Päätemuuttujana oli dysplasian muuttuminen vaikeaksi tai karsinoomaksi.

Hannu Paajanen

Kognitiivinen terapia auttaa lääkityksestä kieltäytyviä psykoosipotilaita

Skitsofreniaryhmän psykoosien hoidon kulmakivenä pidetään antipsykoottista lääkitystä. Lääkkeiden sivuvaikutusten ja ideologisten syiden takia huomattava osa potilaista kuitenkin kieltäytyy lääkityksestä tai keskeyttää sen. Brittiläinen työryhmä selvitti, voidaanko lääkkeistä kieltäytyvien potilaiden vaikeita psykoottisia oireita lievittää kognitiivisella psykoterapialla.

Tero Taiminen

Magneettikuvaustekniikasta apua kohdun myooman ja sarkooman erotusdiagnostiikkaan

Kohdun sarkooma on harvinainen verrattuna kohdun myoomiin, joita diagnostiikan herkkyydestä riippuen tavataan lähes 75 %:lla naisista. Sen diagnoosin viivästyminen tai väärä hoito ovat kuitenkin potilaalle katastrofi. Myoomien uusien, vähän invasiivisten hoitojen, kuten embolisaation, laparoskooppisen tai ultraäänellä tehdyn murskauksen ja GnRH- ja progesteronireseptoriagonistihoidon, lisääntyvä suosio korostaa tarvetta oikeaan diagnoosiin, koska näissä hoidoissa lähtöolettamana on kohdun muutoksen hyvänlaatuisuus. Toistaiseksi myooman ja sarkooman preoperatiivinen erotusdiagnoosi on ollut hyvin epätarkka.

Pertti Kirkinen

Rituksimabi parantaa follikulaarista lymfoomaa sairastavien elämänlaatua

Jos follikulaariseen lymfoomaan sairastunut potilas on oireeton ja tautitaakka on vähäinen, tapana on ollut tarjota potilaalle ensisijaisesti seurantavaihtoehtoa. Satunnaistetussa tutkimuksessa osoitettiin, että rituksimabihoidon aikana potilaat kokivat vähemmän ahdistusta ja suhtautuivat luottavaisemmin elämään kuin seurantaryhmän potilaat. Rituksimabi pidentää aikaa seuraavan hoidon aloitukseen, mutta elossaolossa ryhmien välillä ei ollut eroa.

Sirkku Jyrkkiö

Uusi vasta-aine kroonisen lymfaattisen leukemian hoidon ensilinjassa

CD20-vasta-aine rituksimabi on liitetty kroonisen lymfaattisen leukemian (KLL) hoidon eri yhdistelmiin keksimisestään lähtien. Muutama vuosi taaksepäin tuli markkinoille ofatumumabi ja nyt obinututsumabi, joka on humanisoitu CD20-vasta-aine. Nyt julkaistu tutkimus esiteltiin edellisessä hematologien vuosikokouksessa (ASH) paraatipaikalla ja perusteita riittää. Ensinnäkin tutkimus on potilasmäärältään suurin koskaan KLL-potilailla tehty ja toiseksi kohderyhmänä olivat iäkkäämmät ja raihnaiset potilaat eli ne, jotka yleensä jätetään pois ensilinjan hoitotutkimuksista.

Marko Vesanen

Tupakointi lisää merkittävästi eteisvärinäpotilaan tromboemboliariskiä

Eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiohoidon tarvetta arvioidaan CHA2DS2-VASc-pisteytyksen avulla. Suuren riskin potilaille (CHA2DS2-VASc ≥ 2) hoito on yleensä aiheellinen, vaikka vuotoriski olisi suurentunut. Keskisuuren riskin potilailla (CHA2DS2-VASc = 1) päätös antikoagulaatiohoidosta tehdään yksilöllisesti. Lisäksi arvioidaan vuotoriski. Eteisvärinän Käypä hoito - tai eurooppalaiset suositukset eivät kuitenkaan sisällä tupakointia riskitekijöiden arvioinnissa.

Heikki Ekroos

Keille rintasyöpäpotilaille kymmenen vuoden hormonihoito?

Viiden vuoden hormonihoito vähentää tehokkaasti hormoniriippuvaisen rintasyövän uusimista. Sitä suositellaan niille, joilla sairauden uusiutumisvaara on 10-15 % seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kainaloon levinneissä kasvaimissa hoitoa on jatkettu viiden vuoden jälkeenkin. Kainaloon leviäminen on kuitenkin epätarkka uusiutumisen indikaattori, ja hoidosta hyötyy vain pieni osa näistä potilaista viiden vuoden jälkeen. NNT jää korkeaksi. Professori Mitch Dowsettin ryhmä esitti maaliskuussa Glasgow’n eurooppalaisessa rintasyöpäkongressissa alustavia tutkimustuloksia, joiden perusteella uusiutumisvaaraa voitaisiin arvioida tarkemmin.

Päivi Hietanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030