Osaavatko kirurgit tehdä kliinisiä satunnaistettuja tutkimuksia?

Näyttöön perustuva lääketiede nojaa huolellisesti suunniteltuihin ja toteutettuihin tutkimussarjoihin. Satunnaistettu, kontrolloitu kliininen tutkimus antaa vahvimman näytön hoidon tehosta tai tehottomuudesta. Kirurgian toimenpiteet on perinteisesti opittu mestari-kisälliperiaatteella, ja leikkausten tehon näytön aste esimerkiksi kipukirurgiassa on ollut heikkoa. Juuri ilmestyneessä yleiskatsauksessa englantilaiset ja australialaiset kollegat arvioivat kriittisesti kirurgisten toimenpidejulkaisujen laatua.

Hannu Paajanen

Geenitutkimuksista ei etua varfariinihoidon aloittamisessa

K-vitamiinista riippuvaisten antikoagulanttien, eli Suomessa varfariinin, aloitukseen liittyvät ongelmat ovat yleisiä. Suurista aloitusannoksista on onneksi jo (toivottavasti) luovuttu, mutta silti sukupuolen, koon ja iän huomioiminen ei välttämättä takaa ihanteellista hoitotasapainoa ensimmäisten viikkojen aikana. Väistämättä mukana on myös yksilöllisiä eroja lääkkeen käsittelyssä maksan entsyymiverkostossa, minkä merkitystä lääkehoidon aloituksessa tutkittiin kolmen tutkimuksen voimalla.

Marko Vesanen

Kertyvätkö kalsiumlisät valtimoihin?

Riittävä kalsiumin saanti on tärkeää osteoporoosin ehkäisemiseksi, ja kalsiumlisiä on suositeltu, jos ravinnosta saatava kalsiumin määrä jää vähäiseksi. Viime vuosina on herännyt epäilyjä, että liiallinen kalsiumin saanti olisi haitallista sydänterveydelle. Tutkimustulokset kalsiumlisien vaikutuksesta sydänkuolleisuuteen ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Tuore tutkimus vahvistaa epäilyjä, että kalsiumvalmisteiden runsas käyttö on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin erityisesti miehillä.

Juhani Airaksinen

Alkoholi lisää leikkauskomplikaatioita

Liiallisen alkoholin käytön tiedetään olevan iso terveysriski, mutta tanskalaisen katsausartikkelin mukaan juominen lisää myös leikkauskomplikaatioita. Aihe kiinnostanee juutteja enemmän kuin muita, sillä tanskalaiset käyttävät pohjoismaalaisista eniten alkoholia (11 litraa absoluuttista alkoholia/v/asukas). Aiemmat tutkimukset leikkausta edeltävän alkoholinkäytön ja leikkauskomplikaatioiden riskistä ovat olleet ristiriitaisia.

Hannu Paajanen

Sektioarven poukama on yleinen jälkiseuraus

Keisarileikkausten määrän kasvaessa on alettu kiinnittää huomiota kohtuun tehdyn leikkaushaavan jälkiseurauksiin. Aivan viime vuosina on havaittu kohtulihaksen haavan osittaisen umpeutumisen aiheuttavan vaivoja, kuukautisten jälkeistä tiputteluvuotoa, vatsanpohjan kipuja ja rakon toiminnan häiriöitä. Tästä ongelmasta ei toistaiseksi ole ollut kovin selkeää yleiskuvaa. Kyseessä on kohtuontelon puolelta kohtulihakseen työntyvä kolmiomainen defekti, joka pahimmillaan menee jopa koko lihaskerroksen läpi. Useimmiten defektin seinässä on verestävää sidekudospintaa, eikä ehjää kohdun limakalvoa. Diagnoosi tehdään vaginaalisella kaikututkimuksella; tarvittaessa käytetään kohtuontelon nestetäyttöä apuna.

Pertti Kirkinen

”Leikkaus auttaa aina” - vai auttaako polvikulumassa?

Otsikon vanhaa kirurgista fraasia on testattu suomalaisin voimin satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa. Tähystyskirurginen polven kierukan osapoisto kuluneessa nivelessä on kiistelty kapiitteli ortopediassa. Toimenpidettä tehdään paljon, osin turhaan ja osin taloudellisista syistä ainakin yksityissairaaloissa, mutta se myös auttaa osaa potilaista. Tutkijat tekivät satunnaistetun, kontrolloidun sarjan 146 potilaalle (35-65 v), joilla epäiltiin mediaalisen kierukan repeämää ilman vammaa. Päätemuuttujana oli kipu ja polven toimintakyky 1 vuoden kohdalla mitattuna mm. Lysholm- ja WOMET-pisteytyksillä. Hoitoryhmälle (n = 70) tehtiin artroskopia ja kierukan osapoisto. Verrokkiryhmälle (n = 76) tehtiin pelkkä artroskopia eli "valohoitoleikkaus" ilman kierukkatoimenpidettä. Potilas ja jälkitarkastuksen tehnyt tutkija eivät tienneet, kumpi toimenpide oli suoritettu.

Hannu Paajanen

Tviittaus ei kerro tieteellisestä laadusta

Vähät tieteellisestä laadusta, kunhan sisältö on huomiota herättävä. Tämä kävi ilmi Montrealin yliopistosta johdetussa tutkimuksessa, joka selvitteli biolääketieteellisistä artikkeleista käytyä mielipiteiden vaihtoa Twitterissä. Tutkimus perustui yli 1,4 miljoonaan sekä PubMed- että Web of Science -tietokantojen luetteloimaan biolääketieteelliseen julkaisuun vuosilta 2010-2012. Julkaisut oli koottu runsaasta 3 800 lehdestä; mukana olivat mm. Science, Nature, PNAS, Lancet ja NEJM.

Ossi Lindell

Tukisukka sittenkin turha laskimotukoksen jälkihoidossa?

Syvän laskimotukoksen komplikaatioista yleisin on posttromboottinen oireyhtymä, jota on arveltu esiintyvän jopa puolella korkean laskimotukoksen sairastaneista. Osa tutkimuksista ja kliininen käytäntö ovat lyhentäneet laskimotukospotilaan hoidossa käytettävän sukan jo polven tasolle, mutta tähän asti laajin ja ehkä laadukkain tutkimus on valmis riisumaan sukan kokonaan, vai onko?

Marko Vesanen

Selkäkivun diagnostiikan hälytysmerkit tarkentuvat

Eri maissa julkaistussa alaselkäkivun hoitosuosituksissa luetellaan vakavaan sairauteen viittaavia esitietoja ja löydöksiä, jotka ohjaavat diagnostiikkaa. Nämä hälyttävät tunnusmerkit tunnetaan englanniksi nimellä ’red flags’ ja niiden määrä ja sisältö vaihtelevat eri suosituksissa. Cochrane-tutkijat ottivat selvää, mitä tutkimusnäyttöä on olemassa pahanlaatuisen sairauden ja selkärangan kompressiomurtuman tunnistamisessa käytetyistä hälytysmerkeistä alaselkäkipupotilailla.

Helena Liira

Lääkestentit entistä turvallisempia

Amerikkalaiset tutkijat arvioivat sepelvaltimostenttien turvallisuutta 126 satunnaistetun tutkimuksen ja niissä kertyneiden yhteensä yli 250 000 potilasvuoden käyttökokemuksen jälkianalyysissa. Analyysin mukaan tällä hetkellä parhaaseen kokonaishoitotulokseen johtavia stenttityyppejä ovat everolimuusia sisältävä kobolttikromiverkkoputket, joista restenoosia ehkäisevä lääke vapautuu ohuesta, hajoamattomasta polymeerikerroksesta.

Juhani Airaksinen

Tukostaipumuksen tutkiminen hyödyttää korkeintaan nuoria potilaita

Saksalaistutkimus antaa lisätietoa laskimotukokselle altistavan, hankinnaisen tai perinnöllisen veren hyytymisalttiuden eli trombofilian esiintyvyydestä. Laskimotukoksen syntyyn tarvitaan itsensä Virchowin aikanaan kuvaama heikentynyt verenvirtaus, verisuonen vaurio ja lisääntynyt tukosalttius. Kun kahta ensimmäistä ei ole suoranaisesti osoitettavissa esitietojen perusteella, korostuu verenkierrosta löytyvien tekijöiden rooli.

Marko Vesanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030